Onko kissasi jännä vai kiltti?

Meillä oli joskus kissa, joka ei ollut mikään kilttikissa, vaan sellainen isokokoinen ja itsevarma, vähän pomottava kissa. Se meni pötköttämään kenen syliin huvitti ihan omin luvin, ei pelännyt edes koiria, vaan katseli niitä vain hiljaa halveksuen. Kakkakikkareitaan, jotka muuten haisivat pahalle, se ei koskaan peittänyt. Muuten se oli rauhallinen, paitsi saattoi olla ärsytettynä aika äreä. Se oli ainakin omasta mielestään koko talon tärkein henkilö, oikea alfakatti.

Tyhmä jolta puuttuu kokonana itsesuojeluvaisto. Poika kiusaa sitä eikä taho uskoa ettei koskis kissaan. Kissa silti menee ite kokoajan pojan luo revittäväksi.

Jännäkissa yrittää olla, vaikka sisimmältään kiltti. Naapurin kollia koettaa matkia.

Naiskissa on jännäkissa ja mieskissa lassukka. Sama pätee meillä myös parisuhteessa.

Ihana sekoitus jännää ja kilttiä .Toisinaan jopa alfamaista itsevarmuutta, mutta toisaalta rivitalonaapurin ulostulo, voi saada kissan juoksemaan häntä suorana turvaan sisälle tai ainakin oviaukkoon. Varovasti toisella silmällä  tilannetta seuraten rohkaistuu  pian takaisin ulos. Tämä siis kesäaikaan. Ja kyllä kissa on kytketty valjailla kiinni juoksulankaaan.

Mulla on ollut jännäeläin sekä kilttieläin. Jännä oli naiskissa ja mieskissa oli kiltti tuhisija vainen. Huojui aamulla kupin äärellä pussit silmien alla. Jännäkissa meni soffan alle nuripäin kun tuli mormonipoikia kylään. Kun pojat istuivat tummissa housuissaan vierekkäin soffalla niin salamana toisen haaroväliin ilmestyikin valkoinen käpälä nurinpäin kysineen ja ropotteli munille . Oli kyllä tod huvittavan näkönen tilanne!

On.

M