Lue keskustelun säännöt.
Mies loukkaantuu helposti, neuvoja kaivataan.
Turhauttaja
05.12.2016 |
Yleensä en keskustelupalstalta neuvoja hae, mutta nyt tuntuu että meillä miehen kanssa tilanne niin jumissa ettei oma hormonihöyryiset aivot kykene ratkaisemaan tätä tilannetta.
Meillä 5 kk vauva, minä kotiäitinä ja mies arkena töissä. Suhde meillä ollut tähän saakka toimiva ja rakastava, mutta nyt pikku hiljaa ollaan ajautumassa erilleen. Ollaan enemmän etäisiä, niin henkisesti ja fyysisesti. Tuntuu ettei voi puhua rehellisesti ilman että toinen loukkaantuu. Sitten ollaan mykkäkoulua. (on kyllä myös päiviä kun kommunikointi toimii) Nyt viikonloppu meni toisilleen tiuskiessa ja jatkuvasti tulee väärinymmärrettyä toista. Esim. eilen mies sanoi vauvalle, että itkeminen näyttää tyhmälle. Tästä hänelle kommentoin että ei ollut kovin kivasti sanottu, perusteluineen (vauva itkee syystä, tunteita saa näyttää yms ) . Mies loukkaantui ja sitten koki olevansa minun sanojen perusteella huono isä joka ei osaa olla lapsensa kanssa. Vaikka muun päivän kehuinkin häntä miten isän sylissä vauva viihtyy jne. Nyt isä kokee ettei saa puhua vauvalle mitään ilman että siitä tulee minulta sanomista. Illalla pyysin anteeksi jos olin liian suorasukainen, ja en tarkottanut sillä että huono isä olisi. Mies ei tullut yhtään vastaan vaan lisäsi vettä myllyyn että "parempi jos olisin töissä 24/7 etten pilaa vauvaa". En vastannut mitään ja lopulta itkin itseni uneen. Aamulla mykkäkoulu jatkui eikä vastannut edes hyvään huomeneen. Itseä turhauttaa miehen turha marttyyriasenne, tuntuu ettei mistään voi sanoa ettei loukkaannu syvästi. Mitenkä tätä tilannetta lähtisi purkamaan.. Tuntuu että mitä vain sanoo niin on joko piilovittuilua tai arvostelua. Anteeksi pyyntö ei näytä riittävän. Ja mielestäni "nalkutin" syystä, ei lasta ole syytä sanoa tyhmäksi/tyhmän näköiseksi yms edes vitsillä.. Miehestä näin oli ok sanoa, sillä niin hänellekin on toitotettu kun hän ollut pieni... Olisin toivonut edes vähän sitä että "no olisin voinut sanoa toisellakin tavalla" mutta ei kuulema sanonut mitään väärin/huonosti.
Ehkä eniten harmittaa että noin pienestä asiasta tuli melkein ilmi riita... Vauva ollut nukkumassa näiden keskustelujen ajan, eikä onneksi ääntä koroteltu. Mutta ilmapiiri silti kireä...
Kommentit (2)
Ehkä mies pelkää olevansa huono isä. Siksi suuttui niin kovasti kommentistasi kun se osui herkkän kohtaan.
Mitäpä jos tilanteen rauhoituttua joskus koettaisit saada keveää keskustelua siitä millaisia vanhempia haluaisitte olla. mokä miehen mielestä on tärkeää. Voit myös kysyä mitä asioita mies haluaisi omasta lapsuudestaan vauvalle ja mitä miehen mielestä lapsen ei saa joutua kokemaan. Ehkä löytäisitte näin yhteistä säveltä tai antoisia keskusteluja.
Voisit myös osoittaa miehelle että arvostat hänen mielipiteitään vauvan suhteen.
Kyselisit mieheltä mitä mieltä hän on kiinteiden aloituksesta aloitettaisiinko perunalla vai bataatilla jne.
Ja sitten vinkki vanhempien suhde on lapsen koti. Eli oletteko järjestäneet aikaa suhteellenne nyt? Enkä tarkoita viikonloppua ulkomailla ilman vauvaa vaan illallinen ulkona kun vauva hoitajalla tunnin tai yhteinen illlallinen kotona vauvan nukkuessa. Yhteisiä vaunulenkkejä vauvan nukkuessa. Tekisitte jotain kaksistaan joka teille tärkeää.
Tsemppiä ap, toivottavasti pääsette tilanteesta yli ja löydätte toisenne uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että joko miehesi on herkkähipiäinen marttyyri tai sitten tämä on vain jäävuoren huippu. Ehkäpä mies kokee, että arvostelet hänen isyyttään joka käänteessä. Mieti hetki käytöstäsi, oletko usein neuvomassa ja korjaamassa miehesi tekemisiä? Monet naiset meinaan sortuvat tähän, että vain heidän tapansa hoitaa lasta tai kotia on oikein.