Oliko lapsuudenkotisi uskonnollinen?

Ateisti ja ateisti.

Olen suvaitsevaisessa tapakristityssä kodissa kasvanut ja uskontoa vailla. En edes rippikouluun mennyt, sillä uskonto tökki vastaan jo siinä iässä vahvasti.

Jehovan Todistaja-koti, nykyisin ateisti

Lapsena olin jehovantodistaja.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin jehovantodistaja.

Nykyään vapaa järkikristitty.

Kasvoin ortodoksijuutalaisessa kodista. En oikein tiedä mikä olen nykyisin,  ehkä ateismiin kallellaan oleva agnostikko. Seurakuntaan en ole kuulunut sen jälkeen kun muutin Suomeen.

Ei onneksi ollut. Vanhemmat kertoivat vain, että jotkut uskovat erilaisiin jumaliin ja maailmassa on paljon eri uskontoja. Sanoivat että sinä voit uskoa mihin haluat tai olla uskomatta. Olen agnostikko.

Ei ollut. Aikuisena erosin kirkosta itse.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin ortodoksijuutalaisessa kodista. En oikein tiedä mikä olen nykyisin,  ehkä ateismiin kallellaan oleva agnostikko. Seurakuntaan en ole kuulunut sen jälkeen kun muutin Suomeen.

Onko totta että ortodoksijuutalaiset harrastavat yhdyntää ainoastaan lakanan läpi? 

Joo, helluntailaisesta kodista. Nyt olen agnostikko, en kuulu mihinkään kirkkokuntaan.

Isä oli kirkkoon kuulumaton vasemmistolainen, äiti tavallinen tapakristitty. Aikalailla vapaasti ajatteliviksi ja suvaitsevaisiksi meidät lapset kasvatettiin. Käytiin kyllä pyhäkoulussa ja seurakunnan päiväkerhossa. Ripillekkin päästiin. Itse uskon luterilaisesti, mutta kotona usko ei juuri näy muuten kun kristittyinä tapoina. Ja iltarukouksina.

Ei ollut (äiti kyllä taitaa uskoa, isä ei koskaan ottanut kantaa suuntaan eikä toiseen), en ole koskaan uskonut.

Joo, konservatiivinen ja hyvin uskonnollinen. Itse olen liberaali ateisti (tai vähintäänkin agnostikko).

Vierailija kirjoitti:

Olen suvaitsevaisessa tapakristityssä kodissa kasvanut ja uskontoa vailla. En edes rippikouluun mennyt, sillä uskonto tökki vastaan jo siinä iässä vahvasti.

Sama, olin kaveriporukastani aikoinaan ainot, joka ei halunnut sukulaistenrahastus-rippijuhlia ihan vaan muodon vuoksi....

Evlut-koti. En kuulu millekään uskonnolle, uskon tavallani.

Ei ollut. Tapakristitty kai, uskonasioista ei puhuttu koskaan, eikä kirkossa käyty.

Olen ateisti/agnostikko, enkä kuulu kirkkoon edes tavan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin ortodoksijuutalaisessa kodista. En oikein tiedä mikä olen nykyisin,  ehkä ateismiin kallellaan oleva agnostikko. Seurakuntaan en ole kuulunut sen jälkeen kun muutin Suomeen.

Onko totta että ortodoksijuutalaiset harrastavat yhdyntää ainoastaan lakanan läpi? 

Tätä kysytään uskomattoman usein ja ei, ei ole totta. Monet kerrat olen ihmetellyt mistä tämä luulo on lähtöisin. 

Tosi uskonnollinen lapsuuskoti. Vanhempani kuuluivat Freie Volksmission -nimiseen lahkoon. Meno oli välillä ihan sekopäistä.

Aikuiselämäni on uskonnotonta.

Äiti on luterilainen tapakristitty. Myös isä kuuluu kirkkoon mutta en ole koskaan puhunut hänen kanssaan uskonasioista. Tapakristityksi veikkaisin häntäkin eikä kotona ollut mitään päivittäisiä uskonnollisia tapoja. Mummo opetti iltarukouksen mutta kuoli ollessani 7v. Kummitätini on pappi (rovasti) mutta asui niin kaukana ettei usko häneltäkään päässyt tarttumaan.

Minusta tuli ateisti ja olen eronnut kirkosta niillä nurkilla kun muutin omilleni. En nähnyt mitään järkeä kirkollisveron maksamisessa kun en käytä/halua kirkon palveluita.

Jostain syystä ystäväpiiriini kuuluu paljon uskovaisia ja heidän kanssaan on ollut mielenkiintoista keskustella, jopa hieman väitellä, noista asioista hyvässä hengessä. Paras (mies)ystäväni on saanut helluntailaisen kasvatuksen. Kaipaan meidän evoluutio vs. luomisoppi "vääntöjämme". Nykyään ystävä ei juuri puhu uskostaan sillä kokee syyllisyyttä siitä että ei kykene elämään uskontonsa oppien mukaisesti. Hän on joskus ohimennen todennut että ei enää "uskalla mennä jumalansa eteen" eli rukoilla. Vaikka olen ateisti niin olen kehottanut häntä rukoilemaan.

Vähän keskimääräistä uskonnollisempi. Opetettiin, että Jumala rakastaa ja pitää huolta ja suvaitsevainen pitää olla. Opettiin iltarukous ja joulupöydässä luettiin jouluevankelumi. Lapsena minulla oli muutamia raamatun tarinoihin liittyviä kirjoja, kuten Nooan arkki. Teini-iässä sain lahjaksi kirjan Rukouksen mahdollisuus, joka on vieläkin yöpöytäni laatikossa ja johon palaa, kun elämässä on vaikeaa.

Kävin pyhäkoulua ja myöhemmin seurakunnan tyttökerhoa. Kesäisin olin seurakunnan leireillä ja matkoilla.

Mieheni perhe ei ole ollut samalla tavalla uskonnollinen ja itse olen aika huonosti osannut tuoda uskontoa arkipäivään. Lapseni ovat kyllä olleet seurakunnan kerhossa ja leireillä. Toivottavasti sieltä on tarttunut jotain.