Mistä valonpilkkuja ahdistavaan arkeen?

Olen jotenkin onnistunut hautautumaan aivan kohtuuttoman työkuorman alle ja tuntuu, että onnistun keräämään vain valitusta joka puolelta, vaikka teen 10-12 tuntista päivää. Mistään ei tule kiitosta, vaikka saisin asioita deadlinen puitteissa maaliin. Valitusta ja suoranaista kettuilua asioista, joita en ole ehtinyt tekemään.

Kotona taas tulee sanomista liian pitkistä päivistä. Työpaikan vaihtoa varmaan pitää tosissaan alkaa työstämään, mutta kynnys 15v jälkeen on korkealla ja mukavia työkavereita tulee ikävä.

Miten täältä kuopasta pääsisi taas jaloilleen?