Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut pitkään uupunut, nyt minulla on pelkotiloja ihmisiä kohtaan. Ovatko nämä kuviteltuja pelkoja?
25.11.2016 |
Olen kärsinyt pitkään unettomuudesta ja siitä johtuvasta uupumuksesta, josta olen mielestäni alkanut toipua. Tänään koin muihin ihmisiin liittyviä pelkotiloja ja muutama pieni juttu toi tunteen että nyt en jaksa enää yhtään ja olen aivan yksin. Mitä tämä on, nouseeko tämä vain omasta itsestäni?
On ollut opiskelustressiä ja viime yönä satuin pitkästä aikaa nukkumaan lyhyesti, noin 2 tuntia. En saanut unta kun mietin koko yön onko opiskelukaveri kyllästynyt minuun. Hän oli häipynyt luokasta eikä tullut lounaalle. Olin tosi ahdistunut tästä. Tänään taas ahdistuin siitä kun toinen opiskelukaveri vastasi vähän napakasti viestiini. Pitäisi aloittaa ryhmätyö, mutta jos tämä ihminen tiuskii minulle, hajoan. Kukaan ei näe, että olen niin uupunut, etten voisin vain itkeä.
Nuo pienet jutut sai minut tuntemaan, että luhistun kohta, en jaksa enää. Vielä muutamassa jutussa koin jääväni yksin. Tähän asti olen heittänyt välillä huumoria uupumuksestani ja minusta ei ole kuulemma huomannut päälle päin miten katki olen.
Jotenkin yritän selvitä lukukauden loppuun. Ihan kaikkein eniten nyt ahdistaa akatus siitä, että jos joku on minulle vihainen ja on johonkin toimintaani tyytymätön. Yritän todella selviytyä kaikesta. Miksi ihmiset ovat niin kylmiä ja ilkeitä juuri silloin kun itse on niin heikoilla, ettei pysty sanomaan sitä edes ääneen.
Onko joku kokenut samaa ja miten pääsi tilanteesta ja ahdistuksesta. Ja onko tälle jotakin nimeä? Voisin alkaa itkeä ihan milloin tahansa, varsinkin jos joku kysyisi, että miten menee.
Ap
Kommentit (6)
Minä pelkään oikeasti anoppiani, joten kyllä ihmisiä voi ja saa pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä nettipalstan keittiöpsykologit eivät ole oikeita tahoja sua auttamaan. Mene ihan oikealle lääkärille.
En tiedä osaanko auttaa, tuskin, sillä olen niin puhki ettei kirjoittaminen oikein suju. No mutta, olen sairastastanut masennusta/ahdistusta/paniikkihäiriötä nyt n.3 vuotta, ja lisäksi jonkinlainen burnout päällä ( sairas läheinen, rahahuolet, yms.), ja käyn kunnallisessa terapiassa viikottain.
Mene lääkäriin- vaadi psykiatrian poliklinikkalähete- myös siellä, vaadi hoitoa, keskustelu- ja lääkkeellistä- vaali itseäsi: Lepää, lepää, lepää ja ulkoile. Voimia!!
Kiitos vastauksistanne. Jollakin voi olla samanlaisia kokemuksia. En halua kaataa tätä kaikkea kenenkään päälle ja takertua ystäviin. Eristäydyn. Kuljen yksin, en vain uskalla enkä ehdi seuraan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nettipalstan keittiöpsykologit eivät ole oikeita tahoja sua auttamaan. Mene ihan oikealle lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne. Jollakin voi olla samanlaisia kokemuksia. En halua kaataa tätä kaikkea kenenkään päälle ja takertua ystäviin. Eristäydyn. Kuljen yksin, en vain uskalla enkä ehdi seuraan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nettipalstan keittiöpsykologit eivät ole oikeita tahoja sua auttamaan. Mene ihan oikealle lääkärille.
Minä olen uskaltanut avautua jonkin verran kavereilleni, en toki kaikille, ja se on ollut iso apu mulle. Käyn myös kunnallisella juttelemassa.
Tuntuu siltä, että sinä vain oletat, että ihmiset ovat sinulle ilkeitä.
Kerro ystävillesi sun tämän hetkinen todellisuus, älä heitä pelkästään läppää vakavasta asiasta.
Tsemppiä sulle! Ole armollisempi itseäsi ja muita kohtaan, koeta päästä eroon liiallisesta omasta navasta.