Millaista on opiskella psykologiksi yliopistossa??

Pitääkö olla lukenut ylioppilaaksi?

Kuulin jostain et pitää osata matikkaa hyvin. Ja mä en oo ylioppilas enkä osaa matikkaa!

Ikää on jo 30, mut kiinnostaisi muakin lähtee sitä opiskeleen!!

Johtuu siitä et olen kärsinyt masennusta ja rupes kiinnostaan sit toi psykologia!



(en ole ap)

Itselläni oli lukion lyhyt matikka aikanaan 7. Yliopistossa tilastomatikan kurssi hirvitti ennakkoon, mutta yllättäen se olikin helppoa ja hyvin havainnollista. Olen sosiaalisesti ja kielellisesti lahjakas ja sitä tarvitaan tässä työssä mielestäni huomattavasti enemmän kuin matemaattista puolta. Riippuu tietysti vähän siitäkin, miten suuntautuu. Palkkakin on eri suuntautumisvaihtoehdoissa eri. Yksityisellä puolella tienaa tietysti hyvin, samoin ylipäätään esim. työ- ja organisaatiopuolella. Joku sanoi, että sama palkka kuin luokanopella mutta huonommat edut. Pitää paikkansa. Joskin työ on merkittävästi mielenkiintoisempaa kuin opetustyö.



koulupsykologi

Tilastotieteitä opiskellaan paljon 11 ov pakollista, en osaa sanoa mitä ovat opintopisteinä. Siellä kun lyöttäydyt fiksun näköisten ryhmiin, pärjäät kyllä! Mun opinnot kesti 6 vuotta, aloitin 24-vuotiaana. Hyvä vaan jos on elämänkokemusta jäljellä. Koulupsykologina työskentelen, ja pidän etuajani erittäin hyvinä!

-koululujen loma-aikoina saa " olla rauhassa"

-saan pitää lomaa silloin kuin huvittaa, toki toivottavaa, että koululaisten loma-aikaan

-olen oman kalenterini herra, kukaan ei tiedä kuinka täyttä tai tyhjää on, esimiestä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä konkreettisesti teen, kunhan hommat hoituu

-itsenäinen työnkuva, voi kerätä ympärilleen verkostoa/työparia halutessaan.

ei ollut pääsykokeessa tilastomatikkaa. Oli vaan psykan kirjat ja joku muu yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kirja + soveltuvuushaastattelut. Tilastomatikkaa sisältyi tuolloin opintoihin 5 ov. Kaikki on todennäköisesti muuttunut mutta näin silloin.



koulupsykologi

Tai sitten todella ansioitunut/opiskellut alalla muutoin

Miten sitten voi päästä? Siis millä perustein?



Entäpä jos itse sairastaa masennusta niin onko se este?



Tosin se on mulla hoidossa nyt. =)

Kannattaa hommata käteensä eri yliopistojen hakuoppaita ja katsella sieltä kriteereitä. Ei-ylioppilaille on omat kiintiönsä. Kaikki osallistuvat samoihin pääsykokeisiin.



Oma masennus ei ole ehdoton este, mutta kyllä omat voimavaransa kannattaa miettiä tarkoin. psykologin työ asettaa pääkopalle melkoisesti vaatimuksia eikä ole hyvä lähteä hoitamaan itseään toisten kautta. Sinänsä jokaisella meistä varmasti on kriisejä takanaan. Tärkeää olisi vain, että nämä asiat olisi kunnolla työstetty ja tämän hetkinen henkinen tasapaino kunnossa.

Vaatii paljon lukemista, lukemansa omaksumista/ymmärtämistä, tiedon jäsentelyä, hallintaa ja soveltamista. Ei sen kummempaa.

Mutta kannattaa! Mielenkiintoinen ala ja ku opiskeluajasta ottaa kaiken irti, niin on ammattiinkin sitten jotain ammennettavaa. Eli ei kannata pitää kiirettä valmistumisen kanssa.

T. psykologi

+ kokemuslisät päälle