Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhdeväkivalta yleensä alkaa?
27.11.2016 |
Varmaan jollakin kokemusta?
Olin seurustellut ehkä puolisen vuotta, kun tuo ensimmäisen kerran tarttui kiinni ja ravisteli riidan aikana. Sen jälkeen sitä on sattunut muutaman kerran.
Yhdesti on lyönyt nyrkillä, mutta se oli kuulemma vahinko (Oltiin sängyn päällä ja jokin riita menossa silloinkin. Sitten mies muka oli vetänyt kättään peiton alta ja siten lyönyt minua vahingossa, kun se oli jotenkin "livennyt".) En tiedä uskonko, että oli vahinko, vai ei. Se ei kyllä siltä tuntunut.
Kerran löi avokämmenellä naamaan, piti kiinni ja ravisteli, koska olin jakanut facebookissa sellaisen julkaisun, jossa oli hänen kuollut kaverinsa. Se oli siis sellainen julkaisu, jossa lukee, että "saa ja pitää jakaa" tms. Jotakin tietoisuuden levittämistä siinä oli ja se oli eräässä äitiryhmässä, josta sen bongasin. En siis tiennyt, että kyseessä on miehen kaveri (en tuntenut silloin kovin hyvin miestä, enkä hänen kaverilistaansa ole ulkoa opetellut. Ei ole myöskään ikinä puhunut kyseisestä ihmisestä.) Olin kuulemma pilannut miehen päivän ja tehnyt hänet surulliseksi. Raivosi minulle varmaan enemmän kuin ikinä ja laittoi tuon oman väkivaltaisuuden minun syyksi. Anteeksipyyntöä en saanut, ennen kuin otin asian uudestaan esille pitkän ajan päästä. Silloin tuntui ymmärtävän viimein, että on toiminut väärin.
Pitkään aikaan ei ole ollut mitään tuollaista käytöstä, koska tein selväksi etten hyväksy sitä. Nyt kuitenkin oli taas riita ja tuo piti minua kiinni hiuksista ja raivosi. Ei kokenut tehneensä mitään väärää, koska kuulemma "vetää hiuksista myös seksin aikana, enkä ole valittanut". Mielestäni tuossa on kaksi ihan eri asiaa..
Mietin vaan, että kuulostaako teistä miehen käytös normaalilta vai ei?
On mulle sanonut, ettei hyväksy väkivaltaa. Jos minä löisin, niin jättäisi kuulemma heti. Eli en voisi edes itsepuolustukseksi lyödä.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pahenee vaan tuosta. Oikeasti. Valitse mielummin itsekunnioitus kuin väkivaltainen mies, nyt se tuntuu vaikealta mutta olet todella tyytyväinen myöhemmin. Se saattaa tällä hetkellä olla saanut sun pään sekaisin ja kuvittelet ehkä että hän on jollain tapaa parasta mitä tulet saamaan, mutta se ei pidä paikkaansa. Usko mua.
Alkoi pikkuhiljaa sairaanloisena mustasukkaisuutena ja menojen kyttäämisenä. Mihinkään ei olisi saanut mennä yksin, huomio ei ikinä olisi saanut olla pois puolisosta. Näennäisesti mies kohteli kuin kukkaa kämmenellä, kehui ja asetti jalustalle, mutta riitatilanteissa oli tosi pelottava. Sai siis riidan aikaiseksi vaikka 5min myöhästymisestä tai siitä että halusin lukea kirjaa.
Niin, ja mies kertoi, että kaikki hänen exänsä ovat petollisia, raivohulluja akkoja... itse viaton uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoi pikkuhiljaa sairaanloisena mustasukkaisuutena ja menojen kyttäämisenä. Mihinkään ei olisi saanut mennä yksin, huomio ei ikinä olisi saanut olla pois puolisosta. Näennäisesti mies kohteli kuin kukkaa kämmenellä, kehui ja asetti jalustalle, mutta riitatilanteissa oli tosi pelottava. Sai siis riidan aikaiseksi vaikka 5min myöhästymisestä tai siitä että halusin lukea kirjaa.
Niin, ja mies kertoi, että kaikki hänen exänsä ovat petollisia, raivohulluja akkoja... itse viaton uhri.
Sama juttu. Suurin osa existä kuulemma ovat olleet pettäjiä. Yksi väkivaltainen alistaja myös (narsistiksi kutsuu).
Tuo myös mustasukkainen..
Meilläkin menee hyvin siihen asti, että asiat menee miehen mielen mukaan, mutta riitatilanteissa juurikin on tosi pelottava. Näitä tilanteita voi välttää, kun osaa käyttäytyä kiltisti, ei valita mistään, on rakastava ja miehen kanssa samaa mieltä ja tietenkin tekee niinkuin hän tahtoo. Usein sorrun tähän, koska en halua riidellä. Mutta tuo on tosi kuluttavaa, kun ei voi olla oma itsensä.
Yleensä siten että alkaa nalkuttaa kun toinen ottaa hiukan viinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tohon jää. Ei ehkä pariin vuoteen mitään "isompaa" mitä on jo tehnyt, mutta hiljaa hiipien se tulee. Miehellekin tukasta repimisen kynnys madaltuu kerta kerralta ja jossain vaiheessa tekee ihan pikkuriikkisen pahemmin ja jatkaa näitä kunnes taas kynnys on madaltunut ja sitä rataa ja jatkuu.
Lähde äläkä lapsia hänen kanssaan tee. Lähteminen vaikeutuu huomattavasti jos tulee lapsia ja olet silloin sidottu häneen ainakin seuraavat 18 vuotta. Saat kyllä miehen, joka hellii sinua.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä siten että alkaa nalkuttaa kun toinen ottaa hiukan viinaa.
Voi alkaa niinkin että on netissä kuulokkeet päässä ja nainen kimpaantuu ja repii kuulokkeet päästä että puhe menee "perille".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koet, että haluat vielä yrittää miehen kanssa, niin tee selväksi, että seuraavsta väkivaltaisuudesta lähdet menemään. Muistuta häntä siitä, ettei hän omien sanojensa mukaan itsekään hyväksy väkivaltaa ja että lyönnistä itsekin lähtisi. Tuosta se ei kuin pahene jos minulta kysytään, koska kyseessä ei ole ensimmäinen kerta ja hän kokee hiusten vetämisenkin eri asiaksi, koska tekee niin myös seksin aikana O_O. On kuitenkin halunnut satuttaa sinua hiusten vedolla? Höhöhöö epämääräisiä keinoja puolustautua. Ketää ei toistamiseen satuteta "vahingossa". Kerran saattaa raivopäissään läimästä, jos on temperamentiltaan huono itseään hallitsemaan, mutta sitäkään ei voi toistuvasti pistää luonteen syyksi.
Väkivalta ei kuulu parisuhteeseen kummaltakaan osapuolelta. Se on AINA väärin jo ensimmäisestä iskusta.
No tuolleen se just alkaa.. pikku hiljaa, alussa vielä "ymmärtää" tehneensä väärin, pikku hiljaa syy lyömiseen löytyy aina sinusta.
Mieti tarkkaan kannattaako jatkaa.. se nimittäin pahenee, ja joka kerran kun annat anteeksi, hyväksyt toisen väkivallan ja siitä tulee kierre.
Olet seurustellut nyt vasta puoli vuotta... ja jo nyt on avaria tullut, ja vahingossa nyrkistä... pitemmän päälle, olet kaulaasi myöten suossa, eikä lähteminen olekkaan niin helppoa.
Itse elin 2 vuotta fyysisen ja henkisen väkivallan alla nuorena tyttönä, ja ei enää IKINÄ. Nykyisen miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 13 vuotta, ja ikinä ei ole riidan aikana kiinni käynyt, ja pahin mitä hän on sanonut "sä osaat olla kyllä tosi ärsyttävä ja tyhmä" ja senkin todella suuttuneena.. että mietippäs eroa mikä sulla on siellä meneillään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei ole normaalia, kaukana siitä. Väkivalta vain pahenee ja mies syyttää siitä sinua. Milloin pilasit hänen päivänsä, milloin "lassytät" tai "tarvitset opetuksen". Pelasta itsesi ja lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä siten että alkaa nalkuttaa kun toinen ottaa hiukan viinaa.
Voi alkaa niinkin että on netissä kuulokkeet päässä ja nainen kimpaantuu ja repii kuulokkeet päästä että puhe menee "perille".
Rakensin barrikaadin olohuoneeseen tyynyistä ja tuoleista ja pöydistä että ei enää yllätä takaapäin.
Pelkään nykyään että kun olen kuulokkeet päässä tietsikalla niin vaimo tulee ja iskee puukon selkään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
Olen halunnut jo jonkin aikaa kuulla ulkopuolisten mielipiteen, mutten ole uskaltanut kysyä. Koska tiedän vastauksen ja en ole halunnut sitä itselleni myöntää.
Kiitos. Tässä on ajateltavaa.
Ap
Sanon samaa kuin muut: lähde kun vielä voit.
Monet parisuhdeväkivallan uhrit aluksi miettivät, että jäävät vielä vähäksi aikaa ja toivovat, että ongelmat ratkeavat, kun kerran rakastavat puolisoaan ja ovat panostaneet suhteeseen paljon. Tämä on hyvin, hyvin ymmärrettävää. Ongelma on vain se, että mitä pitempään väkivaltaiseen suhteeseen jää, sitä vaikeammaksi tulee lähteminen. Jossain vaiheessa suurin este lähtemiselle on se, että pelkää oman henkensä puolesta - eikä pelko siinä vaiheessa ole mitenkään turha.
En tarkoita, että sinun täytyy nyt huomenna lähteä yöhön, mutta puhu ystävillesi tai perheellesi, sovi jonkun kanssa, että voit tarvittaessa hätämajoittua hänen luonaan, laske, miten tulet toimeen ilman miestä, katsele, miten paikkakunnallasi saisi helpoiten oman asunnon... Tee siis tarkka suunnitelma, ja ennen kaikkea, älä jää yksin puolisosi luomaan vääristyneeseen maailmaan, vaan vahvista yhteyksiäsi muihin ihmisiin.
Hyvä uutinen on se, että osaat yhdistää sanan väkivalta puolisosi käytökseen. Monet eivät ikimaailmassa osaisi ajatella noin. Hyvä. Nyt hankit asunnon itsellesi. Keräät tavarasi. Huolehdi pankkikortit yms. mukaan. Se ei haittaa jos joku vaate tai elokuva jää jälkeen, koska niitähän saat kaupasta lisää.
Muistathan että sinun ei tarvitse selitellä elämästäsi mitään kellekään. Ei edes tulevalle exällesi. On ihan ok valehdella eron syistä, jos uskot että se suojelee sinua. Aina saa suojella itseään muilta ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Sanon samaa kuin muut: lähde kun vielä voit.
Monet parisuhdeväkivallan uhrit aluksi miettivät, että jäävät vielä vähäksi aikaa ja toivovat, että ongelmat ratkeavat, kun kerran rakastavat puolisoaan ja ovat panostaneet suhteeseen paljon. Tämä on hyvin, hyvin ymmärrettävää. Ongelma on vain se, että mitä pitempään väkivaltaiseen suhteeseen jää, sitä vaikeammaksi tulee lähteminen. Jossain vaiheessa suurin este lähtemiselle on se, että pelkää oman henkensä puolesta - eikä pelko siinä vaiheessa ole mitenkään turha.
En tarkoita, että sinun täytyy nyt huomenna lähteä yöhön, mutta puhu ystävillesi tai perheellesi, sovi jonkun kanssa, että voit tarvittaessa hätämajoittua hänen luonaan, laske, miten tulet toimeen ilman miestä, katsele, miten paikkakunnallasi saisi helpoiten oman asunnon... Tee siis tarkka suunnitelma, ja ennen kaikkea, älä jää yksin puolisosi luomaan vääristyneeseen maailmaan, vaan vahvista yhteyksiäsi muihin ihmisiin.
No minusta kuulostaa vähän liioittelulta hätämajoittumiset. Ap voi jättää asuntohakemuksen tai seurata netistä alueensa tarjontaa yksityisiltä. Hän voi työstää eroa, mikäli sellaiseen päätyy, rauhassa. Mies ei vaikuta kuitenkaan siltä, että hakkaa hengiltä heti. Kuten täällä moni sanoi se väkivalta lisääntyy hiljalleen.
Jos ap ei halua erota niin lämpimästi suosittelen terapiaa. Miehen pitää ymmärtää se, että toista ei saa satuttaa vaikka miten hermo menis.
Ap, älä jää ajattelemaan vaan toimi. Nyt mies vielä tajuaa tehneensä väärin ja yrittää peitellä sitä. Pikku hiljaa se siitä pahenee, jos on taitava myös puhumaan,onnistuu vielä siinä, että luuletkin kohta jo, että on sinun syysi. Vaikka ei olisikaan.
Tekstiäsi lukeneena voin myös todeta, että se alistaminen näkyy jo, pelkän tekstin läpi. Tavoista, millä ilmaiset ja miten itse peräti vähättälet ja jopa jo olet alkanut puolustelemaan miehesi käytöstä itsekin.
Nyt heräät, et jäää sinne enää pitkään ajattelemaan asiaa ja lähdet jatkamaan elämääsi muualla. Usko pois, tilanne ei tuosta parane. Lähde nyt, kun vielä voit.
Nytkin on silti jo tajuttava, että teet lähtösi kaikille tiedoksi, järkkäät turvallisen muuton niin, ettet ole siellä yksin muuttamassa tai pakkaamassa. Pakkaustilanteessa usein kiehuu näillä tapauksilla yli. Ole varovainen ja ota todella tosissasi nämä varoitukset.
terv. samassa tilanteessa ollut.
Ei ole normaalia, tiedät sen itsekin. Väkivalta alkaa pikkuhiljaa, aluksi henkisenä. Ei tuollaisia "vahinkoja" ole oikeasti. Lähde vielä kun voit.