Nukuttaminen pelottaa

Minäkin menossa juuri leikkaukseen. Ekaa kertaa. Minkälaisia ne ensimmäiset sekunnit sitten olivat?

Saitko rauhoittavaa ennen nukuttamista ja auttoiko se?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menossa juuri leikkaukseen. Ekaa kertaa. Minkälaisia ne ensimmäiset sekunnit sitten olivat?

Tosi yksilöllistä, suurimmalle osallehan anestesia on varsin helppo ja siitä ei jää selkeitä mielikuvia. Näin minullakin oli kaikilla muilla kerroilla paitsi viimeisellä, jolla jostain syystä panikoiduin ja se tunne jäi kehon muistiin. Tunnetta ei oikein voi kuvata.

Vierailija kirjoitti:

Saitko rauhoittavaa ennen nukuttamista ja auttoiko se?

Viime kerralla lyhytaikaisessa anestesiassa en saanut rauhoitavia. En muista, olenko saanut aiemmissa.

viestit 3 ja 4 siis ap

Ei siinä ehdi oikein kissaa sanoa, kun on jo unten mailla.

Pyydä rauhoittavaa esilääkityksen yhteydessä. Kamaltahan se silti tuntuu, kun kärrätään sinne leikkaussaliin (neljäs kerta kolmen vuoden aikana tänä syksynä). Tulee sellainen fiilis, että vieläkö voisi karata. Mutta en minä siellä salissa enää osaa muuta kuin keskittyä hetkeen. Usein menee huomio siihen, että sitä kanyylia ei niin vain saadakaan paikalleen kämmenselkään. Kaksi kertaa se on pitänyt laittaa käsivarteen.

Karseampaa mulle on se heräämössä havahtuminen. Lähinnä jokin helvetin esikartano tulee mieleen. Happiviikset on aina olleet naamalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on leikkaus ensi viikolla. Nukuttaminen pelottaa.

Tämä on ensimmäinen yleisanestesia (?), mikä minulle tehdään, lyhytaikaisia on tehty muutamia. En pelkää mitään hengityksen romahtamista tms, vaan viime kerralta mulla on inhottava muisto niistä parista sekunnista ennen nukahtamista.

Voisiko joku sanoa jotain kannustavaa? En kaipaa pelotteluja :(

.

Otsikosta aattelin että tarkoitat  jonkun lemmikkieläimesi nukuttamista.

Anteeksi. Niisk.

.

Ja mä luulin että vauvan nukuttaminen pelottaa! Siis että se ei nukahdakaan heti!

Jostain kuulin että se nukutusaine kirveltää todella paljon. Ja koko kanylointikin pelottaa ihan sairaasti. Eikä yhtään vähempää pelota ajatus, että seuraavana aamuna on pakko nousta kaikesta kivusta huolimatta.

Jouduin sappirakon poistoon imetysaikana. Pyysin mahdollisimman vähän lääkitystä. En ottanut esilääkettä ja olo oli ihan normaali saman tien, kun heräämössä heräsin. Mä jotenkin Ihmettelen miksi niitä rauhoittavia tuputetaan, kun ne ihan varmasti saavat olon sekaisin.

Missä vaiheessa ne katetroi? Jo osastolla vai salissa?