Lue keskustelun säännöt.
Ajatus parisuhteesta pelottaa valtavasti
25.11.2016 |
Kaipaan useinkin parisuhdetta, sitä että toinen olisi läsnä jakamassa ilot ja surut.
Useamman vuoden ongelmani on ollut se, että vaikka ihastun palavasti ja kuvittelen punaisen tuvan ja perunamaan, innostukseni laantuu kun toinen osapuoli kiinnostuu minusta.
Parisuhde ja rakastava kumppani olisi nenän edessä, mutta juoksen tilannetta karkuun ja olen taas lähtöpisteessä.
Muita joilla on samanlainen "ongelma"? Miten tästä pääsisi eroon?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Panetteko edes?
Harvemmin. Yhden elämäni ihanimmista öistä vietin erään naisen kanssa, josta olin ollut kiinnostunut useamman kuukauden. Aamulla kun hän totesi, että olen ihana ja hän on tainnut ihastua minuun niin fiilikset laski heti.
Kaduttaa vieläkin. :(
Minuakin pelottaa ajatus parisuhteesta, vaikka tavallaan haluaisin elämänkumppanin.
Olen ollut kerran todella rakastunut yhteen mieheen, mutta en koskaan ilmaissut tunteitani hänelle, vaikka meillä oli ns. säätöä.
Jälkikäteen kyllä kerroin päissään itku silmässä hänelle, että "on mulla ollut tunteita sua kohtaan" (oli vieläkin), sain vastakaikua, oli leffamaisen romanttiset hetket, mutta: säikähdin tuota niin paljon, että panin seuraavana päivänä sen ystävää (näyttääkseni itselleni ja sille rakkauteni kohteelle, ettei se muka merkinnyt mitään enkä tarkoittanut mitä sanoin).
Salaa vollotin noin puoli vuotta sitä asiaa, olin todella p*skana.
Nyt olen taas rakastunut, uuteen kohteeseen enkä tietenkään ole ilmaissut tunteitani miehelle.
Hän puhui aika avoimesti, kertoi haluavansa parisuhteen, maalaili meitä yhdessä jne., ja mä olin lähinnä, että OK, en vastannut mitään tai aloin protestoimaan.
Vaikka oikeasti olin ja olen aivan kusessa siihen mieheen, enkä saa häntä mielestäni.
Ei siis sama ongelma kuin sinulla, mutta samalla tavalla itse olen oman onneni esteenä kuten sinäkin.
Minulla ei katoa innostus tai laannu tunteet nopeasti, päinvastoin ihastun erittäin harvoin ja sitten kun niin käy, se tunne vaan kasvaa ja kasvaa - saatan olla kiinni jossain ihastuksessa vuosia, enkä ikinä ilmaise tunteitani.
Ongelmani on, ettei mistään tule mitään, koska en osaa/uskalla kehua ja kertoa, että tykkään.
En tiedä, mitä helvettiä tässä tekisi ja kuinka saisi "skarpattua" näissä asioissa, mutta sen vaan halusin sinulle ilmaista, että I feel you bro.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin pelottaa ajatus parisuhteesta, vaikka tavallaan haluaisin elämänkumppanin.
Olen ollut kerran todella rakastunut yhteen mieheen, mutta en koskaan ilmaissut tunteitani hänelle, vaikka meillä oli ns. säätöä.
Jälkikäteen kyllä kerroin päissään itku silmässä hänelle, että "on mulla ollut tunteita sua kohtaan" (oli vieläkin), sain vastakaikua, oli leffamaisen romanttiset hetket, mutta: säikähdin tuota niin paljon, että panin seuraavana päivänä sen ystävää (näyttääkseni itselleni ja sille rakkauteni kohteelle, ettei se muka merkinnyt mitään enkä tarkoittanut mitä sanoin).
Salaa vollotin noin puoli vuotta sitä asiaa, olin todella p*skana.Nyt olen taas rakastunut, uuteen kohteeseen enkä tietenkään ole ilmaissut tunteitani miehelle.
Hän puhui aika avoimesti, kertoi haluavansa parisuhteen, maalaili meitä yhdessä jne., ja mä olin lähinnä, että OK, en vastannut mitään tai aloin protestoimaan.
Vaikka oikeasti olin ja olen aivan kusessa siihen mieheen, enkä saa häntä mielestäni.Ei siis sama ongelma kuin sinulla, mutta samalla tavalla itse olen oman onneni esteenä kuten sinäkin.
Minulla ei katoa innostus tai laannu tunteet nopeasti, päinvastoin ihastun erittäin harvoin ja sitten kun niin käy, se tunne vaan kasvaa ja kasvaa - saatan olla kiinni jossain ihastuksessa vuosia, enkä ikinä ilmaise tunteitani.
Ongelmani on, ettei mistään tule mitään, koska en osaa/uskalla kehua ja kertoa, että tykkään.
En tiedä, mitä helvettiä tässä tekisi ja kuinka saisi "skarpattua" näissä asioissa, mutta sen vaan halusin sinulle ilmaista, että I feel you bro.
Voisi luulla että itse tämän olen tänne kirjoittanut! Itsellänikin on tuo että tunteet tulee harvoin, mutta sitten kun ne tulee niin sen kanssa huomaa. :D
Ajattelen kohdetta jatkuvasti ja tahdon vain olla hänen lähellään. Ongelma tulee aina silloin kun toinen osapuoli myöntää omat tunteensa, en uskalla ottaa niitä vastaan ja pelkään, että satutan häntä tai jotain.
Tuokin on minulla, että jos päästään treffien suunnitteluun asti, yritän keksiä tekosyitä miksi en pääse silloin kun sopisi, vaikka en muuta haluaisikaan kun niitä treffejä. Oivoi.
Täällä toinen samanlainen.