Lue keskustelun säännöt.
Kohti avioeroa
24.11.2016 |
Mä luulen, että ollaan luisumassa kohti eroa. En tiedä voiko sitä välttää. Semmoista.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko oikeasti tehneet ihan kaiken, mitä pystyy liiton eteen ja asioiden korjaamiseksi tekemään? En tiedä tilannettanne, mutta kirpaisee silti.
Mistä niin luulet ja mitä olis tehtävissä vielä, jos mitään? Rakastatko puolisoasi? Onko lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Mistä niin luulet ja mitä olis tehtävissä vielä, jos mitään? Rakastatko puolisoasi? Onko lapsia?
Miten lapset vaikuttavat eroamiseen? Pitäisikö niiden takia pysyä huonossa suhteessa?
Täällä sama homma! Huono homma! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ennemmin kyse siitä että olet kyllästynyt omaan elämääsi etkä parisuhteeseen? Mikä vialla?
Jos et tiedä syytä miksi haluat erota, niin suosittelen antamaan aikaa. Koittamaan ja yrittämään vielä tosissaan.
Naimisiin mennessäsi olet tehnyt lupauksen kestää myötä- ja vastoinkäymiset puolison kanssa, miksi siis erota kun tulee vastoinkäyminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä niin luulet ja mitä olis tehtävissä vielä, jos mitään? Rakastatko puolisoasi? Onko lapsia?
Miten lapset vaikuttavat eroamiseen? Pitäisikö niiden takia pysyä huonossa suhteessa?
No ei todellakaan, kunhan utelin. -4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä niin luulet ja mitä olis tehtävissä vielä, jos mitään? Rakastatko puolisoasi? Onko lapsia?
Miten lapset vaikuttavat eroamiseen? Pitäisikö niiden takia pysyä huonossa suhteessa?
No ei todellakaan, kunhan utelin. -4
Ainakin eroa kannattaa harkita erityisen tarkkaan, jos on lapsia. Jos on kyse kahden aikuisen perheestä, silloin voi ajatella vain itseä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä niin luulet ja mitä olis tehtävissä vielä, jos mitään? Rakastatko puolisoasi? Onko lapsia?
Miten lapset vaikuttavat eroamiseen? Pitäisikö niiden takia pysyä huonossa suhteessa?
Ohiksen mielipide, mutta lapset vaikuttavat eroon ja päätöksiin. Takuulla on vaikeampaa järjestellä eroa lasten ollessa kuvioissa. Monet jopa lykkäävät asiaa, jotta saavat lapset isommiksi. Mä ainakin ymmärrän osittain tämän, ellei sitten ole perhehelvetti tai uusi suhde menossa. Lapset ei saa kärsiä tietenkään! Jotkut osaavatkin tehdä asian tyylikkäästi ja lasten kannalta oikein. Ja kyse ei ole useista vuosista, vaan ehkä rauhallisesta "siirtymästä".
Aivan eri asia on, kun voi kumpikin pakata ja häipyä. Muuttojen myötä on lasten vaihdettava koulua, erottava kavereista ja luovuttava kenties koko turvallisesta arjesta. Painaa aika paljon vaakakupissa. Mutta tämä yksi näkökulma vain asiaan. Tilanteen ja kypsyyden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen ihmisen on yleisen elämänkokemuksensa perusteella tiedostettava, ettei avioliitto vuosien jälkeen enää ole yhtä hekumaa ja huumaa, mutta luo se silti joltisestikin toimivana hyvää arjen kumppanuutta, ja turvaa - lapsille eri toten.
Ai lapset ei muka vaikuta eroon????
Eikö lapsilla ole mitään väliä. Älä lisäänny!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai lapset ei muka vaikuta eroon????
Eikö lapsilla ole mitään väliä. Älä lisäänny!
Vaikuttavat toki siten, että heilläkään ei ole hyvä olla ilmapiirissä, jossa vanhemmat eivät tule toimeen keskenään. Pahimmassa tapauksessa joutuvat näkemään jatkuvaa pahoinvointia ja jopa henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa ja lähtevät aikuisina perustamaan omia suhteitaan tältä pohjalta. Ero on heillekin parempi, vaikka alussa kirpaiseekin.
En tiedä. Tuntuu pahalta, on ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja tuntuu siltä, että pelastettavaa ei ole. Ei tässä ole kyse yksittäisistä asioista vaan kokonaisuudesta. Osaan olla äiti, mutta en osaa olla nainen. Sillä osa-alueella tuntuu, että olen kadottanut itseni. Meillä on 1-vuotias lapsi.
En osaa edes nimetä niitä asioita, joista tämä kokonaisuus koostuu. Luin tuota ketjua mammautumisesta ja aloin pohtimaan onko minulle käynyt niin. Ulkonäöllisesti ei ole käynyt, mielestäni olen parempi nyt kuin tavatessamme. Ehkä mieleltäni? En tiedä. Haluan seksiä ja haluan läheisyyttä. Emme juurikaan seksiä harrasta koska en saa orgasmia enkä oikein kiihotu ja kostuminen on hirveän vähäistä. Nämä syövät jotain naiseuteni itsetuntoa. Mietin jo sitäkin, että onko minusta paljastumasta lesbo. Tuskin, en koe naista sillä tavalla haluttavana.
Riitoja ei juurikaan ole. Väsymystä kyllä. Mies ei ymmärrä minua vaan heittäytyy puolustamaan itseään, eihän hänkään.. ja litania miten hän uhrautuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Tuntuu pahalta, on ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja tuntuu siltä, että pelastettavaa ei ole. Ei tässä ole kyse yksittäisistä asioista vaan kokonaisuudesta. Osaan olla äiti, mutta en osaa olla nainen. Sillä osa-alueella tuntuu, että olen kadottanut itseni. Meillä on 1-vuotias lapsi.
En osaa edes nimetä niitä asioita, joista tämä kokonaisuus koostuu. Luin tuota ketjua mammautumisesta ja aloin pohtimaan onko minulle käynyt niin. Ulkonäöllisesti ei ole käynyt, mielestäni olen parempi nyt kuin tavatessamme. Ehkä mieleltäni? En tiedä. Haluan seksiä ja haluan läheisyyttä. Emme juurikaan seksiä harrasta koska en saa orgasmia enkä oikein kiihotu ja kostuminen on hirveän vähäistä. Nämä syövät jotain naiseuteni itsetuntoa. Mietin jo sitäkin, että onko minusta paljastumasta lesbo. Tuskin, en koe naista sillä tavalla haluttavana.
Riitoja ei juurikaan ole. Väsymystä kyllä. Mies ei ymmärrä minua vaan heittäytyy puolustamaan itseään, eihän hänkään.. ja litania miten hän uhrautuu.
Ap
Laita pillusi ainakin kuntoon. Uhria voit leikkiä sitten joskus kun siitä ei ole läheisillesi haittaa..p.s lopeta. Naisten lehtien lukeminen
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Tuntuu pahalta, on ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja tuntuu siltä, että pelastettavaa ei ole. Ei tässä ole kyse yksittäisistä asioista vaan kokonaisuudesta. Osaan olla äiti, mutta en osaa olla nainen. Sillä osa-alueella tuntuu, että olen kadottanut itseni. Meillä on 1-vuotias lapsi.
En osaa edes nimetä niitä asioita, joista tämä kokonaisuus koostuu. Luin tuota ketjua mammautumisesta ja aloin pohtimaan onko minulle käynyt niin. Ulkonäöllisesti ei ole käynyt, mielestäni olen parempi nyt kuin tavatessamme. Ehkä mieleltäni? En tiedä. Haluan seksiä ja haluan läheisyyttä. Emme juurikaan seksiä harrasta koska en saa orgasmia enkä oikein kiihotu ja kostuminen on hirveän vähäistä. Nämä syövät jotain naiseuteni itsetuntoa. Mietin jo sitäkin, että onko minusta paljastumasta lesbo. Tuskin, en koe naista sillä tavalla haluttavana.
Riitoja ei juurikaan ole. Väsymystä kyllä. Mies ei ymmärrä minua vaan heittäytyy puolustamaan itseään, eihän hänkään.. ja litania miten hän uhrautuu.
Ap
Kannattaisiko nyt odottaa miten asiat muuttuvat kun lapsi kasvaa? Olisko tärkein ongelma nyt uusi tilanne, sen tuoma stressi ja väsymys? Miten ero oloasi parantaisi? Ydinperhettä et eron jälkeen enää saa, on uusioviritelmiä ongelmineen - vovat onnistua mutta haasteet normiperhettä suurempia ihan jo useampien interaktioiden takia.
No jos niin on, niin yritä tehdä se niin järkevästi ja asiallisesti kuin mahdollista. Ei ole mikään pakko junnata yhdessä loppuelämää, jos se ei tunnu oikealta. Eroatte ystävinä, hoidatte asiat sovussa, ja kumpikin voi aloittaa uuden elämän hyvillä mielin ilman riitaa.