Ovatko suosittelijat nykyään pakollisia työpaikkaa hakiessa

Nosto

Niinpä. Olisi kyllä kiva tietää, moniko työnantaja lopulta soittaa edes noille suosittelijoille, jos ei kyse satu olemaan jostain spesiaalimmasta pomotason työstä.

Omalla kohdalla olen myös joskus miettinyt tuota, koska olen aina hakenut työtä ennen kuin olen irtisanoutunut edellisestä. Jos laittaisin suosittelijaksi sen hetkisen pomoni, niin hän saisi heti tietää suunnitelmistani lähteä. Miksi hän haluaisi sitten suositella?

En kyllä tajua ketä tuohon kohtaan voisin laittaa... Kavereita?

Muutenkin tuntuu jotenkin näin suomalaisena hassulta pyytää ketään suosittelijaksi. Miten se edes tehdään? Kysytään joltain työkaverilta, että hei voisitko suositella minua?

Ei oikein sovi suomalaiseen kulttuuriin. Tulee jotenkin itserakas olo jos pyytää. Ihan sama kuin selfieiden ottaminenkin. 

Tiedän, että minusta soitettiin suosittelijalleni nykyistä työtä hakiessani. Soitto oli tehty siinä vaiheessa, kun olivat päätyneet minuun valinnassaan ja halusivat varmistaa, et valitsivatko oikein.Hain sosiaalipuolella vastaavan paikkaa.

Itse en nää suosittelijoiden pyytämisessä muuta ongelmaa kuin tilanteen, jossa työpaikkaa vaihdetaan lennosta ja uutta haettaessa ei vanha vielä tiedä suunnitelmista. Muutoin suosittelijaksi "pyytämisessä" ei ole mielestäni mitään vaikeaa tai outoa.

Olen kysynyt aina kaikista työpaikoista työn loppuessa sopiiko esimiehelleni, että on suosittelijana CV:ssäni. Olen tosin vasta alle 30-vuotias jolla on takana vasta määräaikaisuuksia, mutta minulle suosittelijoiden pyytäminen on ollut se tapa toimia, johon on tottunut ja johon on myös kannustettu.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla olen myös joskus miettinyt tuota, koska olen aina hakenut työtä ennen kuin olen irtisanoutunut edellisestä. Jos laittaisin suosittelijaksi sen hetkisen pomoni, niin hän saisi heti tietää suunnitelmistani lähteä. Miksi hän haluaisi sitten suositella?

En kyllä tajua ketä tuohon kohtaan voisin laittaa... Kavereita?

Muutenkin tuntuu jotenkin näin suomalaisena hassulta pyytää ketään suosittelijaksi. Miten se edes tehdään? Kysytään joltain työkaverilta, että hei voisitko suositella minua?

Ei oikein sovi suomalaiseen kulttuuriin. Tulee jotenkin itserakas olo jos pyytää. Ihan sama kuin selfieiden ottaminenkin. 

Suosittelijalta tulee aina pyytää suostumus suosittelijaksi nimeämiseen, tai joskus joku voi mainita, että voit laittaa minut suosittelijaksi, mutta ei mitään entistä pomoa voi ilman sopimista nimetä suosittelijaksi!

Minusta oli soitettu, ilman että olin antanut suosittelijan nimeä. Sattui vaan harjoittelupaikan pomo olemaan sen oikean työpaikan henkilöstövastaavan ystävätär. 

En ymmärrä tuota suosittelijahommaa yhtään. Olen ollut vuoden työttömänä, tuskin edellisen työpaikan pomo mua edes muistaa!

Hain yhteen puhelinmyyntifirmaan asiakaspalvelijaksi ja sinnekin olisi pitänyt antaa kahden suosittelijan yhteystiedot..

Juu, vaikealta tuntuu ketään suosittelijaksi pyytää. Onneksi muuan taannoinen työni oli pätkäduuni, jonka jatkamiseen ei sitten firmalla ollut rahaa, joten olen voinut pyytää suosittelijaksi silloista lähiesimiestäni, joka niin mielellään olisi vielä pitänyt minut töissä. 

Mutta sitä en tiedä, miten kieltäytyä, jos minua pyytäisi suosittelijaksi joku entinen työkaveri joka ei niin kehuttavasti tehtävistään selviytynyt.

Mieheni kävi työttömyysvuotensa aikana useissa haastatteluissa, joissa kaikissa kerrottiin, että on soitettu suosittelijalle. Haastatteluun ei olisi kuulemma edes kutsuttu, ellei olisi ollut mahdollisuutta kysellä hakijasta joltain ulkopuoliselta. Niin paljon on hakijoita työpaikkoihin, että jotenkin sieltä on raakattava 90 % pois. Jäljelle jäävistä potentiaalisista hakijoista sitten soitellaan suosittelijoille ja sen mukaan mietitään, ketkä kolme kutsutaan haastatteluun.

Suosittelijahomma oli mullekin uutta kun en 10 vuoteen hakenut töitä. Nyt kävin haastattelussa ja kysyivät suosittelijaa, eihän mulla sellaista ollut.

Entä jos sellaisen saan, niin hakemukseenko laitetaan, cv:hen vai vasta haastattelussako mainitaan?

Nykyiseen työpaikkaani oli yli 200 hakijaa ja neljä haastattelukierrosta. Viimeisellä kierroksella meitä oli viisi, ja soittivat suosittelijoille, tosin kysyivät kyllä ensin, voiko suosittelijoille soittaa. Aiemmin ei suosittelijoille tietääkseni ole soiteltu, mutta tilanteessa jossa on monta vahvaa kandidaattia, suosittelijoilla voi olla merkitystä.

En kyllä mihinkään lomakkeisiin tai edes cv:hen laittaisi suosittelijoiden yhteystietoja, vaan yksinkertaisesti maininnan, että yhteystiedot saa tarvittaessa. Välttämättä en laittaisi edes nimiä, mutta siinä tapauksessa että suosittelija olisi alalla vaikutusvaltainen / hänellä on yhteyksiä haettavaan työpaikkaan tms., on nimen mainitseminen jo hakemusvaiheessa hyvä juttu.

Työhaastatteluissa olen näyttänyt työtodistuksia joissa minua on kehuttu mutta tuntuu vaikealta ottaa yhteyttä vuosien takaisiin työpaikkoihin joissa ei varmaan edes muisteta minua. Toisaalta kun aikaisempi työkokemus on tyyliin vessojen siivoamista ja olen kouluttautumassa eri alalle ja työtehtävissä vaaditaan esim. Excelin käyttöä jne niin miten sen aikaisemman työnantajan lausunto vaikuttaa?

Mulla ei ollut nimettyjä suosittelijoita, mutta nykyisen työpaikan pomo sattui tuntemaan entisen pomoni opiskeluajoilta tai jotain ja kysyi haastattelussa, sopiiko hänelle soittaa ja kysyä suosituksia. Annoin luvan ja törmätessäni entiseen pomooni hän kertoi saaneensa soiton. Ei siitä ainakaan haittaa ollut, kun paikan sain.

Vierailija kirjoitti:

Työhaastatteluissa olen näyttänyt työtodistuksia joissa minua on kehuttu mutta tuntuu vaikealta ottaa yhteyttä vuosien takaisiin työpaikkoihin joissa ei varmaan edes muisteta minua. Toisaalta kun aikaisempi työkokemus on tyyliin vessojen siivoamista ja olen kouluttautumassa eri alalle ja työtehtävissä vaaditaan esim. Excelin käyttöä jne niin miten sen aikaisemman työnantajan lausunto vaikuttaa?

Ei mitenkään eikä tuollaisia suosittelijoita kannattaisi laittaa. Jotta suosittelijoista on jotain hyötyä, heidän pitäisi olla sellaisia, jotka oikeaasti tuntevat sinut ja pystyvät sanomaan jotain sinusta työntekijänä tai persoonana. Jos työpaikoista ei löydy sellaista, olisiko joku harrastusryhmän ohjaaja tai vaikka opiskelutuutori tms.? Ja jos ei kerta kaikkiaan löydy ketään, niin sitten ei löydy, kysyttäessä voit selittää tilanteen niin (useimmat) rekrytoijat varmasti ymmärtävät. 

Kyllä se aina etu on, jos suosittelija löytyy. Ja kyllä heille usein soitetaan. Ei tarvi olla samalta alalta. Minun aikaisemmat esimiehet ovat luvanneet suositella ja heille on soitettu. Myös työhaastattelussa minulle on kerrottu, että on jo soittanut hakemuksessani olleelle suosittelijalle. Minulla itselläni on ollut harjoittelijoita, joille on sanonut, että mut voi laittaa suosittelijaksi seuraaviin työhakemuksiin. Mun mielestä suosittelijan käyttäminen on hyvä molemmille osapuolille.

Mulle yksi työnantaja nouruudesta sanoi, että vuoden verran hän voi suositella, mutta sitten alkaa olla jo vaikea muistaa, koska pätkätyöläisiä on niin paljon. Mutta nuo suosittelijatkin, itse kun nykyään teen päätöksiäkin, en antaisi arvoa yhden ex-pomon suosituksille pätkääkään. Oli niin selkeä pyllynnuolijoiden suosija, ettei moista usein näe. Melkeimpä sanoisin, että jos näkisin hänet suosittelijana, se olisi iso miinus. Itse en välittäisi kysellä, jos en tuntisi sitä ihmistä, joka suosittelee. Koska en tiedä, voiko heihin kuitenkaan luottaa tai onko näkemys miten objektiviivinen. Tuo pyllynnuolijoiden suosija oli norsunluutornissaan ihan pihalla siitä, mitä kukin oikeasti teki tulosta. 

Tämä on hankalaa kun aloitin opiskelun ja edellisistä työsuhteista alkaa olla jo aikaa ei viitsi 15 vuoden takaiseen työpaikkaan soittaa ja kysellä että muistattwko minut. Toisaalta irtisanoutumalla opiskelun vuoksi jätin tavallaan edellisen työnantajan pulaan, hän ei pitänyt siitä että lähdin opiskelemaan jonka vuoksi en häntä mielellään käyttäisi suosittelijana.