Olen lasten kans kotona pitkän päivän, välillä tekisi vaan mieli heittää ne ulos

Hyviä hetkiäkin on mutta huonot on liian suuria. Tekisi mieli kynsiä silmät päästä kun he oikeen ärsyttää. Tänään heitin toisen niskaperseotteella huoneeseen kun löi toista. Lastensuojeluilmoitusta en jaksa tehdä vaikka apua saisikin, en jaksa keskustella kenenkään kanssa enkä halua tänne ketään arvostelemaan kasvatustani. Tiedän jo että rikkinäisiä lapsia noista tulee, rankaisen yksittäisistäkin huonosta käytöksestä vaikka sillä etten ota syliin. Pois antaminenkin jättäisi heihin traumat joten vaihtoehdot on huonot joka tapauisessa. Olen vihainen lapsilleni, ne ei anna nukkua, ei syödä, ei ajatella. Annan kaikkeni mutta mitään en saa itse. Miten jaksan tätä vielä vuosikaudet.