Mitä sellaista tapaa miehessä ystäväsi/tuttusi sietävät, mitä et itse katselisi hetkeäkään?

Eräs ystävä antaa poikaystävänsä määrätä kaikesta hänen pukeutumisestaan/meikistä/koruista. Kerran odottelin heillä kun oli tarkoitus lähteä baariin ja tämä poika määräsi "Laitat tämän hameen, nämä kengät ja et lainkaan koruja"

Katselin silmät pyöreinä kuinka ystävä myöntyi kaikkeen alistuneena. "Juu, kyllä kulta, laitan sen"

Parhaan ystäväni mies ei tehnyt kotitöitä. Ei siis ollenkaan, ruokaakin odotti aina kaverin tekevän vaikka kaveri teki raskasta kolmivuoroduunia ja mies makasi työttömänä kotona. Ei voinut äijä edes kaupassa käydä. "Kaikki miehet ne on samanlaisia" vetosi tuo kaveri kun joskus vähän kyseenalaistin järjestelyä.

No, kaverillakin loppui onneksi kärsivällisyys tuohon äijään noin viiden vuoden jälkeen ja mies on nyt eksä :D mutta itse en olisi vuottakaan katsellut.

Mies ryynää vuodesta toiseen komennuksilla ulkomailla, vaimo hoitaa yksin ilman tukiverkkoja lapset ja passaa miestään joka kolmas kuukausi pari viikkoa. Tätä on jatkunut siis vuosikausia. En katselisi noin itsekeskeistä miestä.

Samaa olin tulossa sanomaan. Ystävän mies on päissään puhunut kaikkien edessä ystävästäni niin törkeästi, että vastoin tapojani sanoin tilanteessa miehelle suoraan kuinka törkeä hän on ja ystävälleni myöhemmin että kannattaa miettiä millaisessa suhteessa hän tahtoo elää.

Kaverini sieti kumman pitkään miehensä kännäämistä. Nyt on eronnut.

Ystävän mies on omasta mielestä pahin mahdollinen. Ei tietääkseni ole väkivaltainen, mutta hallinnoi kaikella muulla tavalla. Ystävän pitää kaikki ostoksensa pyytää mieheltään. Mies kyllä ostaa kaiken mitä pyytää. Jos haluaa Lontooseen shoppailemaan, kyllä mennään ostan matkan. Haluan keikalle, kyllä mennään ostan liput. Kaiken ne tekee myös yhdessä. Ystävä käy ansiotyössä itsekin hyvällä palkalla.

Olen pyytänyt kaveria usein ulos, tulee kyllä - miehensä kanssa. Jos on vihiäkään, että vain tyttöporukalla oltais.. niin kaveri ensin kyllä lupaa tulla, sitten ilmottaa rahat vähissä ei tulekaan, on kuumeessa (sillä on jatkuvasti kuumetta, että sanoinkin jo, että kannattaa mennä lääkäriin)..

Tuo mies on ihan hauska seuraa, mutta kun näkee tuon hallitsemisen mulla menee inhon väreitä. Toisinaan on yrittänyt vaikuttaa muhunkin, järjestelee ja sopii mun seläntakana juttuja. Sanon suht napakasti takaisin, että asiat olis ok, jos multa ensin kysyttäis ja keskusteltais asioista.

esim. oli lapsille (meillä on samanikäiset mukulat) puhunut parisen viikkoa, että lähdetään jukujukumaahan ja ollaan siellä yötä. Lähdetään kaikki! Sitten on kiva ja hauska reissu.

Mutkumutku... mun äidillä nyt sattui olemaan 50 vuotisjuhlat samana viikonloppuna. Joten olihan se kieltäydyttävä. Toki sain omien muksujen kiukun päälleni ja samoin tuon herran. Ystävä sitten välikätenä, että miksi mun pitää olla niin ehdoton. Etkö sä nyt vois suostua? Tehtäis vaikka niin, että piipahdettais siellä juhlissa yhdessä ja sitten jatkettais reissua. Että piipahtaisin äitini juhlissa?! Joihin siis olin lupautunut lähteä ajoissa valmistelemaan? Lapset toipui äkkiä, mutta tuo mies ei.

Toistaa usein tuota, että sopii lasten kanssa juttuja multa kysymättä. Meillä on yhdellä paljon turnajaisiakin, kun haluaa urheilla. Sekin on mun puolelta muka tarkoituksellista ilkeyttä, kun pakotan lapsen turnaukseen, enkä päästä hauskaa tekemään.

Heidän muksut ei harrasta mitään, kun isänsä saattaa keksiä jonkun ratkiriemukkaan jutun milloin vaan. Nehän on siis koulustakin pois tarvittaessa. Ei oo niin tarkkaa joka päivä käydä.

Mä olen ottanut tässä askelta taaksepäin. Johan mä olen tätä kattellut liian läheltä 11 vuotta. Saakeli, että alkoi taas suututtaa. Kiitos, että sain puhista. :D