Oletko joskus irtisanoutunut jonkun henkilön takia?

Olen. Pikkupomo oli niin kamala, että otin loparit. En ota stressiä työstä, jos vituttaa, niin lähden.

Mietin kyllä, minulla meinasi mennä mielenterveys sen tyypin takia parissa vuodessa. Onneksi meidät yhdistettiin toiseen yksikköön ja minut siirrettiin sinne. Ihan kuin olisin taivaaseen päässyt.

En mutta olen kieltöytynyt tarjotusta määräaikaisen työsopimuksen jatkosta. Ja oli oikea ratkaisu.

Narsistisen pomon takia olen irtisanoutunut kuten myös 6 muuta työkaveriani samaan aikaan. Se oli hirveä ihminen ja kyllä, oloni parani jo siinä vaiheessa kun päätin irtisanoutua.

Olen. En varsinaisesti tosin yhden, niitä kusipäitä oli useampiakin edellisessä työpaikassa. Ja kyllä helpotti, edelleenkin olo on melkein liian hyvä ollakseen totta.

Olen esimiehen takia ja parani heti. 3 kuukauden karenssikin oli sen arvoista. Toisaalta sain todella ison lopputilin, koska en ollut ehtinyt mitään lomia mitään ja palkalliset vapaatkin mitä olin ehtinyt kierryttää maksettiin.

Lähdin yt -neuvotteluissa vapaaehtoisesti, kun en jaksanut erään ihmisen käytöstä. Kyllä helpotti.

Olen, mutta vähän eri näkökulmasta.

Valmistuin 90-luvun lamassa ja töiden saanti oli vaikeaa. Kävin noin 3 vuotta töissä 300 km päässä kotipaikkakunnastani. Lopulta löysin töitä samalta paikkakunnalta kuin mieheni ja irtisanouduin. 

Olen sijoitetun lapsen takia. En voinut olla töissä ja hoitaa häntä yhtäaikaa.

Olen. Oli ihan kamala eläkeikänen ukko. Suututti jo aamulla kaikki ennenku virallinen työaika alkoi. Karjui ja komenteli. Siinä lapiotkin lenteli työmaalla. Neljä viikkoa jaksoin ja lähin pois. Kyllä helpotti. Päivääkään en ole katunut päätöstä.