Koen onnea ja hiukan suruakin kun seuraan ikisinkkuna äitejä ja avioituneita naisia

Esimerkiksi kahviloissa kun kuuntelen äitien keskusteluja. Hirveästi töitä eikä jostain syystä kenenkään mies vaikuta tekevän mitään. En käsitä. Naiset eivät vaadi miehiltä mitään vaan he ovat valmiita paapomaan aikuisia ihmisiä jotka eivät ole edes uskollisia heille. Naiset ovat jotenki oman tunnollisuutensa ja hyväntahtoisuutensa vankeja. Nainen kääntää käytännössä hyvätkin piirteet itseään vastaan.

Ikisinkkuna on myös erikoista miten varattujen ystävien miehet tai miehet ylipäätään avoimesti iskevät minua. Vaimo raataa ja paapoo kotona mutta miehellä on vain vieras pimpom mielessä. Miten kukaan nainen voi ottaa tosissaan kumppanina tällaista sukupuolta? Todella suuri osa miehistä on tällaisia, viettiensä orjia. Ihan turha väittää muuta.

Istun kahvilassa lukemassa tieteen julkaisuja. Pohdin valokuvausprojektejani, opiskeluani, kalastusharrastusta, balettia, uraani, matkustushaaveitani, seksilelujani, vapauttani, huomista. Mikään ei rajoita minua. Tuntuu hullulta että joku voi haluta lapsia tai varsinkaan miestä kun se hajottaa kaiken muun. Naiset eivät millään ilveellä voi myöntää etteivät miehet ole yksiavioisia kumppaneita. Nainen elää mielummin valheessa, niin tein itsekin ennen. Sitten kohtasin totuuden, kärsin ja suuntasin energiani aidosti kehittäviin asioihin ja ihmissuhteisiin.

Miksi välitän? Koska olen kiinnostunut yhteiskunnasta. Lopulta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ilmeisesti naiset eivät välitä siitä että he tekevät työtä yksin vailla kiitosta. No, ainakin voin kiittää teitä että otatte luodin meidän vapaiden puolesta ja jaatte tietoa suhteistanne täällä. Se on saanut silmäni aukeamaan.