Lue keskustelun säännöt.
Kippaako muiden sukulaiset ja tuttavat teille omat tarpeettomat tavaransa?
05.12.2016 |
Äh, raivostuttaa! Yritän saada kotia siistiksi ja toimivammaksi, eli tyhjentää omaa turhaa rojua pois. Sitä riittää, koska meitä on 5. Lasten tavaraa on kamalat määrät kun ovat pienellä ikäerolla (6,4 ja 1) ja vaatteet yms. kierrätetään perheen sisällä. Lelua kertyy, vaikka emme itse osta kuin yhden synttäreinä ja 1-2 jouluna.
Tuntuu, että ihmisillä on joku pakkomielle kiikuttaa lapsiperheeseen kaikenlaista ryönää, mitä eivät itse raaski heittää pois. Olen monta kertaa sanonut, että kiitos, meillä on riittävästi vaatetta, emme tarvitse kolmatta pinnasänkyä, emme ammetta, emme mitään mökkivaatteeksi vielä ihan hyviä vaatteita tai 15 vuotta vanhoja luistimia. Vaunutkin on, että ei ole tarvetta toisille (etenkään niille varastossanne vuodesta -99 henganneille...). Ja ettei meillä ole nyt käyttöä, eikä säilytystilaa koon 140cm toppavaatteille, vaikka kuinka olisivat Reimateccia ja olleet kalliit. Ja silti, "me nyt kuitenkin tuotiin nämä kun ajateltiin, että jos kuitenkin tulee tarvetta ja laitatte sitten eteenpäin jos ei tule"...
Niin. Miksi se on meidän riesa raahata niitä varastoon, kierrätykseen, kirpparille, roskiin ja maksaa kaatopaikalle viemisestä? Kun ei ole tilaa ja tarvetta, niin ei ole. Ei yhtään sen enempää kuin teilläkään...
Moni ei voi jotenkin lainkaan ymmärtää, että on lapsiperheitä, joissa on jo tavarat valmiina tai halutaan katsoa tarkemmin ne mitä ylipäätään hankitaan. Osa on uusia, osa käytettyjä, mutta haluamme valita ne itse tarpeen mukaan ja sopivassa koossa. Sitten kun sanoo ystävällisesti ja kohteliaasti, että ei kiitos, ei ole tarvetta, vedetään herneet nenään. Että mikä siinä on kun ei käytetty kelpaa?? Jo nyt on kumma kun ei hyvä tavara kelpaa? Vai oliko väärää merkkiä?!! Ja kun varta vasten teille säästin. ARGHHHH.
Nyt sitten äitini, anoppi, miehen sisarukset jne. ovat vaihtaneet taktiikkaa ja antavat säkilliset suoraan lapsille. Että katos kuinka hienoja mekkoja (joo-o, viisi kokoa liian isoja...) tai kiva peli löytyi kirpparilta (niin, osa nappuloista puuttuu, ei voi pelata, miksi tuot sen meille?). Tuodaan jotain iän kaiken kauhtanoita harmantuneita pehmoleluja (niitä on omastakin takaa ihan riittämiin), krääsää ja sälää (siis lohjenneita pihaleluja, käytettyjä katkeilleita liituja, käsipeilejä, epämääräistä pikkulelua jostain miehen lapsuuden jäämistöistä...) ja ei niitä pysty edes hävittämään vaivihkaa, kun annetaan suoraan lapsille.
Turhauttaa :( Viet yhden säkin pois niin jo joku kippaa seuraavaa sisään. Olisin kiitollinen jos nämä tulisivat tarpeeseen, mutta kun nyt hamsterit kaatavat vain omat sotkunsa meidän niskaan.
Jos kyse olisi siitä, että haluaisivat vain hemmotella lapsia ja ostaa/antaa heille joskus jotain, niin ok. Mutta voisiko vaikka kysyä mille olisi oikeasti tarvetta eikä tuputtaa kaikkea tuikitarpeetonta (koska tarvetta pikkulapsierheessä aika ajoin monellekin asialle on) tai mitä olisi toiveissa, eikä aiheuttaa vain työtä ja ärtymystä muutenkin kiireiseen arkeen kun tavararöykkiöt sen kun kasvavat ja kaikelta omalta siivoamiselta menee pohja :-/
Kommentit (22)
Krääsäongelmasta on niin paljon ollut juttua mediassakin, että jännä miten ihmiset edelleen tekee tuota. Itse olen ottanut sen periaatteen, että vien tuliaisiksi/lahjaksi sellaista mikä menee kurkusta alas tai sitten lähimmiltä kysyn suoraan jos tarvitsevat jotain tiettyä asiaa.
Mulla on eräs sukulaisnainen (mies ollut vuosia työttömänä ja nyt tuli vielä erokin) jolla on huono taloustilanne kolmen lapsen kanssa. Huomasin kuitenkin heti kun näin miten he asuvat, että huono rahatilanne tarkoittaa sitä, että on pakko asua pienessä asunnossa jne. Se ei tarkoita sitä, ettei olisi huonekaluja, vaatteita ym. Tietysti Suomessa on oikeasti vähävaraisia, jotka saattavat tarvita vanhoja vaatteita ja tavaroita, mutta huono rahatilanne ei automaattisesti tarkoita sitä että olisi tavaroista puutetta. Yleensä puutetta on päinvastoin tilasta, koska asuinneiliöt ovat kalliita, vaatteet ja tavarat verrattain halpoja (varsinkin käytettynä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi on just tuollainen ja hän vielä verisesti loukkaantuu, ellen ota vastaan "niin hyvää tavaraa". Ja hänen tuomansa tavarat ovat aivan kamalia, kerran hän oli siivonnut vinttinsä ja toi sieltä oikeasti kaiken meille; mm. 7 kassillista vaatteita 60-70-luvulta, vanhoja haisevia karvalakkeja, virttyneitä ja jopa risaisia neuleita, nailonpaitoja, vanhan ajan potkuhousuja, joihin ei mahdu vaipat. Minulle hän tuo omia vanhoja vaatteita, voi jessus, hän on mua 10 cm lyhyempi ja 20 kg painavampi ja lisäksi hän on 80-v, että ei nyt ihan sama makukaan ole. Kirppareilta hän tuo meille käytettyjä pyyhkeitä ja lakanoita, omista kaapeistaan matkamuistoja 60-90-lukujen Lapinreissuilta ja Kanarialta, Valittujen palojen kirjalyhennelmiä, vanhoja muovikukkia, lehdistä leikkelemiään ruokaohjeita, muovisia pitsipöytäliinoja, mattoja, rumia ja pesemättömiä verhoja...ihan mitä vaan.
Helpointa on kun ottaa roskan vastaan ja miettii sitten mitä niille tekee, usein kyllä päätyvät kaatikselle, ei kukaan halua tuollaista roinaa. Jos kieltäydyn, hän loukkaantuu syvästi, antaa mielipiteensä kuulua ja lopuksi mököttää. Huuuuoooooh.
Ihmettelen minäkin tätä ilmiötä, että kysytään ikään kuin muodon vuoksi muttei kunnioiteta vastausta. Kai se on sitä ettei tosiaan itse pystytä heittämään pois tai antamaan ventovieraille tunneladattua tavaraa tai vaatetta. Sokeudutaan myös lastentavaran kunnosta kun niihin liittyy muistoja. Monet on aivan lumppuja, mutta silti ei ymmärretä ettei käyttöä niille ole.
Sano selkeästi ei. Selitä kuten aloituksessasi. Ole tiukka.
Joo. Ja sitten ne samat vanhemmat, jotka sitä krääsää kantaa meille, on myös sitä mieltä että voi herrrrrrrrrranjestas teillä on lapsillakin pakljon leluja! Ei silloin ku sinä olit pieni... No, mutsi kyllä hiljeni kun sanoin, että niin, itse en ole lapsilleni tainnut ostaa lelun lelua... Äh. Mä sanoi kerran aika ilkeästikin, että minun kotini ei ole kaatopaikka, en halua enkä tarvitse. Silloinen puolisoni ja lasteni isä, no hänellä on pieni taipumus hamstraamiseen ja rojunkeräämiseen... Niin sen kanssa saatiin aina riita aikaiseksi. Kun vaikka miten hyvällä ja vaikka miten joskus vois tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulkaapas näiden ihmisten kuuluukin loukkaantua eivät ne muuten ymmärrä. Itse olen joutunut opettamaan omat vanhempani. EI ei en tartte eikä mahdu mulla on jo roinaa ihan tarpeeksi. Ja joka kerta tuo sama litania ja virsi ennenkuin kerkiävät edes sanomaan että mitä tälläkertaa olis tyrkyllä. Kerran tarjosivat jotain mitä olisin melkeen tarvinnut mutta onneksi hoksasin ajoissa ja sanoin taas EI en tartte eikä mahdu. Lopulta uskoivat =D
Nykyään on tosi vaikea tarjota vanhoja lasten vaatteita ym muille. Ei tiedä kuinka verisesti loukkaa. No itse aina sanon että tuossa olisi pussissa vaatteita/leluja. Saa ottaa kaikki tai jotain jos haluaa.
Osa vie kaikki ja jotku ei mitään. Toivottavasti eivät kuitenkaan loukkaannu tarjouksesta.
Itse olen ottanut mielelläni kaikki vaatteet joita pystymme käyttämään ( allergioiden takia emme ole ottaneet vaatteita jotka olleet kylmissä varastoissa ).
Anopilta kannan kaiken mistä haluaa luopua meille. Vanhat lakanat, verhot, kirjat, askartelut jne. Mutta minulle tämä sopii kun saan rauhassa käydä tavarat läpi ja toimittaa eteenpäin. Ja anopille tulee tilaa ja turvallisempaa kun ei ole liikaa tavaraa edessä. Helpompi siivotakin.
Just koetin ostaa sukulaisille lahjoja. En vaan halunnut ostaa mitään turhaa kaupasta niinpä veljenlapsikin saa vain karkkia ja rahaa. Ostakoon itse jotain mitä oikeasti haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan kippaa! Annan mieluummin vieraille ja aidosti köyhille! turha jakaa rikkaille lumpioille
No, ilmeisesti luullaan että meille voidaan tunkea kaikki mahdollinen (ja mahdoton) kun on kuitenkin omakotitalo kyseessä ja neliöitä hulppeat 79.. Ei ole kivaa kun tosiaan yrität päästä omista romuista eroon ja sukulaiset ronttaavat kaikkea mahdollista tilalle eikä auta vaikka sanoisit mitä! En tiedä sitten mitä tekisi, kait täytyy laittaa uutenavuotena oikein kunnon kokko noista kaikista mitä pystyy polttaan ?? Ja tiedän ettei niin saa tehdä mutta ajatus tuntuu houkuttelevalta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset ajattelevat, että jos asunnossa on paljon neliöitä (tai siis hänen silmissään paljon), on myös sitä tilaa säilytellä kaapeissa vaikka ja mitä. Ei ymmärretä, ettei isossa talossa asuvakaan välttämättä tahdo säilyttää kaikkea roipetta ja täyttää avaraa asuntoa tavaralla. Tähän olen törmännyt minimalismi- ja tavaranraivaus-keskusteluissa, kun ihmisten omaiset ihmettevät, miksi asuntoon ei haluta tavaraa, vaikka niin olisi kätevää säilytystilaa ja avaruutta. Toisille se tilan tunne on juuri se, mikä tahdotaan säilyttää.
Minä olen törmännyt päinvastaiseen ilmiöön eli odotetaan, että laitan lasten tavarat kiertoon. Suunnilleen varataan, että tuo mekko tulee sitten meille, kun se on Kaisalle liian pieni tai olkaa varovaisia tuon haalarin kanssa, haluan sen ensi talveksi meidän Timille. Sama lasten lelujen kanssa: tuodaan omat lapset ihastelemaan meidän lastenhuonetta ja luetellaan, että kun Kaisa ja Timi ei leiki näillä enää, niin te saatte ne.
Vanhimman pojan tyttökaveri katselee astioitani ja toteaa, että nämä emalikulhot hän vie nyt mennessään, ne sopivat heille.
Kiitos ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä, 12... Ihan kamalaa käytöstä teidän vierailla! :O
Meillekin tuodaan aivan pyytämättä vaatekasseja (sukulaiset jättää näitä ovenpieleen käydessään, käyvät meidän poissaollessa esim.kuljettamassa lapsia). Eikä tässä mitään. Mutta kun osa näistä vaatteista on aivan surkeassa kunnossa, esim.reikäisiä tai kestotahraisia. Heitän suoraan roskiin.
En itse anna tutuille kuin priimaa. SPR:lle katson aina, että vaatteet on ehjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ei ole pelkästään lapsiperheiden ongelma! Kun minä ja mieheni muutettiin viisi vuotta sitten yhteen (samalla molemmat muutettiin pois kotoa), meille dumpattiin about kaikki ylimääräinen. Asuntomme olikin varsinainen sekametelisoppa ja sukulaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka pitkään. Oli joukossa toki hyödyllistäkin tavaraa, mutta iso osa oli ihan turhaa. Mulla oli jo valmiiksi mm. täysi astiasto (siis kahvikuppeineen kaikkineen), no meille lykättiin vielä kahvisetti. Pidin siitä kolme osaa ja loput me pistettiin myöhemmin kirpparin kautta hyväntekeväisyyteen. Kaksi rumaa sohvaa (molemmat lahjoitettiin myöhemmin haluaville), kaksi putkitelkkaria (!!!), isohko hyllyvitriinisysteemi (onneksi sen sai osiin, ollaan puolet lahjoitettu eteenpäin), kaiken maailman kippoja ja kuppoja, verhoja ja pöytäliinoja (miehen mummu kysyi, mistä väreistä pidän ja kaivoi esiin kaikki mun inhokkivärien väriset liinavaatteet). Jo pelkästään nuo em. huonekalut veivät ihan valtavasti tilaa meidän kaksiosta. Ja sitten ihmeteltiin ja voivoteltiin, kun meillä oli niin ahdasta ja sekalaista ja paljon tavaraa. Miehen mummu siis muutti samaan aikaan aika paljon pienempään asuntoon ja katsoi asiakseen pistää ylimääräiset tavaransa meille (just ne sohvat ja vitriinihommat). Oltaisiinpa osattu sanoa ei. Vasta viimeisen vuoden aikana kotimme on alkanut tuntua oikeasti kodilta, kun olemme hankkiutuneet eroon näistä meille dumpatuista ja hankkineet tilalle omantyylisiämme tavaroita.
15 jatkaa vielä sen verran, että oli kiva, kun meille tarjottiin (=tyrkättiin) kaikkea, eka oma koti kuitenkin, mutta liika on liikaa. Mitä kaksi nuorta tekee kahdella sohvalla, putkitelkkarilla ja kahviastiastolla kaksiossa? No ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on just tuollainen ja hän vielä verisesti loukkaantuu, ellen ota vastaan "niin hyvää tavaraa". Ja hänen tuomansa tavarat ovat aivan kamalia, kerran hän oli siivonnut vinttinsä ja toi sieltä oikeasti kaiken meille; mm. 7 kassillista vaatteita 60-70-luvulta, vanhoja haisevia karvalakkeja, virttyneitä ja jopa risaisia neuleita, nailonpaitoja, vanhan ajan potkuhousuja, joihin ei mahdu vaipat. Minulle hän tuo omia vanhoja vaatteita, voi jessus, hän on mua 10 cm lyhyempi ja 20 kg painavampi ja lisäksi hän on 80-v, että ei nyt ihan sama makukaan ole. Kirppareilta hän tuo meille käytettyjä pyyhkeitä ja lakanoita, omista kaapeistaan matkamuistoja 60-90-lukujen Lapinreissuilta ja Kanarialta, Valittujen palojen kirjalyhennelmiä, vanhoja muovikukkia, lehdistä leikkelemiään ruokaohjeita, muovisia pitsipöytäliinoja, mattoja, rumia ja pesemättömiä verhoja...ihan mitä vaan.
Helpointa on kun ottaa roskan vastaan ja miettii sitten mitä niille tekee, usein kyllä päätyvät kaatikselle, ei kukaan halua tuollaista roinaa. Jos kieltäydyn, hän loukkaantuu syvästi, antaa mielipiteensä kuulua ja lopuksi mököttää. Huuuuoooooh.
Ajattele positiivisesti: Kun anopista aika jättää, kämppä on jo siivottu eikä teidän tarvitse käydä silloin koko paskaläjää kerralla läpi.
Minä olen vain tyytyväinen kun saan sukulaisten vanhat rojut ja lasten vaatteita ilmaiseksi. Olen sanonut että Otan kaikki ehjät tavarat ja vaatteet vastaan (en huonekaluja) ja ne mitä en itse tarvitse laitan kirpparille myyntiin. Olen säästänyt paljon rahaa kun olen saanut lapselleni hyviä vaatteita, leluja ja kirjoja, huonokuntoiset olen laittanut roskiin ja ne joista en pidä olen vienyt myyntiin. Saan lisätienestejä n. 100-200€/kk rojut myymällä. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla ja lapseni kasvaa nopeasti vaatteista ohi. Tämä säästö ja lisätienestit ovat tärkeitä minulle.
Vierailija kirjoitti:
15 jatkaa vielä sen verran, että oli kiva, kun meille tarjottiin (=tyrkättiin) kaikkea, eka oma koti kuitenkin, mutta liika on liikaa. Mitä kaksi nuorta tekee kahdella sohvalla, putkitelkkarilla ja kahviastiastolla kaksiossa? No ei mitään.
Tämä. Kun muutimme miehen kanssa yhteen, niin minä olin asunut pari vuotta yksikseni, mies muutti siinä vaiheessa pois vanhemmiltaan. Mulla oli astiat, sohva, perusasiat. Ja kun kämpän koko puolitoistakertaistui niin tavaroiden määrä ainakin triplaantui, kun anopin isän vanha kirjahylly (jota anoppi oli jemmannut vuosikausia täysin turhana!) siirtyi meille, jostain meillekin räävittiin toinen ja jopa kolmas astiasto, enkä minä osannut sanoa että ei. Kun ostimme asunnon ja heitimme rankalla kädellä tavaraa ja huonekaluja pois niin tästä totta kai loukkaannuttiin verisesti, että kuinka nyt kehtasitte Kauko-vaarin kirjahyllyn heittää kirpparille! On se kumma että kun ensimmäistä kertaa elämässä oli rahaa ja kiinnostusta siistiä omaa kotiaan niin tästä saatin jumalaton soppa aikaiseksi.
Ja vingun vielä lisää, mutta kun saimme lapsen, niin totta kai anoppi oli tyrkkäämässä meille aivan kaiken krääsän alkaen miehen vanhoista pyllypyyhkeistä vuodelta -87 alkaen.
KOMPPI tälle! Meillä sama ongelma, mutta syyllisiä kaveripiiri. Saimme lapset selvästi muita myöhemmin, joten ne tunnepitoiset pikkuvaatteet on nyt kaikkien taholta tungettu meille. Vaikka sanoin, että ei ole tarvetta. Mutta kun nämä meidän Mussun on vaan niin söpöjä, kato, en kestä, ihanaa kun tulevat vielä käyttöön...