Lue keskustelun säännöt.
Perhe ilman yhteisiä lapsia?
26.07.2007 |
Minulla on yksi lapsi edellisestä liitosta, ja miehellä kaksi joista toista ei näe käytännössä ollenkaan (erosivat kun lapsi oli pieni ja lapsen äidin nykyinen kumppani kuin oikea isä lapselle), ja toistakin vain muutaman kerran vuodessa.
Ajattelen ainakin tällä hetkellä, että en halua enempää lapsia, minulle riittää tämä yksi, ja kun kerta mieskin on kokenut isäksi tulemisen riemun, miksi tehdä enempää lapsia tähän maailmaan. Mies kuitenkin joskus puhuu että haluaisi kanssani lapsen, minä taas sanon ettei ikinä. Voihan mieleni vielä muuttua, nuori kun olen ja onhan tässä useita vuosia aikaa.
Onko muita, joilla näin, molemmilla lapsia, mutta ei yhteisiä? Tuntuu, että kaikki tekevät ainakin sen yhden yhteisen lapsen. Minua jostain syystä ahdistaa koko ajatus. Haluan pitää tämän vapauden, mitä meillä nyt on, esim kun omani on isällään ja saadaan olla kahdestaan. Olen aina pitänyt itseäni äiti-ihmisenä, mutta ehkä en sitten niin kovasti olekaan. Mieluummin otan miehen lapsen jota näkee muutaman kerran vuodessa meille niin paljon kuin vain lapsen äiti antaa (vielä ei ole ollut meillä kertaakaan), ja ystävien ja sukulaisten lapsia hoitoon, kuin alkaisin itse tekemään lisää. Rakastan lapsia ja tykkään hoitaa niitä, mutta ehkä minua pelottaa, että meidänkin suhde kariutuu, jos teemme yhteisen lapsen, ehkä minä muutun siksi " nalkuttavaksi akaksi" . Lapseni isän kanssa kokemani ero kesti pitkään ja oli " likainen" . Nyt kaikki on hyvin, ja toivon että ex-mieheni tekisi nykyisen puolisonsa kanssa lapselleni sisaruksia (tai ainakin yhden).
Kommentit (14)
Se on ihan tutkittu tosiasia että yhteinen lapsi vain vahvistaa suhdetta.
Jos miehesi haluaa yhteisen lapsen ja sinä et, niin siinä on takuuvarmasti sellainen ristiriita joka tulee kaatamaan suhteenne jos ette pääse asiasta yhteisymmärrykseen. Eli ainakin kannattaa nyt tässä vaiheessa puhua asia selväksi...
Jos suhteenne on kaikin puolin hyvä ja teillä on raha-asiat ym. kunnossa niin ei muuta kun lapsentekoon! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta, emmekä tee enempää.
ovat näin sopineet tämän lapsen äiti, nykyinen puoliso, joka on lapsen elämässä ollut alusta alkaen ja lapsen isä eli minun nykyinen. Asiasta en kaikkea tiedä, koska en silloin tuntenut tätä miestä. Lapsi saa ottaa yhteyttä biologiseen isään kun haluaa, nyt tai aikuisena, mutta mieheni ei tunge itseään siihen perheeseen väkisin. Kun tämä lapsi oli pieni, mies oli nuori eikä ymmärtänyt perheen ja isyyden merkitystä, vaan huiteli missä sattui ja lapsen äiti sitten löysi tämän nykyisen kumppanin joka on nyt kuin isä lapselle.
Sitä minäkin mietin, kuten nelonen, että yksi syy kai siihen etten lapsia hänen kanssan halua on se, ettei ole kovin kummoinen isä näille kahdelle mitä tässä maailmassa jo on.
tua tähänä maailmaan tule :). Jos mahdollinen tuleva mies ei sitä hyväksy, niin se on sitten siinä. " Onneksi" olen yli 30-v eli ikäkin tulee jo vastaan...sori, että olen tosi kyyninen, niin ihanaa tämä yh-elo on...
ette näe sitä toistakaan lasta kuin pari kertaa vuodessa? Jotenkin tuntuu että tuossa täytyy olla miehen omastakin valinnasta kyse kun kasi lasta eri äideille eikä kumpaankaan pidä kunnolla yhteyttä Sinuna en teksi hänen kanssaan lapsia, en ainakaan ennen kuin olette olleet yhdessä 10 vuotta :-) Muuten voi tosiaan käydä niin, että eroatte ja miehellä on sitten jo kolmas lapsi johon ei pidä yhteyttä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vikan hymiön piti olla surullinen eli :-(. Eihän se hauskaa ole jos lapsella ei ole kunnon isäsuhdetta...
Joskus on parempi, että biologinen isä pysyy poissa kuvioista.
Jos hän on aluksi ollut vastentahtoinen tapaamaan lasta, lapsi ei kiinnosta jne. Lapsi on saanut sitten " uuden isän" ja heillä on elämä raiteillaan, niin biologisen isän on turha myöhemmin mennä sotkemaan kuvioita.
Lapsi voi ottaa yhteyttä myöhemmin isään itse, jos kiinnostaa.
Jos AP:n mies olisi minun lapseni isä, niin olisin hyvin iloinen hänen ratkaisustaan. Biologisen isän esiintuleminen ei ole aina lapsen paras. Ei se biologia itsessään niin tärkeää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joista toistakin tapaa vain pari kertaa vuodessa. Se soittaa kyllä jo vähän hälytyskelloja...
Meillekään ei nykyisen mieheni kanssa tule yhteisiä lapsia. Miehellä ei ole lapsia ennestään, minulla vain tämä yksi.
Ei kiinnosta. Emme ole " lapsi-ihmisiä" ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää on jo yli 30 v., enkä halua aloittaa uudelleen mitään vauva-ajan rumbaa nyt kun lapset alkavat olla vähän omatoimisia. Ymmärrän ap:n ajatuksia siis erinomaisen hyvin.
Ongelmia tulee tietenkin silloin, jos uusi kumppani oikeasti haluaa lapsen / lapsia.
Ap:n kertomuksesta tulee mieleen omien lasteni isä, joka on nykyisin kimpassa yh-naisen kanssa ja vauvauutisia siltä rintamalta odottelen... exällä on siis lapsia kanssani, sekä edellisestä liitosta pari kappaletta, jotka exä on kylmän viileästi hylännyt. Väittää toki, että näitä hylättyjä lapsiaan rakastaa ja kaipaa, mutta todellisuus on ihan toinen.
Joillakin (isäksi kelvottomilla) miehillä taitaa olla tarve sitoa nainen lapsella itseensä. Tai sitten kyse on loputtomasta perheen kaipuusta, vaikkei mikään perhe ehkä kykene levotonta sielua kesyttämään. Näin ajattelen ainakin exäni kohdalla. En usko, että exän kaltainen mies kykenee oikeasti tuntemaan aitoa rakkautta edes omia lapsiaan kohtaan - kunhan vaan käyttää niitä välineenä johonkin.
Näitä asioita on hyvä miettiä, kun törmää mieheen jolla on hylättyjä tai puoliksi hylättyjä lapsia taustalla. Jos yhden hylkää helposti, ei muidenkaan lemppaaminen liene vaikeaa? Vaikka kyse olisi aikuisten välisestä sopimuksesta, kyllä kai käytöksestä huomaa, ikävöikö mies lapsiaan tai onko heidän hyvinvoinnistaan kiinnostunut? Jos mitään tunteita ei lasten suuntaan ole, mitä se taas kertoo ihmisestä?
Minun ja lapsieni väliin ei tule kukaan ja näin äitinä tuntuu mahdottomalle ajatus, etten pitäisi omiin lapsiini todella tiuhaan yhteyttä ja ettenkö olisi heidän elämästään kiinnostunut, olkoonkin vaikka niin että olosuhteet ja elämä saisi minut ajetuksi etäälle heistä. Siksi en varmastikaan ikinä opi ymmärtämään exän kaltaisia miehiä, enkä todellakaan uhraa heidän kaltaisille olioilleen yhden yhtä sympatian ajatusta. Odotan sitä päivää, että exä häipyy myös meidän yhteisten lapsiemme elämästä - olen varma, että siihen päivään ei ole pitkä aika.
Ihan turhaa selittää että isän turha mennä sotkemaan..plaa plaa-ja paskat!
Oma isä on aina oma isä,ja jos oma lapsi ei ole tärkeä niin en paljoa arvoa antas sellaselle ihmiselle : / Lapsikin voi ajatella ettei uskalla ottaa yhteyttä isään kun tätä ei kiinosta oma lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsen elämä on tasapainossa, siihen on turha vieraan ihmisen tunkea. Sillä vierashan se biologinen isä on, jos ei ole ollut lapsen kanssa missään tekemisissä. Pelkkien geenien takia on turha sotkea elämää.
Tämä EI TIETENKÄÄN tarkoita sitä, että lapselle valehdellaan.
Tämän tyyppinen kuvio on minulle hyvin tuttu; perheessäni on kaksi adoptiotapausta ja " oma tapaukseni" on hitusen samanlainen kuin ap:n.
Siis tarkoitan, että jotain outoa tuollaisessa miehessä on.
Ensimmäisen lapsen kohdalla asian voi pistääkin nuoruuden piikkiin (sama juttu oman lapseni isällä), mutta että toinenkin...
Se ei oo mikään syy että joku muu mies on kuin isä lapselle