Lue keskustelun säännöt.
Miksi en pidä toisista naisista?
19.11.2016 |
Ainoat naispuoleiset ystäväni ovat siskoni lisäksi kaksi lapsuudenystävääni, jotka olen tuntenut 9-vuotiaasta. En ole koskaan ollut hyvä ystävystyjä, en ole kuulunut tyttöporukkaan, en ole käynyt tytsyjen kesken brunssailemassa tai bilettämässä. Teininä minulla oli huomattava enemmistö poikia kaveripiirissäni.
Kun tapaan uuden naisen vaikkapa harrastuksissa tai poikaystäväni kautta, leimaan heidät usein jo ensivaikutelman perusteella jollain tapaa ärsyttäviksi, oudoiksi, vastenmielisiksi, ilkeiksi, töykeiksi tai yksinkertaisiksi. Mitä useampi uusi tuttavuus kerralla (ns. kanalauma), sitä paskempi ensivaikutelma. Olen kohtelias mutta en osaa jutustella sujuvaa small talkia tai koe omaavani juuri mitään yhteistä heidän kanssaan. Useasti minulla on myös tunne, että tapaamani ihmiset eivät automaattisesti pidä minusta.
Juontaako tämä juurensa koulukiusaamistaustaani? Jouduin useasti suosittujen tyttöjen silmätikuksi ja kiusaaminen oli joskus jopa brutaalia. Vai onko minulla vaan niin huono itsetunto? Viimeaikoina olen alkanut tuntea, että elämästäni puuttuu ystävyyttä, mutta en osaa tehdä asialle mitään.
Kommentit (10)
Huono itsetunto yhdistettynä kuvitelmaan, että olet ns. 'parempi'. Muuten et luokittelisi ihmisiä noin nopeasti 'kanalaumaksi' jne. Vaikka jokainen älyläs ihminen tietää, että ensivaikutelma on harhaa - ketään et kykene oikeasti tyypittelemään sen muutaman ensi sekunnin aikana. Vasta seuraavat minuutit ja keskustelut henkilön kanssa antavat oikean kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun huonoja kokemuksia kertyy tarpeeksi, kyllähän siinä kyynistyy. Itse olen luopunut toivosta, kun ei ole sellaista naisille niin tarpeellisen tuntuista viiteryhmää. Kuten lapset, keräily, lemmikki tms.
Minäkään en viihdy toisten naisten kanssa. Ei vain ole mitään puhuttavaa heidän kanssaan. Ja nainen on naiselle susi. Ei voi luottaa, valitettavasti.
Mun on vaikea ajatella, että sulla olisi äitisuhde kunnossa. Itselläni ei ole, ja suhtaudun naisiin mustavalkoisesti. Saatan olla toiveikas ja lojaali, mutta kun koen tulleeni tosissaan epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi niin petyn kertaheitolla rajusti, ja se on menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla minulla on huonoja kokemuksia miehistä. Suurin osa on tyhmiä, tylsiä, sivistymättömiä ja epäkiinnostavia. Että sellainen se ihmiskunta nyt vaan on sukupuolesta riippumatta: suurin osa paskoja.
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikea ajatella, että sulla olisi äitisuhde kunnossa. Itselläni ei ole, ja suhtaudun naisiin mustavalkoisesti. Saatan olla toiveikas ja lojaali, mutta kun koen tulleeni tosissaan epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi niin petyn kertaheitolla rajusti, ja se on menoa.
Äidillä tuskin on tekemistä asian kanssa, uskon että hän on kasvattanut minut niin hyvin kuin leskeksi jäänyt yh-mamma (isä kuoli kun olin pieni) kykenee. Sairaanhoitajan palkoilla piti ponia, meidän iloksi ja harrastukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ongelmana on se, että kun olen jonkun naisen kanssa kaksin niin tullaan hyvin toimeen ja on samanlaiset jutut jne. Mutta kun naisia on isompi ryhmä, muutamakin, en jotenkin sovi joukkoon. Jotenkin siinä ryhmässä tulee jotkut tietyt mielipiteet enemmän esille, tai tavat tehdä asioita. Kaikki myötäilevät tiettyjen ihmisten sanomisia. En ole koskaan osannut olla osa tällaista isompaa porukkaa, eikä minulla sellaista kaveriporukkaa olekaan. Olen introvertti, varmaan selittää asiaa.
Jos leimaat kaikki naiset ääliöiksi, sellaisia myös näet.
T. vela, androgyyni, ei-mitään-"naisellista"-harrastava nainen, jolla on sekä miehiä että naisia ystävinä
Analysoit tarkkaan ja teet omia johtopäätöksiä. Koeta antaa asioiden mennä omalla painollaan ja antaa tilaa mahdollisuuksille.