Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu etten jaksa henkisesti uudessa työssä
27.11.2016 |
Sain vakipaikan ihan suoriltaan vaan ja nyt tuntuu puolen vuoden jälkeen että olen henkisesti ihan poikki työpaikasta. Jotenkin jännitän ja ahdistun tästä työstä/työyhteisöstä liikaa. Tuntuu etten vain sopeudu tähän paikkaan. Mitä ihmettä voin tehdä tässä tilanteessa? Tuntuu että olen "alakuloinen" myös vapaa aikana nykyään enkä osaa enää iloita mistään:(
Kommentit (27)
Hei mulla ihan sama tilanne. Olen jutellut miehen ja ystävien kanssa. He neuvovat minua irtisanoutumaan. On kuin palapelin sopimatonta palaa yrittäisi vasaralla saada paikoilleen. Työ ei ole mun näköinen. Kärsin, tunnen alakuloa, alemmuutta, unihäiröitä, niska mennyt täysin jumiin, ei iloa mistään. Aina vaan mielessä työ ja ajatukset ahdistuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterveyshuolllon psykologin puheille.
Vierailija kirjoitti:
Työterveyshuolllon psykologin puheille.
Millaista apua sieltä voisin tähän saada? Onko tämä siis vain minun pään sisäinen ongelma vai voiko olla vain etten luonteeni puolesta sopeudu paikkaan tms? AP
Vierailija kirjoitti:
Työterveyshuolllon psykologin puheille.
Just joo, pikkufirmoilla tuskin on mitään työterveyshuollon psykologeja...
Ennen irtisanoutumista tietenkin juttelua esimiehen ja työterveyden kanssa. Monesti työnkuvaa tai työskentelytapaa voi muuttaa tai vaihtaa osastoa yms.
Tietenkin, jos työ ja työyhteisö ylipäätään on sellainen, että se ei vain sinulle sovi, niin uusia paikkoja katsomaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei täällä kanssa sama tilanne! Olen noin vuoden ollut vakituisessa työssäni ja aluksi se oli ihan jees. Nyt kesän jälkeen olen alkanut tuntemaan suurta ahdistusta ja stressiä itse työstä ja työympäristöstä. Olen miettinyt asiaa pitkään ja jutellut siitä ystävieni ja avopuolisoni kanssa. Tilanteeni on nyt se että olen päättänyt irtisanoutua ilman tietoa seuraavasta työpaikasta. Mietin olenko ihan idiootti kuin tässä taloustilanteessa lähden vakituisesta työstä, mutta ahdistus on niin suuri että mielummin lähden työstä. Haen tietysti jatkuvasti uutta paikkaa ja toivon, ettei työttömyysjakso käy liian pitkäksi. Tsemppiä AP:lle!
Vaikea sanoa mikä mättää kun et kerro työstä mitään etkä siitä, minkä koet siellä haastavaksi ja minkä palkitsevaksi.
"Työ ahdistaa, onko vika minussa?" Ja tuohon pitäisi osata vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei täällä kanssa sama tilanne! Olen noin vuoden ollut vakituisessa työssäni ja aluksi se oli ihan jees. Nyt kesän jälkeen olen alkanut tuntemaan suurta ahdistusta ja stressiä itse työstä ja työympäristöstä. Olen miettinyt asiaa pitkään ja jutellut siitä ystävieni ja avopuolisoni kanssa. Tilanteeni on nyt se että olen päättänyt irtisanoutua ilman tietoa seuraavasta työpaikasta. Mietin olenko ihan idiootti kuin tässä taloustilanteessa lähden vakituisesta työstä, mutta ahdistus on niin suuri että mielummin lähden työstä. Haen tietysti jatkuvasti uutta paikkaa ja toivon, ettei työttömyysjakso käy liian pitkäksi. Tsemppiä AP:lle!
Noin kannattaa toimia jos on varaa elää ilman työttömyyskorvausta, koska karenssihan sulle tuosta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Hei täällä kanssa sama tilanne! Olen noin vuoden ollut vakituisessa työssäni ja aluksi se oli ihan jees. Nyt kesän jälkeen olen alkanut tuntemaan suurta ahdistusta ja stressiä itse työstä ja työympäristöstä. Olen miettinyt asiaa pitkään ja jutellut siitä ystävieni ja avopuolisoni kanssa. Tilanteeni on nyt se että olen päättänyt irtisanoutua ilman tietoa seuraavasta työpaikasta. Mietin olenko ihan idiootti kuin tässä taloustilanteessa lähden vakituisesta työstä, mutta ahdistus on niin suuri että mielummin lähden työstä. Haen tietysti jatkuvasti uutta paikkaa ja toivon, ettei työttömyysjakso käy liian pitkäksi. Tsemppiä AP:lle!
Lohdullista kuulla että on muitakin samassa tilanteessa olevia. Olen niin monet kerrat miettinyt miksen sopeudu ja missä mättää. Kauaahan kukaan ei jaksa näin elää. Pakko saada olotila paranemaan. Toivottavasti sopeudun ja elämä hymyilisi taas joku päivä. Nyt on aika toivoton olo:( AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti huomenna yhteys työterveyshuoltoon. Lääkitys ahdistukseen ja/tai työpsykologin vastaanotolle.
Ei kannata mennä pohjan kautta, vaan toimia heti nyt kun olet tiedostanut ongelman. Ahdistus lisääntyy sitä ajattelemalla ja ajatusten kääntäminen on helpommin sanottu kuin tehty.
Huolehdi voimavaroistasi katsomalla että lepo, ruokavalio ja liikunta ovat kunnossa. Eli katso, että nukut hyvin ja riittävästi. Syö ruokaa, josta saat kunnon ravintoaineita. Kävely- tai juoksulenkki työpäivän jälkeen tuulettaa olotilaasi. Jooga- ja mindfulness-harjoitukset lisäävät rentoutumiskykyäsi.
Suhtaudu työhösi niin, että se on vain yksi elämäsi osa-alue - ei koko elämä. Pyri vapaa-ajallasi tekemään asioita, jotka antavat sinulle mielihyvää.
Mieti onko työpaikan vaihtaminen mahdollista ja ratkaisisiko se ongelman?
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mikä mättää kun et kerro työstä mitään etkä siitä, minkä koet siellä haastavaksi ja minkä palkitsevaksi.
"Työ ahdistaa, onko vika minussa?" Ja tuohon pitäisi osata vastata.
Sanotaanko näin että eniten ahdistaa pomo siellä työpaikassa:( hänen käytös ollut outoa alusta asti minua kohtaan ja vaikuttaa kuin hän ei luottaisi minuun työntekijänä vaikka olen kaiken tehnyt ohjeiden mukaan ja olen mielestäni vähän liiankin tunnollinen työntekijä. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Olen ollut nykyisessä työssä pian 7 vuotta, oma toimipisteeni suljettiin kesällä ja siitä lähtien olen ollut meidän suurimmassa yksikössä enkä meinaa sopeutua ollenkaan. Vastasin johonkin työterveyskyselyyn josta sain niin huonot pisteet että työterveyshoitajan mielestä kannattaisi mennä työterveyteen enemmänkin juttelemaan. En kuitenkaan usko että juttelusta on apua, ongelma on ennemminkin se että mua ahdistaa iso työpaikka ja sen etten ole löytänyt samanhenkistä seuraa. Jään koko ajan yksin, olo on kuin yläasteella vaikka lähestyn keski-ikää. Ahdistaa mennä kahvihuoneen ohi jossa porukka nauraa rentoutuneesti, itse en vaan pääse mukaan työyhteisöön. Koko ajan on tosi paha olla. Irtisanoutua en halua, mielestäni se ei ole ratkaisu, täytyy ihmisen jotain töitä tehdä. Mun luonteella vaikeuksia olis muuallakin, olen aivan liian introvertti nykymaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mikä mättää kun et kerro työstä mitään etkä siitä, minkä koet siellä haastavaksi ja minkä palkitsevaksi.
"Työ ahdistaa, onko vika minussa?" Ja tuohon pitäisi osata vastata.
Sanotaanko näin että eniten ahdistaa pomo siellä työpaikassa:( hänen käytös ollut outoa alusta asti minua kohtaan ja vaikuttaa kuin hän ei luottaisi minuun työntekijänä vaikka olen kaiken tehnyt ohjeiden mukaan ja olen mielestäni vähän liiankin tunnollinen työntekijä. AP
Nyt vastaa rehellisesti itsellesi: tuntuuko sinusta että pomo hallitsee sinua huomautteluilla ja ihme asioihin puuttumisilla ja näin pitää sinua varpaillasi? Jos siltä edes TUNTUU, niin sinuna lähtisin hakemaan heti uutta työtä, etenkin jos teillä ei ole tiimissä muita tai on vain jokunen pomon sätkynukkena toimiva muu ihminen.
Jos ei tunnu tuolta niin anna itsellesi aikaa vielä 2-3 kk ja katso sitten uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mikä mättää kun et kerro työstä mitään etkä siitä, minkä koet siellä haastavaksi ja minkä palkitsevaksi.
"Työ ahdistaa, onko vika minussa?" Ja tuohon pitäisi osata vastata.
Sanotaanko näin että eniten ahdistaa pomo siellä työpaikassa:( hänen käytös ollut outoa alusta asti minua kohtaan ja vaikuttaa kuin hän ei luottaisi minuun työntekijänä vaikka olen kaiken tehnyt ohjeiden mukaan ja olen mielestäni vähän liiankin tunnollinen työntekijä. AP
Nyt vastaa rehellisesti itsellesi: tuntuuko sinusta että pomo hallitsee sinua huomautteluilla ja ihme asioihin puuttumisilla ja näin pitää sinua varpaillasi? Jos siltä edes TUNTUU, niin sinuna lähtisin hakemaan heti uutta työtä, etenkin jos teillä ei ole tiimissä muita tai on vain jokunen pomon sätkynukkena toimiva muu ihminen.
Jos ei tunnu tuolta niin anna itsellesi aikaa vielä 2-3 kk ja katso sitten uudestaan.
Kyllä juurikin tältä tuntuu:( en tiedä mitä teen kun en mielestäni tee yhtään mitään väärin ja yritän tehdä kaiken mahdollisimma hyvinAP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mikä mättää kun et kerro työstä mitään etkä siitä, minkä koet siellä haastavaksi ja minkä palkitsevaksi.
"Työ ahdistaa, onko vika minussa?" Ja tuohon pitäisi osata vastata.
Sanotaanko näin että eniten ahdistaa pomo siellä työpaikassa:( hänen käytös ollut outoa alusta asti minua kohtaan ja vaikuttaa kuin hän ei luottaisi minuun työntekijänä vaikka olen kaiken tehnyt ohjeiden mukaan ja olen mielestäni vähän liiankin tunnollinen työntekijä. AP
Nyt vastaa rehellisesti itsellesi: tuntuuko sinusta että pomo hallitsee sinua huomautteluilla ja ihme asioihin puuttumisilla ja näin pitää sinua varpaillasi? Jos siltä edes TUNTUU, niin sinuna lähtisin hakemaan heti uutta työtä, etenkin jos teillä ei ole tiimissä muita tai on vain jokunen pomon sätkynukkena toimiva muu ihminen.
Jos ei tunnu tuolta niin anna itsellesi aikaa vielä 2-3 kk ja katso sitten uudestaan.
Kyllä juurikin tältä tuntuu:( en tiedä mitä teen kun en mielestäni tee yhtään mitään väärin ja yritän tehdä kaiken mahdollisimma hyvinAP
On sinulla sekin vaihtehto että pistät ylös asiattomuudet ja ylilyönnit ja kerrot hänen esimiehelleen asiasta, eli nostat kissan pöydälle. Voit houkutella hänet myös ansaan eli käyttäytymään epäasiallisesti sinua kohtaan muiden läsnäollessa, niin et ole yksin havaintojesi kanssa. Tai sitten vaan etsit uuden työn.
Minulla sama juttu, uudessa vakkariduunissa olen ollut n. 4kk ja lähes joka työpäivä ahdistaa. Eniten juurikin pomo, kun on on hyökkäävän oloinen eikä hänelle uskalla sanoa oikein mistään mitään. Muutenkin tuntuu että olisin työporukassa jotenkin ulkopuolinen, en koskaan tiedä mistään asioista mitään tms. Olen alkanut tässå pikkuhiljaa etsiä uutta parempaa työpaikkaa...nykyinen ajaisi minut ihan loppuun pitkällä aikavälillä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu, uudessa vakkariduunissa olen ollut n. 4kk ja lähes joka työpäivä ahdistaa. Eniten juurikin pomo, kun on on hyökkäävän oloinen eikä hänelle uskalla sanoa oikein mistään mitään. Muutenkin tuntuu että olisin työporukassa jotenkin ulkopuolinen, en koskaan tiedä mistään asioista mitään tms. Olen alkanut tässå pikkuhiljaa etsiä uutta parempaa työpaikkaa...nykyinen ajaisi minut ihan loppuun pitkällä aikavälillä.
Minulla oli samanlaista. Juuri tuo, että ei koskaan tiennyt mistään asioista mitään. Tuntui kuin olisi tullut ulkopuolisena kuokkimaan jonkin kaveriporukan bileisiin. En ollut yhteisillä sähköpostilistoilla ja muilla oli jokin Whatsapp-ryhmäkin, johon en kuulunut. Pomokin oli sellainen, ettei hänelle voinut sanoa mitään. Sai joskus omituisia "raivareita" (ehkä vähän vahva sana, mutta en keksi parempaakaan), jos erehtyi sanomaan yhdenkään kritisoivan sanan jostain vaikka olisi ollut miten aiheesta.
Pieni työpaikka, ei mitään mahdollisuuksia että asiat olisivat muuttuneet. Lähdin pois enkä ole katunut.
Kyllä työilmapiiri on ratkaisevan tärkeää työssäjaksamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa mikä mättää kun et kerro työstä mitään etkä siitä, minkä koet siellä haastavaksi ja minkä palkitsevaksi.
"Työ ahdistaa, onko vika minussa?" Ja tuohon pitäisi osata vastata.
Sanotaanko näin että eniten ahdistaa pomo siellä työpaikassa:( hänen käytös ollut outoa alusta asti minua kohtaan ja vaikuttaa kuin hän ei luottaisi minuun työntekijänä vaikka olen kaiken tehnyt ohjeiden mukaan ja olen mielestäni vähän liiankin tunnollinen työntekijä. AP
Minulla on ollut tälläisiä pomoja/esimiehiä useampia... Minua on auttanut esimerkiksi se että olen ennakoinut sen mitä he sanoisivat, ja tehnyt sen etukäteen. Sitten kun he tulevan "neuvomaan" minäpä vaan vastaan että ähäkutti, teinpäs sen jo sanomattakin. (No okei, sanoin tottakai kohteliaasti että kiitoksia neuvosta, näin olin jo itsekin päätellyt ja tehnyt...)
Yleensä nämä ovat päällepäsmäreitä ja perfektionisteja jotka ovat sitä mieltä että tekevät itse kaiken parhaiten. Sitten kun huomaavat etteivät enää pääse neuvomaan ja ohjeistamaan, alkavat rauhoittua.
Vaihtoehtoisesti, jos et ole ihan varma mitä he sanoisivat, niin sitten voi kokeilla sitä tekniikkaa että käy hyväksyttämässä heillä kaiken minkä teen ja kysyt kauheasti neuvoja. Siitä nämä neuvojat yleensä tykkäävät ja pääsevät he siinä sitten loistamaan eikä sinun tarvitse kauheasti miettiä mitään.
Jotkut toki olevat vain ikäviä ihmisiä eikä mikään riitä. Siinä vaiheessa kannattaa katsella uusia työpaikkoja.
Ala katsella muita työpaikkoja?