Mies haluaa kaikesta päätellen erota, mutta ei puhu!

Tänään aamulla oli stressaantunut kotitöistä ja kiireestä. Ei halunnut halata tai pussata lähtiessään töihin koska olen sairaana. Ei jutellut mitään koko aamuna ja siirtyikin aina toiseen tilaan jos tulin luokseen. Lähti hieman ovet paukkoen kun olin taas kysynyt mikä sillä on hätänä. Se ärsyttää miestä suunnattomasti ja vastaakin aina ei mikään. Ei kuitenkaan puhu kysymättä mikä vaivaa. Joten pakko kysellä kun joskus vastaus on jotain mitä olen tehnyt loukatakseni. Joutuu aina päättelemään käytöksestä milloin on syytä olla kyselemässä kun muuten mököttää ja paiskoo tavaroita montakin päivää. Ja ollessaan ärtynyt käyttäytyy kaikille kotona oleville näin. Koen velvollisuudeksi sitten rauhoitella tilannetta kun lapset on ihmeissään.

Mies tuli töistä, vaihdettiin neutraalit kysymykset päivän sujumisesta ja sitten mies alkoi taas valittaa kotitöistä ja listaamaan mitä kaikkea hän ehtii vielä tehdä päivän aikana. Siivosi sisällä kiireellä ja lähti sitten vielä ulkotöihin. Tuli sisälle lopulta äsken mutta ei puhu. Ei ole tervehtinyt lapsia töiden jälkeen ja laittamani ruoka ei kelpaa. On sitten syömättä.

Miehen käytös ollut keväästä lähtien tällaista mutta kärjistynyt vain. Mielestäni meillä menisi hyvin jollei näitä mielenmuutoksia hänellä olisi. Ei riitoja mistään isoista asioista. Kaikki hyvin. Paitsi että nykyään mies sanoo lähes jokaisen pikkukinankin yhteydessä että mun pitäis etsiä sellaista seuraa joka ei (tähän asia josta olen huomauttanut). Enkä tosiaan nalkuta. Annan miehen olla ja tehdä mitä haluaa. Hän tykkää siistimmästä kodista kuin minä. Huomaan että hän ottaa siitä aikalailla marttyyriasenteen kun aina joutuu itse tehdä kaiken. Minun laittakaa ruokaa hän ei tykkää syödä joten sen hän tekee mielellään.

Alkaa epäilyttää että tässä on jotain mitä en tiedä. En ymmärrä. Hän voi huonosti selvästi mutta en koe olevani vastuussa siitä. Mieskin sen kieltäisi jos kysyisi mutta käytöksestä sen näkee tyhmäkin.