Miksi 40 - 50 -vuotiaat miehet on niin itsekkäitä?

Tarkoitan näitä, joilla on lapsi/lapsia entisestä suhteesta ja jotka ovat eronneet.

Kun olin nuorempi ja seurustelin ikäisteni miesten kanssa, he eivät olleet itsekkäitä, vaan sitoutumiskykyisiä. Tyhmiä ehkä, ja joskus itsekkäitä, mutta eivät jatkuvasti joka asiassa niin helvetin joustamattomia.

Mutta tässä iässä...Joulut, uudet vuodet, kaikki menee aina juuri niin kuin he ovat tottuneet että ne eron jälkeen menee. Mukaan et pääse miehen elämään kunnolla. Sinua pidetään jonkinlaisena satelliittina, tehtäväsi on kiertää miestä ja olla valmiina ottamaan signaaleja vastaan. Kaikki tapaamiset menee miehen ehdoilla, juuri silloin kun hänelle sopii.

Tapaamisten pitää sisältää seksiä tai dokaamista tai molempia, tai sitten tavataan miehen harrastuksen tai miehen valitseman liikuntamuodon parissa. Viimeisimmät kolme miestä ei ole suostunut kertaakaan edes elokuviin, vaikka minä halusin. Pari tuntia istumista paikoillaan oli kai liikaa pyydetty. Miten se voi olla niin vaikeaa? Sitten kuitenkin mourutaan, kun suhde päättyy siihen, että en jaksa kun koskaan ei tehdä mitä minä haluan. Ja edelleenkään ei silti olla valmiita joustamaan.

Olen kurkkua myöten täynnä - kokemusta alkaa olla jo monesta itsekkäästä paskiaisesta. Enää en yritä keskustella ja vedota oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että molempien pitäisi joustaa. Enää en edes yritä seurustella, antaa olla.

Kuulostaa varmaan lapselliselta tekstiltä, mutta näin sitä itsekin muuttuu lapsekkaaksi, kun noiden itsekkäiden henkisesti kolmivuotiaiden "MINÄ haluan" -tyyppien kanssa seurustelee. Muilla samantyyppisiä havaintoja kyseisen ikäryhmän eronneista miehistä?