Kuinka kauan ja miten toivuit erosta?

Ensirakkaudesta toipuminen kesti kaksi vuotta, suhde oli kestänyt 10kk. Olin silloin parikymppinen. Olin kyllä seukannut ennenkin, mutta rakastuin vasta silloin.

Erosta on kulunut nyt viitisen vuotta, enkä tiedä miten tästä on päästy yli, koska suhde kuitenkin kesti toista vuosikymmentä, siihen hankittiin lapset ja remontoitiin talo ja laitettiin puutarha. Se oli hienoa aikaa monessa suhteessa, en tiedä mitä kaikkea siitä kaipaan. Varmaan niitä hyviä aikoja. En sitä pariskuntaa, joksi lopulta muutuimme.

Uusi kumppani löytyi noin vuoden päästä - kun olin siihen valmis. Nykyinen mieheni oli eronnut ajallisesti jo aiemmin, mutta hänellä oli alussa paljon henkisiä kiinnikkeitä eksäänsä.

Käsikirjaa ei ole, koska jokainen ero on erilainen.

Jos ainoa huoli tilanteessasi on "löytää joku" niin nyt hengitä syvään. Tietämättä mihin edellinen suhteesi kariutui, voin neuvoa että epätoivo ei pue ketään, ei houkuttele eikä ole syy sitoutua.

Lähde yksin baariin. Jos et kehtaa lähikapakkaan, niin ota omenahotelli jostain kaupungista ja tee päänsisäinen roolileikki että olet vaikka liikematkalla ja ihan vaan ottamassa yhden ennen kuin menet valmistautumaan seuraavaan päivään.

Niin itsestäänselvä ehdotus kuin tämäkin on, niin hanki harrastus. Tai jollet harrastusta, niin kokeile jotain uutta. Pelkkä uusi kampaus ja uudet vaatteet ei riitä, ne ovat vain pintaa. Joku kokemus, josta voit sitten treffeillä keskustella!

Mulle ero oli niin suuri helpotus, että koin tavallaan olleeni aika toipunut heti kun suljin oven perästäni. Näin ei tietenkään ollut, mutta kun työstää mielessään eroa vuosia, niin se konkretia tuo helpotuksen. Sitten opetellaan elämään itsekseen lasten kanssa. Jouduin elämään 8 kk toisten nurkissa, ennenkuin pääsin muuttamaan omaan kotiin ja se oli ihanaa vasta se! Tunsin eron myötä löytäväni itseni uudelleen ja aloinkin seurustelemaan vain n. puoli vuotta varsinaisen eron jälkeen. Tuossa suhteessa olen edelleen - 10 vuotta erosta tuli viime keväänä. Olin tuolloin 33 vuotias.

Kyllä tuollainen käsikirja on! Koska eroissa on yllättävän paljon yhteisiä piirteitä. Minua ainakin auttoi tosi paljon lukea Bruce Fisherin "Jälleenrakennus" -kirja. Se on kirjoitettu jo muistaakseni 70-luvulla ja auttaa yhä edelleen. Suosittelen lämpimästi kaikille. Auttoi heti ensijärkytyksen käsittelyyn ja myöhemmin itsetunnon korjaamiseen ja tällä hetkellä siihen, kun pyrin välttämään toistamasta samoja virheitä, joita tein edellisessä suhteessani.

Minulla erosta on vuosi ja olen vasta aloittanut tapailemaan muita.

Kyllä se siitä, ap. On normaalia että eron jälkeen tunnelmat ovat todella synkät. Se ei kuitenkaan jatku ikuisesti.

Tiedostan, että oma suurin erheeni oli entisessä suhteessani se, että roikuin liikaa miehessä. Elin elämää toisen ihmisen kautta ja olin jollain tapaa onneton. Huono itsetunto ja siitä ainainen epävarmuus suhteen tulvaisuudesta. Mies oli tuuliviiri, josta ei ottanut selvää. Kalja maistui hänelle enemmän kuin hyvin ja usein jouduin häneen pettymään. Lopulta paljastui hänen lähetelleen todella härskejä viestejä vuosien takaiselle heilalleen. Jumalauta miten se sattui. Siltikin olin valmis, että yritettäisiin korjata asiat. Miksi hemmetissä silti olen niin hajalla ja haikailen tämän ihmisen perään, joka ei kunniottanut minua? Todella typerältä kuulostaa nyt, kun tämän tähän kirjoitti.. En haaveile uudesta suhteesta, ennen kuin opin arvostamaan itseäni ja olen tyytyväinen myös yksin. Mutta hitto tää tuntuu pitkältä ja kiviseltä tieltä.

Ap

Muutin erosta suoraan uuteen suhteeseen ja avoliittoon, joten olin toipunut täysin. Oli suorastaan helpotus koko ero.

Varmaan toipuminen olisi helpompaa jos olisi itse ollut jättäjä..

Ap

Siepp kirjoitti:

Entä kuinka pian tapasit uuden ja missä/miten? Itselläni melko tuore ero takana ja olo on niin äärettömän yksinäinen ja epätoivoinen. Olisipa joksin käsikirja mitä lukea ja noudattaa ja sen avulla olisi jaloillaan jo pikapikaa! Ystävillä ei kestä hermot kuunnella paria päivää pidempää "valitusta" paskoista fiiliksistä. Voiko 30-vuotias vielä löytää jonkun..? Kukaan kavereistani ei ole sinkku, vaikea saada kavereita mihinkään illanviettoihin tms. Valivalivali.

Ihan kuin minun suusta. Täällä vasta 2 viikkoa erosta. Kaipaan niin paljon seuraa, läheisyyttä, välittämistä..

TOISTAN,

ihan reaalielämästä tosijuttu jossa bambumetsästä tupattu Suomessa;

0 minuuttia, 0 sekuntia, 0 ns seurustelua, tapaamista jotain vastaavaa. ei edes kysytty yhtään mihinkään mutta naikkonen yrittää jättää ja kakara-toistoautomaatti. Revi tuosta. tuollaset kyllä kuuluu johonkin ... hoitoon ja häirintäsyytteeseen.

Ei ttip ä täysääliön kanssa vaan kävelkööt kinalaiset sen ylitse.

Siepp kirjoitti:

Tiedostan, että oma suurin erheeni oli entisessä suhteessani se, että roikuin liikaa miehessä. Elin elämää toisen ihmisen kautta ja olin jollain tapaa onneton. Huono itsetunto ja siitä ainainen epävarmuus suhteen tulvaisuudesta. Mies oli tuuliviiri, josta ei ottanut selvää. Kalja maistui hänelle enemmän kuin hyvin ja usein jouduin häneen pettymään. Lopulta paljastui hänen lähetelleen todella härskejä viestejä vuosien takaiselle heilalleen. Jumalauta miten se sattui. Siltikin olin valmis, että yritettäisiin korjata asiat. Miksi hemmetissä silti olen niin hajalla ja haikailen tämän ihmisen perään, joka ei kunniottanut minua? Todella typerältä kuulostaa nyt, kun tämän tähän kirjoitti.. En haaveile uudesta suhteesta, ennen kuin opin arvostamaan itseäni ja olen tyytyväinen myös yksin. Mutta hitto tää tuntuu pitkältä ja kiviseltä tieltä.

Ap

Ihan sama homma minulla. Suhteessa oli ongelmia, mies kohteli huonosti, ikä kai mulla painoi sen verran et ajattelin "tän on pakko nyt onnistua" ja siedin paskaa kohtelua. Samaan aikaan olin tosi epävarma kokoajan, kun toinen ei ollut oikeasti sitoutunut. Mä oon kans roikkuja ja syytän itseäni toisen huonosta kohtelusta, mikä saa mut takertumaan lisää. uskon kuitenkin, että terveemmän ihmisen kanssa en olisi ollut niin vahva takertuja, suhteen epäterve dynamiikka loi negatiivisen kierteen. Jälkeenpäin nyt mietin, miten olen sietänyt sellaista kohtelua, miten noloa se on. Silti kaipaan miestä. Mutta en ottaisi enää takaisin. Mäkin tulin jätetyksi sit lopulta. Älä syytä ap kaikesta itseäsi..

Tälläset auttaa tosi paljon kun kuulee, etten tosiaan ole ainoa jolle näin käynyt. Tuo on kyllä totta, että negatiivinen kierre tulee tuollaisesta jos seurustelee ailahtelevan ihmisen kanssa ja on itse takertuvaa sorttia.. Senpä takia haluankin, että jatkossa osaisin olla itsenäisempi. Kauan teillä nämä suhteet kesti? Itselläni vajaa kolme vuotta. Se ihminen osasi kyllä ovelasti kietoa minut sormensa ympärille..

Ap

Nää illat taitaa olla niitä pahimpia hetkiä kun läheisyyden kaipuu iskee voimakkaimmin. Olisi niin kiva käpertyä jonkun syliin ja olla vain. Nää sysipimeät päivät ei helpota fiilistä paljoakaan.. Tekis niin mieli laittaa miehelle jokin viesti.. Mut ei se kannata!

Ap

Erosin alkuvuodesta ja eka kk pahin, siitä alko sit jo helpottaa ja jopa iloinen eroon vaikka vähän olikin yksinäinen olo. Sit mulla oli laastareita ja vähän baareissa juoksemista, nyt rauhottunut. Nyt aika tyytyväinen tähän sinkku oloon ja oppinut olee yksin (eikä tarve laastateihin). Uuteen suhteeseen ei ole kiire vaikka aika ajoin pientä sutinaa ja läheisyyttä kaipaisinkin. Aika parantaa haavat, kliseistä mutta totta.

Puolitoista vuotta seurustelua ~ vuosi asuttiin yhdessä. Ero tapahtui huhtikussa. Sitä seurasi traumaperäinen stressihäiriö, -22 kilon laihtuminen, neljän kuukauden asunnottomuus, rankka huumeidenkäyttö jakso, paniikkihäiriön uudelleen puhkeaminen, syömishäiriön aggressiivinen pahenemisvaihe yms.

Mutta silti olen onnellinen että suhde loppui. Puolitoista vuotta pelkkää paskaa, pelkille valheille rakennettu pohja ja melkein päivittäistä henkistä väkivaltaa.

Olen onnellinen ja kiitollinen että tämä tapahtui nyt eikä myöhemmin elämässä ~ onneksi ei ole lapsia tai vakiduunia yms. Siinä oltaisiin syöksytty kahta kauheammin.

Neuvoni on että sinä selviät mutta ne itkut pitää itkeä siltä ei välty. Mutta kun alat toipua, on sinulla enemmän vahvuutta.

Aloitin itse tänä kyseisenä päivänä terapian uudestaan koska tiedostan että tarvitsen apua.

Älä sinäkään aliarvioi ulkopuolisen avun vastaanottamista - lopussa kiitos seisoo.

Toivottavasti saat toipumisprosessisi liikkeelle ja kaikkea hyvää sinulle.

Vastatakseni vielä yhteen kohtaan ~ en ole löytänyt uutta koska en etsi. Tiedostan että nyt ei ole se aika ja minun on saatava itseni kuntoon.

Ottajia olisi kyllä ollut aivan niinkuin sinullakin tulee olemaan ~ mutta rakastaaksesi toista on rakastettava kai ensin itseä.

En suosi laastarisuhteita tai yhden illan juttuja, mutta sinä teet toki omat ratkaisusi.

Tulin aika pahasti jätetyksi. Ensin murehdin täysillä vaihtelevin asteikoin 2 - 4 viikkoa. Sitten enenevin määrin toivuin ja ryhdyin tapailemaan muita. Ja jatko alla olevasta linkistä.

Juuri eronneena olen helpottunut. Pahinta oli ne vuodet kun huomasi ettei kaikki ole hyvin eikä mies tiedä mitä haluaa. Ei kiitos enää koskaan tuollaisessa epävarmuudessa elämistä minulle! Nyt olo on vapaa ja saan keskittyä vain omaan elämääni :)

Mulla meni 3 vuoden nuoruudensuhteesta toipumiseen joku 4-5 vuotta. Toipumista hidasti laastarisuhde joka roikkui minussa väkisin, ehdotteli yhteenmuuttoa yms. Kadun syvästi tätä suhdetta.

Lopulta vasta nykyisen aviomieheni löytäminen vei elämässä eteenpäin. Hänkin oli eronnut kolme vuotta aiemmin. Alkuajat terapoimme toisiamme :) Olemme järjettömän onnellisia, sielunkumppaneita.

Vinkkini on että älkää kokeilko laastarisuhteita, niistä on niin vaikea päästä eroon ja kurjaa jos toisella on tunteita mutta itsellä ei ole. Paha mieli että hyväksikäytin miesparkaa :(

Viimeisin ero kaiveli vielä reilu puoli vuotta päättymisen jälkeen, vaikka tapailu kestikin muutaman kuukauden vain. Mies päätti yhtäkkiä, ettei suhteesta tulekaan mitään ja olin kuulemma silti ihana ja kaikkea plaaplaa. Silloin ajattelin, etten löydä enää mitään vakavaa ja luultavasti olisin yksin, tai sitten lyhyissä ja merkityksettömissä suhteissa. Kuitenkin saman vuoden loppupuolella tapasin nykyisen kumppanin. En olisi ikinä uskonut näin käyvän, mutta ollaan menossa naimisiin ensi keväänä :)

Ap, melko samanlainen tarina mulla oli taustalla. Tosin eroa työstin jo monta vuotta liiton aikana. Ex piti yllä jatkuvasti erokorttia, joten väkisinkin asian työstö alkoi jo kauan ennen lopullista poismuuttoa.

Tuskasta huolimatta ero oli suuri helpotus, kun se lopulta tapahtui. Ekat pari kk oli vaikeita, sitten tuska ja helpotus vuorottelivat tosin niin, että tunsin aina tuskaa helpotuksen tunteen tullessa. Koska olin niin yrittänyt että liitto onnistuu, ja kynnys erota oli kova ja paskasta kohtelusta huolimatta tunsin syyllisyyttä eron vuoksi. Kun sitten tunsin kuitenkin helpotusta, se tuntui väärältä. Voi sitä oli niin solmussa.

Ole armelias itselle ja tee kaikkia mukavia asioita. Mä tein niin. Opin olemaan yksin ja nauttimaan siitä. Paha olo helpotti kun erosta oli kulunut puoli vuotta. Joskus muutama exän tapainen pyysi treffeille. En lähteny sellasten mukaan enää :) olin viisastunut ja päätin olla mielummin yksin kuin langeta siihen samaan kuoppaan enää. Olin onnellinen ja hyvävointinen yksin.. Aktiivisesti en etsinyt ketään. Tapailemaan hyviä miehiä aloin vasta kun olin ollut reilun vuoden yksin ja silloinkaan en ketään etsinyt itse. Olin 30 ja hylännyt kyllä toiveet ihanasta miehestä ja perheestä. Mutta niin vaan ihania asioita tapahtui myöhemmin, nyt 35 v ja minulla on ihana uusi mies ja vauva!! Vaikka en ikinä silloin uskonut.

Sitä aina sanotaan, että aika parantaa haavat. Silloin eron jälkeen sitä oli vaikea uskoa, mutta sitten kun paha olo alkoi hävitä, niin huomasi miten ne arvet sieluparassa vaan alkaa haaleta, vointi parani, pääsi tasapainoon ja hyvään onnelliseen oloon. Voimia!

Muuten, se Fischerin Jälleenrakennus-kirja on hyvä eron jälkeen. Itse luin sitä ja sain paljon apua.

Vierailija kirjoitti:

Muutin erosta suoraan uuteen suhteeseen ja avoliittoon, joten olin toipunut täysin. Oli suorastaan helpotus koko ero.

Helppoa sinun on huudella. Mites se jätetty?

Uskomatonta kuinka toiset petaavat valmiiksi omaa taustaansa jotta vasta sitten otetaan ero edes puheeksi kumppanille.

Sinä olit selvästi hyvin varustautunut tähän. Annoitko ex kumppanillesi samat edut?

Olet aikamoista saastaa suhteessa.

Toivottavasti nykyinen tietää miten hoidit aikaisemman eron jotta ei tule ihan yllätyksenä tulevaisuudessa.