Plantaari Faskiitti vaivasta kärsineet

Hanki kunnon kengät ja heitä crockseilla vesilintua.

Mulla kesti pahin kipu pari kuukautta mutta juossut en ole sen jälkeen. Kaikki lähti barefoot -lenkkareista.... niillä oli ihan juosta mutta kantapää ei sitä kestänyt. Venyttelyä ja kunnon korottava pohjallinen auttoivat pois vaivasta.

Kenkien vaihdolla lähti miehellä.

Minulla on nyt ja todella kipeä ajoittain, etenkin aamuisin ja pidempien istumisten (ts. jalan käyttämättömyyden jälkeen) jälkeen, mutta helpottaa ja vertyy, kunhan pääsee liikkeelle.  Tulehduskipulääkettä olen ottanut nyt päivittäin. Joskus aiemminkin on ollut, kestänyt joitakin viikoja/kuukausia, kipu vaihtelee. Nyt ollut joitakin viikkoja ja olen juuri miettinyt, että onko syy talvikengissä, kun ne on ottanut käyttöön, tosin pidän useampia kenkiä vaihdellen. Kovasti auttaa ainakin venyttelyt, kipulääkekuuri, kantapään alla pehmuke.

Kunnon kengät, venyttely ja pallorullailu. Jos uskot luontaistuotteisiin, voisit kokeilla serrapeptaasia. 

Mulla jatkui molemminpuolisena viisi vuotta pahentuen koko ajan, kunnes vaihdoin ammattia kokonaan, tuli siis työstä jossa piti kävellä paljon. Ei auttanut kortisonipiikit, kipulääkkeet, rasvat, jumpat, hieronnat ja jalkatuet öisin, pohjalliset, geelipehmusteet, kenkienvaihdot tai yhtään mikään muukaan. Kantakalvot olivat lopulta todella pahasti rikki ja sain usean kuukauden liikuntakiellon. Ei sillä, että olisin enää päässytkään kävelemään ja työpäiviksi piti ottaa todella suuri annos särkylääkettä ja valella kokoajan milloin mitäkin kylmägeeliä yms. että turvotus laskisi. Autolla ajaminenkin sattui kun polkimet osuivat jalkaan. Nyt täysin oireeton kun kävelen vähemmän (askelmittarin mukaan n.10 000 askelta päivässä enää).

Ihan järkyttävä vaiva, mitä kukaan ei ota tosissansa edes. Laiskurit vain välttelevät liikuntaa. Tsemppiä kanssarammoille.

Paljasjalkakengillä kuuluukin juosta päkiä ei kanta edellä!

Täällä yksi vaivasta kärsinyt. Minulla oireet kestivät n. 6kk, joista 5kk kestin hammasta purren, kunnes menin fysioterapeutin luokse. Kipu oli pahimmillaan aamuisin ja suuremman rasituksen jälkeen. Varpaillani en pystynyt kävelemään oikeastaan ollenkaan.

Pitää nyt ensin ihmetellä sitä, että sinulle on ohjeistettu venyttelemään jalkapohjan lihaksia, vaikka siellä on tulehdustila? Onko lääkäri vahvistanut, ettei kyseessä ole mikään hermopinne, kun sanoit alaraajojen hieronnan auttaneen vaivaan hetkellisesti.

Minulle fysioterapeutti käski olla hieromatta, koska se saattaa provosoida tulehdusta. Eli lepoa jalalle ja kivun rajoissa liikkumista. Lisäksi tehtiin yksilölliset pohjalliset, jotka tukivat jalkakaarta (virheasento luultavasti aiheuttanut vaivan alunperin). Pohjallisia oli tarpeen käyttää sen aikaa, kun vaiva esiintyy ja tämän jälkeen keskittyä jalkapohjien ja nilkan lihasten vahvistamiseen.

Kipulääkkeitä tai -voiteita en käyttänyt. 

Kiitos kommenteista. Olen ikäni tehnyt muunlaista kuin istuma työtä, aina jalkojen päällä olemista ja ravaamista, siitäkö sitten lähtenyt aikanaan nuo jalkapohjan kalvojen rikkoontuminen. Nykyään on istumatyö ja luulen että se pahentaa, tämä paikallaan olo. Alaraajat aina tukossa. Vuosi sitten aloitin kuntosali liikunnan ja joogan, ja eka kerran kipuilu alkoi syksyllä juuri joogatunnilla, jossain soturi-asanassa. Hemmetti. Olen kyllä pienen tauon jälkeen käynyt joogassa venyttelemässä, mutta kuntosalilla kipeytyy helposti enemmän. Lenkkeilykään (kävely) ei hyvä. Kantapohjissa kengissä on geelityynyt, on kompressiosukkaa, mutta kihelmöinti on ihan joka päiväistä. Varsinkin jos istuu pitkään ja nousee jaloille,  näyttää liikkumiseni aika vaivalloiselta ulkopuolisesta.  Ajattelin avaan että tälläistäkö tämä tulee olemaan loppuelämä!  Vaivalloista.

Crokseja en muuten käytä.

-ap

Kyllä siinä puoli vuotta voi mennä.

Minulla tuntuvat ns. keinukengät (tai masai-kengät) auttavan. Niissä ei kantapäähän kohdistu ihan samanlaista jysähdystä kun kävelee.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi vaivasta kärsinyt. Minulla oireet kestivät n. 6kk, joista 5kk kestin hammasta purren, kunnes menin fysioterapeutin luokse. Kipu oli pahimmillaan aamuisin ja suuremman rasituksen jälkeen. Varpaillani en pystynyt kävelemään oikeastaan ollenkaan.

Pitää nyt ensin ihmetellä sitä, että sinulle on ohjeistettu venyttelemään jalkapohjan lihaksia, vaikka siellä on tulehdustila? Onko lääkäri vahvistanut, ettei kyseessä ole mikään hermopinne, kun sanoit alaraajojen hieronnan auttaneen vaivaan hetkellisesti.

Minulle fysioterapeutti käski olla hieromatta, koska se saattaa provosoida tulehdusta. Eli lepoa jalalle ja kivun rajoissa liikkumista. Lisäksi tehtiin yksilölliset pohjalliset, jotka tukivat jalkakaarta (virheasento luultavasti aiheuttanut vaivan alunperin). Pohjallisia oli tarpeen käyttää sen aikaa, kun vaiva esiintyy ja tämän jälkeen keskittyä jalkapohjien ja nilkan lihasten vahvistamiseen.

Kipulääkkeitä tai -voiteita en käyttänyt. 

Juu, pari erilaista venytysohjetta terapeutti antoi ja eka kerralla teippasi jalkapohjan urheiluteipillä, mikä helpotti silloin jonkin verran. Toisella kerralla kokeiltiin hierontaa joka auttoi siis hetkellisesti.

Jalkapohjan rasvapatja alkaa katoamaan jolloin tulee tämä vaiva helposti. Ja ne jalkineet tietysti voivat olla osa syy, tai vain kropan rakenteelliset syyt. Minulla esim. korkea jalkaholvi joka rasittaa osaltaan jalkapohjaa. Tämä PF vaiva on siis tullut vasta nyt 45 vuotiaana ja ihan yllättäen. Kipugeelejä en käytä enkä niitä särkylääkkeitäkään (Arcoxia kuuria lukuunottamatta). Kivusta kärsin siis. Toivottavasti ei sentään kestä kymmentä vuotta, kun siinä ajassa ehtii muitakin keski-iän vaivoja varmasti kertyä.

Mulla on ollut toisessa jalassa kerran ja toisessa kaksi. Joka kerran kesti useamman kuukauden.  geelipohjallinen, jossa oli reikä kipeän paikan kohdalla, helpotti kävelemistä. Venyttelyä tarvittiin koko ajan. Nyt ei jostain syystä ole ollut ainakaan 15 vuoteen onneksi sellaista vaivaa.

Kortisonipiikki ja hierojalla jalan käsittelyä + oma hieronta ja venyttely kotona . Veemäinen vaiva, tsemppiä 👍🏻

Monimutkainen vaiva, itse olen kärsinyt vuosia. Tietenkin taustalla on se, että luonnostaan jalkaa rasittaessa liikkuja, ylipainoinen ja/ikääntyvä rasittaa myös niitä jalanlihaskalvoja ja jänteitä. Ikääntyessä myös kantapään rasvatyyny luonnostaan ohenee. 

Taustalla on myös se, että Suomessa on myynnissä aika epäergonomisiä kenkiä (varsinkin naiset käyttävät heikkoja kenkiä), mutta myös se, että meillä ainakin täällä pääkaupungissa joutuu kävelemään todella kovalla pohjalla, kun kävelyalueet ovat usein kiveyksiä.

Silti onpa taustalla muutakin. Jalkaterämme ovat aika unohdetut pieni osat kehoamme, vaikka elämme koko elämämme koko sen painolla kirjaimellisesti jalkojemme päällä. Jo nuorille pitäisi opettaa ergonomisten kenkien osto, kiinnittä huomiota kävelytapoihin sekä antaa jalkajumppaohjeet.

Olen lisäksi huomannut, että jalan alueen kaatumisten tai vammojen jälkeen, emme saa tarpeeksi fysioterapiaa, että vamma korjaantuisi. Jos pitkään joutuu kulkemaan vähän väärässä asennossa vaikkapa pahoin nyrjähtäneen nilkan takia tai on polvivamma, niin keho tottuu väärään asentoon ja pidemmän päälle tämä voi johtaa jalkaterän kroonisiin vaivoihin.

Tarkoitan siis että alussa annettu yleisluonnehdinta, että plantaarifaskiitti on tavallaan luonnollista kun jalka rasittuu, ei kuitenkaan ole se koko tarina. Sitten on eräät sairaudet, esim. reumaattiset reaktiot, jotka voivat aiheuttaa pitkäaikaista tulehdusta kehon sidekudoksiin. Näiden diagnoosi ja hoito, varsinkin terveysasematasolla, on aika tehotonta.

Sekä ympäristö että terveydenhoito eivät siis tutki tarkkaan, mistä on kyse juuri sinun tapauksessasi, vaan jokainen potilas saa samat pinnalliset perusohjeet venyttelystä ja se on siinä. Potilas lähtetään kotiin ikään kuin toivoen, ettei se bongaa takaisin saman vaivan kanssa, koska sitten onkin tenkkapoo että mitä tehdä.

Minä myös ihmettelen tuota hierontaa. Mulla on nyt toista kertaa elämässäni ko. vaiva ja ei tulisi mieleenikään antaa kenenkään hieroa, kun kantapäähän hädin tuskin kestää koskea.

En muista kauanko mulla kesti ensimmäisellä kerralla. Silloin tuli molempiin jalkoihin ja syynä oli akuutissa vaiheessa oleva selkärankareuma. Nyt meneillään oleva on kestänyt toista kuukautta. Lääkärissä en ole käynyt, kun tunnistin vaivan ja tiedän, ettei tähän paljon muuta apua ole kuin kortisonipiikki kantapäähän.

Käytän nukkuessani sellaista yölastaa, jonka sain ensimmäisen kerran vaivaan sairastuttuani. Lasta ns. työntää kantapäätä eteenpäin (eli jalkaterä koukistuu ylöspäin) ja tämä venytys sitten ajan mittaan auttaa. Reumalääkärini sanoi aikoinaan, että tämä on ainoa sellainen vaiva, johon hän suosittelee korkokenkiä ja olen huomannut itse saman eli maltillisella, tukevalla korolla on parempi kävellä. Mulla on töissä kiilakorkoavokkaat, eikä liikkeelle lähtö työpöydän ääreltä ole niin vaivalloista kuin ihan matalilla kengillä.

Veemäinen vaiva todella on. Hyvin kivulias, pitkäkestoinen, eikä kukaan oikein ota todesta. Olin kunnolla flunssassa ja kuumeessa noin viikon verran ja sängynpohjalta päästyäni luulin, että kipu olisi hävinnyt, mutta takaisin se tuli parin päivän päästä. Vaatisi siis totaali lepoa pidempään kuin viikon ja se on harvalla mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Monimutkainen vaiva, itse olen kärsinyt vuosia. Tietenkin taustalla on se, että luonnostaan jalkaa rasittaessa liikkuja, ylipainoinen ja/ikääntyvä rasittaa myös niitä jalanlihaskalvoja ja jänteitä. Ikääntyessä myös kantapään rasvatyyny luonnostaan ohenee. 

Taustalla on myös se, että Suomessa on myynnissä aika epäergonomisiä kenkiä (varsinkin naiset käyttävät heikkoja kenkiä), mutta myös se, että meillä ainakin täällä pääkaupungissa joutuu kävelemään todella kovalla pohjalla, kun kävelyalueet ovat usein kiveyksiä.

Silti onpa taustalla muutakin. Jalkaterämme ovat aika unohdetut pieni osat kehoamme, vaikka elämme koko elämämme koko sen painolla kirjaimellisesti jalkojemme päällä. Jo nuorille pitäisi opettaa ergonomisten kenkien osto, kiinnittä huomiota kävelytapoihin sekä antaa jalkajumppaohjeet.

Olen lisäksi huomannut, että jalan alueen kaatumisten tai vammojen jälkeen, emme saa tarpeeksi fysioterapiaa, että vamma korjaantuisi. Jos pitkään joutuu kulkemaan vähän väärässä asennossa vaikkapa pahoin nyrjähtäneen nilkan takia tai on polvivamma, niin keho tottuu väärään asentoon ja pidemmän päälle tämä voi johtaa jalkaterän kroonisiin vaivoihin.

Tarkoitan siis että alussa annettu yleisluonnehdinta, että plantaarifaskiitti on tavallaan luonnollista kun jalka rasittuu, ei kuitenkaan ole se koko tarina. Sitten on eräät sairaudet, esim. reumaattiset reaktiot, jotka voivat aiheuttaa pitkäaikaista tulehdusta kehon sidekudoksiin. Näiden diagnoosi ja hoito, varsinkin terveysasematasolla, on aika tehotonta.

Sekä ympäristö että terveydenhoito eivät siis tutki tarkkaan, mistä on kyse juuri sinun tapauksessasi, vaan jokainen potilas saa samat pinnalliset perusohjeet venyttelystä ja se on siinä. Potilas lähtetään kotiin ikään kuin toivoen, ettei se bongaa takaisin saman vaivan kanssa, koska sitten onkin tenkkapoo että mitä tehdä.

Jos mikään ei auta niin plantaarifaskiitin voi korjata leikkaamalla jalkapohjasta sen jänteen kokonaan poikki.

Minä sain plantaarifaskiitin juoksusta.

Mulle paras lopulta oli erilaiset venyttelyt ja kenkien vaihtelu. Jooga oli mulle hyvä, siinä on monia asanoita, joissa akillesjänne venyy, vaikka venytys ei kohdistukaan juuri siihen. Esimerkiksi alaspäinkatsova koira. Sitten venyttelin aina muutenkin, juuri noita akillesjännevenytyksiä. En ostanut venyttelylaitetta, koska arvioin, että voin itsekin venytellä. Venyttely auttoi minulla pahimpaan kipuun.

Mä hieroin tennis- ja golfpallolla jalkapohjan lihaksia ja myös olin enemmän paljain jaloin. Näin sen vuoksi, että plantaarifaskiitin syyksi kerrotaan myös se, että viettää koko ajan tasapohjaisilla tuetuilla kengillä. Eli kenkien vaihto ei auta, jos vaihtaa sellaisiin, että jalat on koko ajan samassa asennossa. Itse käytin välillä myös kenkiä, joissa on vähän korkoa.

Nuo toimenpiteet oli sellaisia, että auttoivat kipuun, itse tulehdus parani vähitellen ja kuukausien myötä huomasin vaan, että kipua oli aina vain vähemmän.

Venytyksiä löytyy kyllä runsaasti:

https://www.youtube.com/results?search_query=plantar+fasciitis+yoga

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monimutkainen vaiva, itse olen kärsinyt vuosia. Tietenkin taustalla on se, että luonnostaan jalkaa rasittaessa liikkuja, ylipainoinen ja/ikääntyvä rasittaa myös niitä jalanlihaskalvoja ja jänteitä. Ikääntyessä myös kantapään rasvatyyny luonnostaan ohenee. 

Taustalla on myös se, että Suomessa on myynnissä aika epäergonomisiä kenkiä (varsinkin naiset käyttävät heikkoja kenkiä), mutta myös se, että meillä ainakin täällä pääkaupungissa joutuu kävelemään todella kovalla pohjalla, kun kävelyalueet ovat usein kiveyksiä.

Silti onpa taustalla muutakin. Jalkaterämme ovat aika unohdetut pieni osat kehoamme, vaikka elämme koko elämämme koko sen painolla kirjaimellisesti jalkojemme päällä. Jo nuorille pitäisi opettaa ergonomisten kenkien osto, kiinnittä huomiota kävelytapoihin sekä antaa jalkajumppaohjeet.

Olen lisäksi huomannut, että jalan alueen kaatumisten tai vammojen jälkeen, emme saa tarpeeksi fysioterapiaa, että vamma korjaantuisi. Jos pitkään joutuu kulkemaan vähän väärässä asennossa vaikkapa pahoin nyrjähtäneen nilkan takia tai on polvivamma, niin keho tottuu väärään asentoon ja pidemmän päälle tämä voi johtaa jalkaterän kroonisiin vaivoihin.

Tarkoitan siis että alussa annettu yleisluonnehdinta, että plantaarifaskiitti on tavallaan luonnollista kun jalka rasittuu, ei kuitenkaan ole se koko tarina. Sitten on eräät sairaudet, esim. reumaattiset reaktiot, jotka voivat aiheuttaa pitkäaikaista tulehdusta kehon sidekudoksiin. Näiden diagnoosi ja hoito, varsinkin terveysasematasolla, on aika tehotonta.

Sekä ympäristö että terveydenhoito eivät siis tutki tarkkaan, mistä on kyse juuri sinun tapauksessasi, vaan jokainen potilas saa samat pinnalliset perusohjeet venyttelystä ja se on siinä. Potilas lähtetään kotiin ikään kuin toivoen, ettei se bongaa takaisin saman vaivan kanssa, koska sitten onkin tenkkapoo että mitä tehdä.

Jos mikään ei auta niin plantaarifaskiitin voi korjata leikkaamalla jalkapohjasta sen jänteen kokonaan poikki.

No mulla meni niin, että ensin hoidettiiin plantaarifaskiittina ja saatiin kortisonipistoksella rauhoittumaan. Siinä välissä ehdin käydä yksityisella jalkaterapeutilla, jossa ilmeni, että plantaarifaskiitin syy voi olla pari vuotta sitten kärsitty nilkka ja polvivamma, joten jumpattiin ja hoidettiin sillä perusteella sitten. Auttoikin jalkapohjan kipuihin, mutta kivut siirtyivätkin sitten nilkan aluelle, ja jossain vaiheessa reumalääkäri alkoikin epäillä että kyse reumaattisesta sairaudesta, joka tulehduttaa sidekudokset. Eli ensin tulehdutti sen jalanalla olevan kalvon, sitten kun sitä hoidettiin, tulehdutti jotain muuta kudosta nilkasta. Hoitona sitten tässä vaiheessa vielä kortisonipiikit, joista ei ole vielä ollut apua, koska piikkiä ei voidakaan pistää sinne missä tämänhetkinen tulehdus on eikä niitä piikkejäkään saa montaa peräjälkeen.

Minun kohdalla paljain jaloin kävelyä käskettiin välttää, lääkäri ja terapeutti kumpikin. Aamulla pitäisi laittaa heti venyttelyjen jälkeen terveyskengät jalkaan ennen kuin nousee sängystä. Kenkien vaihtelua on  ja myös korkeakantaisia käytän joskus. Itselläni korolliset kengät ovat paremmat, mutta välillä tuntuu että kantapää on tulessa kun nousee istumasta jaloilleen. Tuo kortisonipistos tulee varmaan seuraavaksi kyseeseen jos ei tästä ala helpottamaan. Seuraavaksi tarvii varmaan ostaa se venytyslaite yökäyttöön. Ulkomaisilta sivustoilta löysin tietoa juuri näistä jooga venytyksistä  ja kiinnitän tunnilla huomiota jalkaterän asentoihin ja venytyksiin jotka kohdentuu jalkapohjaan, pohkeisiin ja takareisiin. 

-ap