Millaista on omistaa oikeasti hyviä ystäviä?

Itse olen 2kymppinen nainen, mulla on yks ihan hyvä kaveri ja poikaystävä. Mielestäni oon ihan kiva, huumorintajua löytyy yms. Oon ihan normaali tyttö, tykkään shoppailusta, meikeistä jne enkä ole edes ujo, mutta aina joutuu vaan unelmoimaan että kun ois joku kaveriporukka tai joku naispuolinen ystävä kelle soittaa tai keneltä edes voisi kysyä että tehdäänkö jotain.
Ärsyttää suunnattomasti ja tuntuu niin yksinäiseltä. Oon tosi kateellinen kaikille teille kenellä on "oma porukka" tai useampia ystäviä, edes kavereita. En esimerkiksi voi koskaan sanoa "kavereiden kanssa ulos" tms ja tuntuuhan se pahalta.
Poikaystävä ei mulle ainakaan ihan täysin korvaa parasta ystävää.. hankala selittää, oli vaan pakko päästä kirjottamaan tästä asiasta.
Olkaa onnellisia kaikki kenellä on kavereita joiden kanssa ootte paljon tekemisissä ja kenelle saatte soitella milloin vaan!

Ja siis itse ongelma tässä on se kun en tiedä edes missä tutustuisin kehenkään kun en käy tällä hetkellä koulua. Toki aion opiskella lisää ja ehkä sitten tämä tilanteeni saisi jonkun muutoksen..