Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys ahdistaa, enkä oikein ymmärrä miksi.
05.12.2016 |
Siinäpä se. Ystävyys ahdistaa. Ja siksi kai järjellä ajatellen olisi viisasta lopettaa koko ystävyys. Mitä järkeä on pitää kiinni ystävyydestä, joka ahdistaa.
Mutta en haluaisi kuitenkaan antaa periksikään. Kumpikin ollaan kuitenkin tärkeitä toisillemme ja keskinäinen luottamus on luja. Tästä ahdistuksestakin on puhuttu, ja se on lähinnä minun puolellani.
Minä kaipaisin ystävyyteen enemmän vastavuoroisuutta. Nyt yhteydenpito on paljon enemmän minun varassani. Ja jutellessa puidaan lähinnä ystäväni elämää. Minäkin kerron omista asioistani, mutta hän ei oikein koskaan kommentoi niihin mitään. Eikä varsinkaan koskaan kysy minulta mitään.
Mitä tältä ystävyydeltä sitten saan, on se, että on ylipäätään joku, jonka seurassa tunnen oloni turvalliseksi ja luotetuksi. Ja hänellä on minuun rauhoittava vaikutus. Ja hän kokee saaneensa minulta paljon apua, joten tietysti sitten tunnen olevani tärkeä jollekin.
Käymme pitkiä keskusteluja ja viestienvaihtoja. Mutta siinä välissä hän ei ota yhteyttä, ja silloin minun itsetuntoni joutuu koville. Alan murenemaan ja pohdin, että en varmasti ole hänelle yhtä tärkeä kuin hän minulle. Ja ahdistun.
Mitä minun pitäisi tästä tajuta?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Sinä et saa tuolta ystävyydeltä mitään. Oletteko tunteneet kauan? Vuosia vai kymmeniä vuosia? Onko suhteenne aina ollut tuollainen?
Pari vuotta on tunnettu. Suhde on muuttunut sinä aikana itse asiassa tuttavuudesta kaveruudeksi ja vähitellen koko ajan läheisemmäksi ystävyydeksi. On viimeiset puoli vuotta juteltu hyvin henkilökohtaisia, joita kumpikaan ei kenellekään muulle voisi edes kuvitella puhuvansa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se kerran sinua ahdistaa, niin ota etäisyyttä.
Itse en ääri-introverttina kyllä oikein ymmärrä näitä juttuja että miksi tuollaiset asiat ihmisiä ahdistaa. Minä kun olen vaan tyytyväinen jos ystävä ei pidä yhteyttä - sehän tarkoittaa että minä saan yksinvaltiaana säädellä milloin pidetään yhteyttä, ja sehän on parhautta. Ei mulla ole kaipuuta olla tärkeä kellekään, ja mulle on täysin ok että sillä ihmisellä on muita parempia ystäviä ja minä olen ehkä vain jonkinlainen hätävaraystävä. Pääasia on että saan olla riittävästi rauhassa, varsinkin silloin kun erakkomoodi on sellainen että kaikki ihmiskontaktit ärsyttää.
Kokeile, ettet pidä yhteyttä pitkään aikaan. Jos hän ottaa yhteyttä, se on hyvä merkki. Jos ei, ehkä ystävyytenne on tarkoitus päättyä. Ei millään pahalla.. Toivon kaikkea hyvää sinulle!
Kuinka usein pitäisi ottaa yhteyttä mielestäsi?
Minä näen ystävieni kanssa tai olen yhteyksissä vain n. 3 kuukauden välein.
Vierailija kirjoitti:
Jos se kerran sinua ahdistaa, niin ota etäisyyttä.
Itse en ääri-introverttina kyllä oikein ymmärrä näitä juttuja että miksi tuollaiset asiat ihmisiä ahdistaa. Minä kun olen vaan tyytyväinen jos ystävä ei pidä yhteyttä - sehän tarkoittaa että minä saan yksinvaltiaana säädellä milloin pidetään yhteyttä, ja sehän on parhautta. Ei mulla ole kaipuuta olla tärkeä kellekään, ja mulle on täysin ok että sillä ihmisellä on muita parempia ystäviä ja minä olen ehkä vain jonkinlainen hätävaraystävä. Pääasia on että saan olla riittävästi rauhassa, varsinkin silloin kun erakkomoodi on sellainen että kaikki ihmiskontaktit ärsyttää.
Täällä toinen, joka ajattelee vähän samoin, en haluaisi olla kenenkään bestis (joskus olen ollut ja se alkoi ahdistaa). Mulla on paljon ystäviä, mutta heillä kaikilla on todennäköisesti muita, joiden kanssa he pitävät enemmän yhteyttä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaisi vain hyväksyä se, että kaveri ei halua pitää yhtä usein yhteyttä. Jos ystävyys on samanlaista kuin aiemmin, kun näette, niin on sekin jo jotain. Itse hyväksyin sen, kun kaveri vähensi yhteydenpitoa eikä halunnut nähdä yhtä paljon. Ei se kaveruus silti mihinkään roskiin jouda, se vain on erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein pitäisi ottaa yhteyttä mielestäsi?
Minä näen ystävieni kanssa tai olen yhteyksissä vain n. 3 kuukauden välein.
Mulla sama, tosin joidenkin kanssa voi mennä vuosikin ja tänä vuonna olen ollut kolme kertaa iloisissa tapaamissa myös vanhojen ystävien kanssa, joita en ollut tavannut 10 - 20 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuottaa vaikeuksia pitää säännöllisesti yhteyttä ystäviin. Jos en ole pariin kuukauteen yhteydessä, niin se ei tarkoita muuta kuin että aika on kulunut nopeasti, enkä ole vain jaksanut yhteydenottoa. Varsinkin jos usein jutellaan jostain syvällisemmistä asioista, niin lyhyehkönkin sähköpostin kirjoittamista pitää silloin miettiä ja selvitellä omia ajatuksiaan. Jos samalla painaa päälle ihan perusarjen pyörittäminen, niin välttämättä sellaista sopivaa hetkeä ei vain tule pitkään aikaan.
Toisaalta ymmärrän tuon vastavuoroisuudenkin kaipuun. Yritän jotenkin pitää huolta siitä, että molemmat osapuolet ovat aktiivisia. Jos kaikki vuorovaikutus tapahtuisi omasta aloitteestani, niin varmaan alkaisin ainakin harventaa sitä entisestään ja katsoisin, että näyttääkö toinen osapuoli aktivoituvan.
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaisi vain hyväksyä se, että kaveri ei halua pitää yhtä usein yhteyttä. Jos ystävyys on samanlaista kuin aiemmin, kun näette, niin on sekin jo jotain. Itse hyväksyin sen, kun kaveri vähensi yhteydenpitoa eikä halunnut nähdä yhtä paljon. Ei se kaveruus silti mihinkään roskiin jouda, se vain on erilaista.
Tämän kun osaisikin, että vain hyväksyisi toisen erilaisuuden ja meidän erilaiset tarpeet. Sillä erilaisia niiden täytyy olla, kun vain ajattelee sitä miten erilaisia ihmisiä me olemme. Ja olen yrittänytkin tsempata itseäni ajattelemaan, että vaikka tämä ystävyyssuhde onkin ihan erilainen kuin aiemmat ystävyyteni, niin tämä on minulle kuitenkin juuri nyt todella tärkeä ystävyys. Minä vain taidan toivoa niin kovasti jotain enemmän, etten malta iloita kaikesta siitä hyvästä mitä nyt on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kuulostaa siltä, ettei sulla ole muita keskeisiä ystävyyssuhteita kuin tämä yksi, ja siksi tähän yhteen suhteeseen keskittyy vähän turhankin isot odotukset. Ehkä siis kannattaa keskittyä tutustumaan uusiin ihmisiin ja vahvistamaan kaverisuhteita ja antaa tämän ystävyyssuhteen nyt vain olla tällainen?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa siltä, ettei sulla ole muita keskeisiä ystävyyssuhteita kuin tämä yksi, ja siksi tähän yhteen suhteeseen keskittyy vähän turhankin isot odotukset. Ehkä siis kannattaa keskittyä tutustumaan uusiin ihmisiin ja vahvistamaan kaverisuhteita ja antaa tämän ystävyyssuhteen nyt vain olla tällainen?
Tämä on kyllä erinomaisen hyvä huomio. Meillä kummallakaan ei ole muita ystäviä. Siksi minulla varmasti latautuu tähän paljon odotuksia. Ystäväni taas on tottunut olemaan minua enemmän yksin, joten hänelle meidän (minun) yhteydenpito tuntuu sitten varmasti tosi runsaalta.
Kiva asia kyllä on se, että ystäväni on oppinut nauttimaan siitä, että hänellä on joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ja jonka kanssa jakaa murheita. Hän sanookin nykyään, että soita vaan taas joskus. Ehkä siis kehitystä vuorovaikutteisempaan ja jakavampaan suuntaan on. Se tapahtuu vain tosi hitaasti. Mikä ei kyllä mitenkään haittaa, onhan tässä aikaa. Olen vain vähän malttamaton. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin olette kommentoineet. Kiitos! Kyllä näiden miettiminen vähän helpottaa ahdistusta. Ap
Surullista. Sinä et saa tuolta ystävyydeltä mitään. Oletteko tunteneet kauan? Vuosia vai kymmeniä vuosia? Onko suhteenne aina ollut tuollainen?