Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulee paha mieli suvi teräsniksan kappaleesta :(
09.12.2016 |
Siis biisi on varmasti hieno ja Suvilla on ihana ääni mutta kun se tarina (elämäni miehiä)... kun minulla on se ihana lapsi jota saa pitää sylissä, hoivata ja jolle voi opettaa asioita ja jonka kanssa voi kikatella. Lapseni ovat minulle ihanimmat maailmassa. Mutta
lahjaksi aikaa, lahjaksi sydän, joka mitään ei pelkää.
Ei ole hyvä asia, ettei pelkää mitään! Olen nyt sen huomannut kun tuo ihana, yltiösosiaalinen lapseni, teini-ikäistyessään ja aikuisuuden kynnyksellä on tutustunut alueen kaikkiin ihmiisiin, niihin linnakundi-rikollisiin ja laitapuolen kulkijoihin myös, ja todella läheisesti .
Tämä tulee joka ikinen kerta mieleeni kun tuon biisin kuulen.
Kunpa se elämä olisi aina sitä syliin rutistamista ja pusuttelua sekä sänkyyn peittelyjä ja keinussa vauhdin antamista...paljonko huolta äiti kestää, ettei poksahda?
Kommentit (6)
Nääs, nääs...itsesäälissä täällä ryvetään.Kunnon marttyyri ainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joka mitään ei pelkää"
Tuosta lauseesta tulee mieleen linnakundit? Anteeksi nyt, mutta en näe yhteyttä.
Harvinaisen lässyttävä aloitus. Palaapa maan pinnalle.
Suvi Teräsniskan kaltaiset artistit myy sillä, että saavat kuulijansa itkemään.
Ei helvetti, meidän lähikaupassa soi se "pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää". Siitä vaan hilpeille jouluostoksille kaikki lapsenne menettäneet vanhemmat!
Ap:n olisi varmaan kannattanut kasvattaa sitä lasta muutenkin kuin pusuttelemalla ja hellimällä. Rajat on rakkautta jne.
Alue: Aihe vapaa
Samoissa tunnelmissa olen ollut viime aikoina, tosin hieman eri syistä. Teini on täälläkin aiheuttanut viime aikoina huolta lähes kaikilla niillä tavoilla, jotka kuuluvat teinielämään ja jotka tulevat vanhemmille yllätyksenä. Kovin lyhyt on aika sopeutua siihen, että kasvatustyö on jo tehty ja enää ei oikeastaan voi kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Se äidin suojeluvaisto ja ehdoton rakkaus on välillä raskas taakka kantaa, ja itsekin joutuu opettelemaan luopumista, hellittämistä, luottamusta siihen, että nuori pärjää ja osaa tehdä oikeita valintoja. Välillä tuntuu että halkeaa stressistä, turhautumisesta, huolesta, mutta toisaalta välillä saa olla halkeamaisillaan ilosta ja ylpeydestä.
Jaksamista. Ei ole helppoa kasvaminen, ei nuoren eikä vanhemman. ❤