Lue keskustelun säännöt.
Miten olet selvinnyt sairaalloisen tungettelevien vanhempiesi jättämästä traumasta?
18.12.2016 |
Se emotionaalinen tungettelu ja suorastaan perverssi "kyörääminen", aggressiiivinen ylisuojelevuus ym. jatkuu vanhempieni taholta minua kohtaan vielä aikuisiälläkin. Älkääkä sanoko, että katkaise yhteydenpito. Se ei onnistu. Minä olen yhä vanhempieni vanki. Minut on nuijittu jo pikkulapsena alistuneeksi ameebaksi. Milloin tämä helvetti loppuu, muuten kuin itsemurhaan? Sitten kun vanhemmistani aika jättää? Kuka minua voisi auttaa. Itse en kykene.
Kommentit (5)
En ole traumasta selvinnyt mitenkään kyllä se jättää pysyvän jäljen kaikkeen käytökseen. Asiaa auttaa se että asun aika kaukana ja kerron vain tietyt asiat jotka on tosi neutraaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin (salaa :D) kauas ja lopetin asioideni kertomisen. On vaikea sekaantua sellaiseen, mistä ei tiedä... Pikkuhiljaa etäännytin itseäni ja tietoisesti aloin pitämään pääni pilkuasioissa. Ihan hullua, että aikuinen ihminen voi olla niin vanhempiensa tossun alla kuin olin...
Lapsesta asti kaikki oli päätetty ja tehty mun puolesta. Vaatteet, harrastukset, kaverit, musiikki, kaikki piti olla äidin hyväksymää. Äidin suurimpana aseena on aina ollut marttyyriksi heittäytyminen (esim. kerran en halunnut toista perunaa, mutta hän päätti kuoria sellaisen minulle vastustelusta huolimatta. Kun meinasin kättää syömättä, alkoi hulluna itkeä ja huutaa, kun mikään ei kelpaa ja heitti loput ruoat teatraalisesti roskiin. Olin ehkä 10v).
Kakkosaseena järjetön raivoaminen (on mm. heittänyt tuolin mun huoneen ikkunasta läpi, kun vaadin saada lyhyet hiukset. Olin n.12v ja laikkasin ne hiukset sitten vasta aikuisena.....) ja silloin harvoin, kun nämä ei toimineet, kohteli pomotuksen uhria kuin ilmaa (mykkäkoulua ja saattoi esim. jättää jollekin ruoan laittamatta. Lapset ei tietenkään itse saaneet ottaa mitään kaapeista eli uhri oli sitten kouluruoan varassa ajan X.).Tuollainen jättää syvät jäljet ja hullun vallan alta on vaikea päästä pois...
Olen miettinytkin, että kyllä olisi mahtavaa toteuttaa joku tuollainen katoamistemppu ja niin helvetin kauas, mielellään toiseen maahan ja nimenvaihdos tietysti, ettei vaan ole mitään vaaraa enää koskaan kuulla eikä nähdä rakkaita vanhempiani. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin (salaa :D) kauas ja lopetin asioideni kertomisen. On vaikea sekaantua sellaiseen, mistä ei tiedä... Pikkuhiljaa etäännytin itseäni ja tietoisesti aloin pitämään pääni pilkuasioissa. Ihan hullua, että aikuinen ihminen voi olla niin vanhempiensa tossun alla kuin olin...
Lapsesta asti kaikki oli päätetty ja tehty mun puolesta. Vaatteet, harrastukset, kaverit, musiikki, kaikki piti olla äidin hyväksymää. Äidin suurimpana aseena on aina ollut marttyyriksi heittäytyminen (esim. kerran en halunnut toista perunaa, mutta hän päätti kuoria sellaisen minulle vastustelusta huolimatta. Kun meinasin kättää syömättä, alkoi hulluna itkeä ja huutaa, kun mikään ei kelpaa ja heitti loput ruoat teatraalisesti roskiin. Olin ehkä 10v).
Kakkosaseena järjetön raivoaminen (on mm. heittänyt tuolin mun huoneen ikkunasta läpi, kun vaadin saada lyhyet hiukset. Olin n.12v ja laikkasin ne hiukset sitten vasta aikuisena.....) ja silloin harvoin, kun nämä ei toimineet, kohteli pomotuksen uhria kuin ilmaa (mykkäkoulua ja saattoi esim. jättää jollekin ruoan laittamatta. Lapset ei tietenkään itse saaneet ottaa mitään kaapeista eli uhri oli sitten kouluruoan varassa ajan X.).Tuollainen jättää syvät jäljet ja hullun vallan alta on vaikea päästä pois...
Olen miettinytkin, että kyllä olisi mahtavaa toteuttaa joku tuollainen katoamistemppu ja niin helvetin kauas, mielellään toiseen maahan ja nimenvaihdos tietysti, ettei vaan ole mitään vaaraa enää koskaan kuulla eikä nähdä rakkaita vanhempiani. ap
Suosittelen kyllä muuttoa, jos tilanne on paha :D Maantieteellinen etäisyys on ainakin omalla kohdalla ollut hyväksi... Puhelimeen kun voi jättää vastaamatta eikä vanhemmat jaksa ihan joka pv ajaa 600km katsomaan mua. Piti vain henkisesti varautua tuohon marttyyri/raivoasiaan ja siihen, että yrittää varmasti tunkea uuteen asuntooni (valmistautuminen antoi voimia kieltäytyä vierailijoista)... Tässä on voinut alkaa pikkuhiljaa rakentamaan omaa elämää...
Tietty nuo lapsuuden kokemukset vaikuttaa edelleen. On vaikea luottaa kehenkään ja toisaalta on tuhottoman vaikea sanoa "ei" mihinkään tai asettaa omia rajojaan. Itsellä nämä on opettelussa, varsinkin tuo "ei"-asia... Mutta pikkuhiljaa... Kun muut oppii nämä joskus kolmevuotiaana, niin ehkä aikuinenkin pystyy siihen lopulta :D
T.eka vastaaja
Oon 24 ja äitillä on vieläkin mun toisen maan passi, koska sen mielestä matkustaminen sinne ilman häntä on aivan todella vaarallista (länsimaa, kaksoiskansalaisuus)... Uutta en saa muutakuin käymällä kyseisessä maassa ja luovuttamalla vanhan passin samalla kun haen uuden... Ei siis ole antanut passia mulle toistuvista pyynnöistä huolimatta. Pystyn kyllä matkustamaan Suomenkin passilla, mutta ihan periaatteesta haluaisin omat dokumentit itselle. >:(
Itse muutin (salaa :D) kauas ja lopetin asioideni kertomisen. On vaikea sekaantua sellaiseen, mistä ei tiedä... Pikkuhiljaa etäännytin itseäni ja tietoisesti aloin pitämään pääni pilkuasioissa. Ihan hullua, että aikuinen ihminen voi olla niin vanhempiensa tossun alla kuin olin...
Lapsesta asti kaikki oli päätetty ja tehty mun puolesta. Vaatteet, harrastukset, kaverit, musiikki, kaikki piti olla äidin hyväksymää. Äidin suurimpana aseena on aina ollut marttyyriksi heittäytyminen (esim. kerran en halunnut toista perunaa, mutta hän päätti kuoria sellaisen minulle vastustelusta huolimatta. Kun meinasin kättää syömättä, alkoi hulluna itkeä ja huutaa, kun mikään ei kelpaa ja heitti loput ruoat teatraalisesti roskiin. Olin ehkä 10v).
Kakkosaseena järjetön raivoaminen (on mm. heittänyt tuolin mun huoneen ikkunasta läpi, kun vaadin saada lyhyet hiukset. Olin n.12v ja laikkasin ne hiukset sitten vasta aikuisena.....) ja silloin harvoin, kun nämä ei toimineet, kohteli pomotuksen uhria kuin ilmaa (mykkäkoulua ja saattoi esim. jättää jollekin ruoan laittamatta. Lapset ei tietenkään itse saaneet ottaa mitään kaapeista eli uhri oli sitten kouluruoan varassa ajan X.).
Tuollainen jättää syvät jäljet ja hullun vallan alta on vaikea päästä pois...