Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysi luuseri
17.12.2016 |
Olen 29-vuotias työtön maisteri (nyt ollut kolme vuotta työttömänä), joka on rahaton ja varaton (ei omistusasuntoa, autoa yms.) ja vieläpä vapaaehtoisesti sinkku ja lapseton (en halua parisuhdetta tai lapsia ikinä, ja olen siis nainen). Työpaikan toki haluaisin (mutta en omistusasuntoa yms.), mutta se mahdollisuus taitaa olla jo mennyttä...
Tämän avauksen pointti oli nyt kuitenkin valittaa siitä, kuinka sukulaiset ja ystävät hyljeksivät ja haukkuvat minua, koska olen heidän mielestään täysi luuseri. Niin varmasti olenkin, mutta miksi tässä maailmassa itsensä saa kokea arvokkaaksi vain jos on työpaikka, omistusasunto, puoliso ja lapsia? Miksi en kelpaa omana itsenäni? Miksi minun pitää validoida olemassaoloni muiden asioiden kautta?
Kommentit (20)
Me ihmiset arvioidaan muita samalla mittarilla kuin itseämme. Nämä sukulaisesi arvioivat omaa menestystään noilla seikoilla mitä mainitsit: työpaikka, asunto, lapsia. He eivät varmaan tule edes ajatelleeksi että muita tärkeitä mittareita olisi.
Se on oikeastaan heidän asiansa. Sinun asiasi on tulla toimeen sen kanssa mitä he susta ajattelee ja luoda itsellesi omat kriteerisi millä arvioit menestystäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ihmiset arvioidaan muita samalla mittarilla kuin itseämme. Nämä sukulaisesi arvioivat omaa menestystään noilla seikoilla mitä mainitsit: työpaikka, asunto, lapsia. He eivät varmaan tule edes ajatelleeksi että muita tärkeitä mittareita olisi.
Se on oikeastaan heidän asiansa. Sinun asiasi on tulla toimeen sen kanssa mitä he susta ajattelee ja luoda itsellesi omat kriteerisi millä arvioit menestystäsi.
Näinhän se on, että itse luon omat mittarini. Mutta minun mittarini eivät kelpaa. Ei kelpaa se, että olen sukuni ensimmäinen maisteri tai se, että olen asunut 8 maassa ja tutustunut valtavaan määrään uusia kulttuureja ja ihmisiä tai se, että olen avulias ja sydämellinen ihminen ja olen tehnyt vapaaehtoistöitä (aikanaan muiden töiden ohella).
Tilanne on nyt mennyt siihen, että en voi enää mennä esim. sisarusteni lasten synttäreille tai mihinkään muihinkaan sukukarkeloihin, koska tunnen itseni nurkkaan ajetuksi koiraksi häntä koipien välissä kun yritän väistellä sukulaisten piikkejä. En myöskään saa enää kutsuja ystävien illanviettoihin, koska minulla ei ole mitään arvoa heidän silmissään. Olen siis täysin yksin, joten elämässä on hirveän vaikea nähdä enää mitään positiivista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hanki se työ, mies ja lapset!
Työn kyllä haluaisin, ja otan mielelläni vinkkejä vastaan että miten sellainen "hankitaan".
Mutta miestä ja lapsia en sen sijaan halua. Ja juuri tästä syystä minua halveksutaan. En ymmärrä miksi. En ymmärrä miksi en kelpaa pelkkänä omana itsenäni.
ap
Lakkaa anelemasta heidän hyväksyntää. Hanki uusia ystäviä, uusia bileitä. Kun et ole riippuvainen heidän hyväksymisestä, he alkavat ehkä kunnioittaa sinua enemmän, niin ihmisen psyyke toimii.
Ihmisille voi myös suoraan sanoa, että he käyttäytyy epämiellyttävästi ja käskeä lopettamaan. Sano ettet halua enää tulla sukujuhliin koska sulle räkytetään siellä. Sano että lakkaat käymästä jos ei lopu. Ja lakkaa myös.
Tai sitten voit jatkaa luimistelua itsetuntosi rippeidenkin hiipuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa anelemasta heidän hyväksyntää. Hanki uusia ystäviä, uusia bileitä. Kun et ole riippuvainen heidän hyväksymisestä, he alkavat ehkä kunnioittaa sinua enemmän, niin ihmisen psyyke toimii.
Ihmisille voi myös suoraan sanoa, että he käyttäytyy epämiellyttävästi ja käskeä lopettamaan. Sano ettet halua enää tulla sukujuhliin koska sulle räkytetään siellä. Sano että lakkaat käymästä jos ei lopu. Ja lakkaa myös.
Tai sitten voit jatkaa luimistelua itsetuntosi rippeidenkin hiipuessa.
Juu olen jo lakannut käymästä sukulaispippaloissa.
Mutta miten uusia ystäviä hankitaan? Uusienkin suhteiden luomisessa oma historia (työ, puoliso, lapset) on aika kovaa valuuttaa kun tutustuu toiseen. Ilman noita asioita, mulla ei ole mitään mitä tässä yhteiskunnassa arvostetaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko neitsyt? M28
En.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa anelemasta heidän hyväksyntää. Hanki uusia ystäviä, uusia bileitä. Kun et ole riippuvainen heidän hyväksymisestä, he alkavat ehkä kunnioittaa sinua enemmän, niin ihmisen psyyke toimii.
Ihmisille voi myös suoraan sanoa, että he käyttäytyy epämiellyttävästi ja käskeä lopettamaan. Sano ettet halua enää tulla sukujuhliin koska sulle räkytetään siellä. Sano että lakkaat käymästä jos ei lopu. Ja lakkaa myös.
Tai sitten voit jatkaa luimistelua itsetuntosi rippeidenkin hiipuessa.
Juu olen jo lakannut käymästä sukulaispippaloissa.
Mutta miten uusia ystäviä hankitaan? Uusienkin suhteiden luomisessa oma historia (työ, puoliso, lapset) on aika kovaa valuuttaa kun tutustuu toiseen. Ilman noita asioita, mulla ei ole mitään mitä tässä yhteiskunnassa arvostetaan.
ap
Tiedätkö mitä, ap? Alan ymmärtää että sinun ystävät ja sukulaiset piikittelee sinua. Olet aika ärsyttävän itsesäälinen ja ruikutat. Hyvä uutinen on, että voit lopettaa sen. Homma on omissa käsissäsi. Nyt mä en pysty enempään, alkoi ärsyttää liikaa tuo sinun huolella rakennettu avuttomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisen työttömyysajan jälkeen harkitsisin jo uutta koulutusta. Kohta et tule työllistymään lainkaan edes uuden ammatin hankittuasi.
Duuni-kortti....selvitä palkkatuki mahdollisuus. Mutta ilman työtäkin voi löytää omanarvontunnon. Kirjallisuus voi antaa perspektiiviä. Kokeile vapaaehtoistyötä sillä se saattaa voimaannuttaa. Itse olen työtön akateeminen 32 v. nainen. Minulla on mies ja koira mutta ei sen kummempaa omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Määkyn, määkyn, määkyn, muitten syy." Huoh.
Taidat olla kovin itsekäs? EI siinä pahaa ole sun kannalta, mutta ympäristö ei taida siitä tykätä?
Millainen työhistoria sulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen työttömyysajan jälkeen harkitsisin jo uutta koulutusta. Kohta et tule työllistymään lainkaan edes uuden ammatin hankittuasi.
Minulla ei ole rahaa kouluttautua (opintotukea ei saa kuin ensimmäiseen tutkintoon, joten en siis ole oikeutettu enää opintotukeen). Työkkäristäkin saa rahaa vain kahdeksi vuodeksi, eikä se riitä alkuunkaan. Millä rahoitan loput opinnoista?
En pääse edes mihinkään "hanttihommiin". Olen hakenut siistijäksi ja kaupan kassalle, mutta koska minulla ei ole aiempaa kokemusta/koulutusta ja lisäksi koska minulla on maisterintutkinto muulta alalta, niin en ole haluttua työvoimaa, koska kuulemma lähden heti oman alan töihin jos sellaisia saan, jolloin uuden työvoiman rekrytointi tulee firmalle kalliiksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Duuni-kortti....selvitä palkkatuki mahdollisuus. Mutta ilman työtäkin voi löytää omanarvontunnon. Kirjallisuus voi antaa perspektiiviä. Kokeile vapaaehtoistyötä sillä se saattaa voimaannuttaa. Itse olen työtön akateeminen 32 v. nainen. Minulla on mies ja koira mutta ei sen kummempaa omaisuutta.
Kuten aiemmin kirjoitin, niin olen aiemmin tehnyt vapaaehtoistyötä. Nyt en voi, koska jos työkkäri saa tietää, niin menetän tuet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen työttömyysajan jälkeen harkitsisin jo uutta koulutusta. Kohta et tule työllistymään lainkaan edes uuden ammatin hankittuasi.
Minulla ei ole rahaa kouluttautua (opintotukea ei saa kuin ensimmäiseen tutkintoon, joten en siis ole oikeutettu enää opintotukeen). Työkkäristäkin saa rahaa vain kahdeksi vuodeksi, eikä se riitä alkuunkaan. Millä rahoitan loput opinnoista?
En pääse edes mihinkään "hanttihommiin". Olen hakenut siistijäksi ja kaupan kassalle, mutta koska minulla ei ole aiempaa kokemusta/koulutusta ja lisäksi koska minulla on maisterintutkinto muulta alalta, niin en ole haluttua työvoimaa, koska kuulemma lähden heti oman alan töihin jos sellaisia saan, jolloin uuden työvoiman rekrytointi tulee firmalle kalliiksi.
ap
Miksi et hae oman alasi töitä?
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla kovin itsekäs? EI siinä pahaa ole sun kannalta, mutta ympäristö ei taida siitä tykätä?
Millainen työhistoria sulla on?
Mitä itsekästä siinä on, että en hanki lapsia? Lapsethan ovat vanhempansa suora egon ja geenien jatke, joten vanhemmat ovat kaikkein itsekkäimpiä.
Entä mitä itsekästä siinä on, että en hanki miestä? Riittääpähän enemmän valinnanvaraa muille.
Entä mitä itsekästä siinä on, että asun vuokralla? Minähän nimenomaan hyödytän vuokraisäntääni, koska maksan hänen lainaansa pois ja kartutan siten hänen omaisuuttaan.
Työhistoriani koostuu opintoihini liittyvistä työharjoitteluista ja kesätöistä (lähinnä ulkomailla). Ulkomaille en voi kuitenkaan lähteä työnhakuun, koska se ei ole oikeutettua työmarkkinatuella. Jos olisin oikeutettu päivärahaan, niin voisin lähteä myös sen turvin ulkomaille etsimään töitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisen työttömyysajan jälkeen harkitsisin jo uutta koulutusta. Kohta et tule työllistymään lainkaan edes uuden ammatin hankittuasi.
Minulla ei ole rahaa kouluttautua (opintotukea ei saa kuin ensimmäiseen tutkintoon, joten en siis ole oikeutettu enää opintotukeen). Työkkäristäkin saa rahaa vain kahdeksi vuodeksi, eikä se riitä alkuunkaan. Millä rahoitan loput opinnoista?
En pääse edes mihinkään "hanttihommiin". Olen hakenut siistijäksi ja kaupan kassalle, mutta koska minulla ei ole aiempaa kokemusta/koulutusta ja lisäksi koska minulla on maisterintutkinto muulta alalta, niin en ole haluttua työvoimaa, koska kuulemma lähden heti oman alan töihin jos sellaisia saan, jolloin uuden työvoiman rekrytointi tulee firmalle kalliiksi.
ap
Miksi et hae oman alasi töitä?
Haen ja olen hakenutkin. Valmistumisen jälkeen pääsin moneenkin haastatteluun, mutta aina valittiin joku minua kokeneempi. Nyt on jo myöhäistä edes haaveilla oman alan töistä enkä ole päässyt edes haastatteluun kahteen vuoteen. Työkkäristä sanovat vain, että cv:ni ja taitoni haastattelutilanteessa ovat erinomaiset, joten ovat vain toivottaneet tsemppiä kun pyydän heiltä apua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Duuni-kortti....selvitä palkkatuki mahdollisuus. Mutta ilman työtäkin voi löytää omanarvontunnon. Kirjallisuus voi antaa perspektiiviä. Kokeile vapaaehtoistyötä sillä se saattaa voimaannuttaa. Itse olen työtön akateeminen 32 v. nainen. Minulla on mies ja koira mutta ei sen kummempaa omaisuutta.
Kuten aiemmin kirjoitin, niin olen aiemmin tehnyt vapaaehtoistyötä. Nyt en voi, koska jos työkkäri saa tietää, niin menetän tuet.
ap
Ei vapaaehtoistyö vie tukia jos pidät työnhaun voimassa ja olet työmarkkinoiden käytössä edelleen. Tarkista tietosi kun kerran akateeminen olet.
Alue: Aihe vapaa
Mihin maisteria tarvitaan? Osaajia kyllä tarvitaan.