Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Remonttia takana kuukausi ja olen aivan loppu...
20.11.2016 |
Ollaan nyt tehty meidän ostamaan omakotitaloon remonttia kuukauden verran enkä jaksa enää!! Tehdään molemmat töitä 8-16 ja heti töiden jälkeen pitäisi olla äkkiä ruokaa ja edes rauhassa ei saa syödä kun pitää jo heti lähteä remonttia tekemään. Olen monen huoneen seinien raot pakkeloinut ja hionut ja lopuksi tapetoinut. Tehnyt pihahommia ja laatoittanut kylpyhuoneen lattiaa.
Miehen kaverit on ollut auttamassa, jättävät kaikki työkalut ja muut välineet ja materiaalit ihan pitkin poikin kun helposti pistäisi heti pois kun on käyttänyt. Tämä on järkyttävä kaaos, tavaraa joka puolella eikä kävellä edes mahdu. No, nyt mies sitten sanoi että sulla on siivousta tänään ja minä hermostuin ja sanoin että munko pitää huolehtia että täällä on kaikki järjestyksessä kun en ole edes suurimpaan osaan koskenut. Mies siihen, että siivoisit edes kun et remonttiakaan tee. Ai anteeksi mitä vittua, meni loputkin motivaatiot tähän paskan remontoimiseen.
En jaksa, en halua, musta on niin vastenmielistä tulla tänne tekemään yhtään mitään. Oon ihan loppu. Siellä missä remontin ajan asutaan, on hirveä sotku ja oikea läävä kun en ehdi siivoamaan ja järjestelemään. Eikä jaksa enää illalla 12 aikaan siivota pitkän päivän jälkeen. Viikonloppuisinkin pitää herätä kahdeksalta äkkiä tekemään remonttia. Oli pakko avautua, ei huvita eikä halua tehdä enää mut valmista ei ole läheskään :(
Kommentit (6)
Remonttiväsymys iskenyt aika varhaisessa vaiheessa:) Älkää vaan muuttako remontin keskelle, tai saat hermoromahduksen. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ihmettelen että mitä luulit että remontti on? Sellaista kun tarvike mainoksissa jossa kaikki hymyilee ja nauraa ja työ käy kuin tanssien? Lopulta istutaan kaikki kahvikuppi kädessä ja ihastellaan työn jälkeä ja läiskitään toisia selkään että voi kun tehtiin hyvin työt!
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihmettelen että mitä luulit että remontti on? Sellaista kun tarvike mainoksissa jossa kaikki hymyilee ja nauraa ja työ käy kuin tanssien? Lopulta istutaan kaikki kahvikuppi kädessä ja ihastellaan työn jälkeä ja läiskitään toisia selkään että voi kun tehtiin hyvin työt!
Miksipäs ei? Pitääkö kaikesta aina repiä joku maksimaalinen kärsimys. Paljo paremmin väsyttävätki hommat sujuu kun on mukava tunnelma. Töissäki huomaa kun joittenkin kanssa on yhtä helvettiä, todella uuvuttavaa ja toisten tyyppien kanssa taas tehään hyvällä mielellä ja on ihan kivaa mennä töihin. ohis
Tsemppiä! Olen asunut miehen kanssa nyt 2 vuotta vanhassa puutalossa. Rempattu on, mutta ollaan tehty se päätös että yksi asia/huone kerrallaan ja uutta remppaa ei aleta ennen kuin edellinen on valmis. Ihan mielenterveytemme vuoksi 😊
Ensin rempattiin alakerran makuuhuonetta puoli vuotta, aina ovet kiinni kun lopeteltiin päivän päätteeksi. Poissa silmistä, poissa mielestä. Välillä parinkin viikon taukoja kun ei jaksettu/ehditty. Se huone saatiin valmiiksi, ja kun ei hätiköity, hyvä tuli.
Nyt yläkerran makuuhuone ollut rempallaan melkein vuoden, ovi vaan suljettuna ettei ahdistuta keskeneräisestä 😂 helmikuussa miehellä taas palkkatyöltään aikaa rempata, joten sitten sen huoeen remppa jatkuu.
Isompaan talon julkisivuun liittyvä remontti tilattiin ulkopuoliselta firmalta. Hyvä tuli siitäkin.
Saman asenteen olen ottanut puutarhanhoitoon. Laitan helppoja ja vähähoitoisia sipulikukkia/perennoja/koristepensaita. Nurmikko saa vähän sammaloituakin.
Meillä toki helpottanut se, että talo on ollut koko rempan ja asumisen ajan asuttava, putket ja sähköt oli jo tehty ennen muuttoamme. Huone kerrallaan eteneminen vähitellen on toimiva ratkaisu meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihmettelen että mitä luulit että remontti on? Sellaista kun tarvike mainoksissa jossa kaikki hymyilee ja nauraa ja työ käy kuin tanssien? Lopulta istutaan kaikki kahvikuppi kädessä ja ihastellaan työn jälkeä ja läiskitään toisia selkään että voi kun tehtiin hyvin työt!
Miksipäs ei? Pitääkö kaikesta aina repiä joku maksimaalinen kärsimys. Paljo paremmin väsyttävätki hommat sujuu kun on mukava tunnelma. Töissäki huomaa kun joittenkin kanssa on yhtä helvettiä, todella uuvuttavaa ja toisten tyyppien kanssa taas tehään hyvällä mielellä ja on ihan kivaa mennä töihin. ohis
Lueppa tuo aloitus ihan ajatuksen kanssa niin huomaat miksi remontti ei ole samanlaista kun mainoksissa.
Alue: Aihe vapaa
Se on helvetinmoista hommaa, nimim. 6 vuotta remontin keskellä asunut. (Yhden vanhan hirsitalon perusräjäytys ja -korjaus.)
Kuukaudessa tai kahdessa ei tule valmista, jos kyse on jostain perustavanlaatuista rempasta. Vanhaa uusittaessa joutuu ensin purkamaan (+ehkä oikomaan tms) ja sitten tekemään uusiksi, eli on hitaampaa kuin kokonaan uuden tekeminen. Kaikki maksaa ja 95% työstä ei jätä näkyvää pintaa.
On ihan järkevää jakaa hommat sen mukaan, kuka osaa mitäkin. Meillä minä laatoitin, maalasin ja tapetoin ja niissä vaiheissa, kun minusta ei ollut hyötyä, toimin huoltokomppaniana, mikä ei ole yhtään vähäisempi homma. Jonkun täytyy myös tehdä ruokaa, käydä kaupassa, tiskistä, pestä pyykit ja yrittää pitää siivota sen verran kuin pystyy.
Mutta kyllä se silti saattaa kannattaa. Me kuitattiin myynnillä velat pois ja saatiin voitoilla seuraava asunto. En hitossa tekisi tuota enää toista kertaa, eikä mieskään, mutta onpahan koettu :D