Tuulivoiman tuki sotki markkinat

Tuulivoiman sijaan Suomessa on pula sähkötehosta ja säätövoimasta.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/p%C3%A4%C3%A4kirjoitus/…

Kirjailija Kalle Isokallio julkaisi vuonna 2002 veijarikirjan "Tuulesta temmattu miljoona". Kirja kertoo hyvää tarkoittavasta Mikestä ja hänen bisnesorientoituneesta ystävästään Tumpista. Mikke rakensi saareen tuulivoimalan ja Tumppi keksi, miten yhdestä tuulivoimalasta riitti luomusähköä myytäväksi Saksaan kovaan hintaan lähes rajattomasti.

Vaikka Isokallion kirja on humoristinen, niin se ennakoi osuvasti nykyistä energiapolitiikkaa. Eurooppaan on rakennettu niin paljon tuettua tuuli- ja aurinkoenergiaa, että sähkön tukkuhinta painuu esimerkiksi Saksassa aurinkoisina ja tuulisina päivinä negatiiviseksi (MT 1.4.).

Suomessakin tuulisähköä tuetaan avokätisesti. Taustalla on EU:n noin kymmenen vuotta sitten tekemä päätös, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus Suomessa pitäisi olla vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttia.

Osana tätä tavoitetta päätettiin tukea tuulivoiman tuottajia takuuhinnalla vuoden 2011 alusta lähtein 12 vuoden ajan. Vuoteen 2015 saakka takuuhinta oli 105 euroa megawattitunnilta, nyt takuuhinta on 83,50 euroa.

Tukipäätöstä tehtäessä ei osattu ennakoida tukkusähkön hinnan alentumista. Esimerkiksi viime vuonna tuulisähkön tuki oli jopa 75 euroa megawattitunnilta. Yhteensä tuulivoimaloille maksettiin viime vuonna tukea 300 miljoonaa euroa. Koska uusia tuulivoimaloita valmistuu lisää, niin parin vuoden päästä tuki saattaa nousta 600 miljoonaan euroon vuodessa.

Tuulivoimaloiden saama takuuhinta on taannut sijoitetulle pääomalle noin kymmenen prosentin tuoton.

Tuulivoiman tukemisesta päätettäessä kunnianhimoisina tavoitteina oli tuottaa sähköä kustannustehokkaasti, luoda uusia työpaikkoja ja lisätä vientiä. Energiateollisuus ry:n johtajan Jukka Leskelän mielestä tavoitteista toteutui vain tuulivoimaloiden rakentaminen.

Leskelän mukaan tuulivoimaa ei pitäisi enää lisästä, koska puutetta on sähkötehosta ja säätövoimasta eikä tuulivoima auta kumpaankaan asiaan. Tuuli- ja aurinkovoimaloiden vahva tukeminen on johtanut siihen, ettei muuhun energiantuotantoon kannata investoida.

Päästöjen vähentäminen tuuli- ja aurinkovoimaloiden avulla on kallista, eikä se ole johtanut edes toivottuun lopputulokseen. VATTin tutkijan Marita Laukkasen mukaan vuosina 2011–2012 Suomessa yhden hiilidioksiditonnin päästövähennyksen hinta tuulivoimalla oli 73–240 euroa. Metsähakkeella päästövähennyksen hinta oli 21–70 euroa tonnilta.

Uusiutuvien energiamuotojen tuki toki vähentää päästöjä, mutta samalla se alentaa päästöoikeuksien hintaa, ja esimerkiksi kivihiilen suhteellinen kilpailuetu paranee.

Kalleuden lisäksi tuulivoimaan liittyy muitakin ongelmia. Arvostelijoiden mielestä tuulimyllyt pilaavat maiseman, meluavat ja aiheuttavat terveyshaittoja.

Tuettu sähköntuotanto on johtanut siihen, että sähkön perustuotanto ja osin myös säätövoiman tuotanto ovat menettäneet kilpailukykynsä. Niitä tarvitaan lisääntyneestä tuulisähkön tuotannosta huolimatta, koska esimerkiksi talvipakkasilla ei tuule.

Kantaverkkoyhtiö Fingrid varoitti viime syksynä, että sähköstä saattaa tulla talvella pulaa, koska Suomi on sähköntuotantolaitosten sulkemisten takia entistäkin riippuvaisempi tuontisähköstä. Tällainen tilanne oli tammikuussa lähellä, koska Suomessa tehtiin yhden päivän sähkön kulutuksessa kaikkien aikojen ennätys. Sähkön kulutuksesta jouduttiin tuomaan lähes kolmannes.

Hallituksen yksi kärkihanke on "Hiilettömään, puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti". Hallitus valmisteleekin parhaillaan uutta energia- ja ilmastostrategiaa. Tässä yhteydessä pitää pohtia, miten turvataan myös kotimainen perusvoiman tuotanto.