Lue keskustelun säännöt.
HS: Mikä ihme on ”kouluton koulu”?
18.11.2016 |
Mielenkiintoinen artikkeli kokeilukouluista ja ilmiöoppimisesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tuossa koulussa ei ole yhtään heikosti suomen kieltä osaavaa tai muuten vain kelkasta pudonnutta. Kuvistakin puuttuvat täysin ne koululaiset, jotka näissä artikkeleissa yleensä työnnetään eturiviin poseeraamaan. Itse asiassa heitä ei tässä artikkelissa edes mainita. Ja näillä puhtoisilla mainoksilla sitten myydään jännää oivaltamisen ja puuhastelun kautta oppimista myös tavallisille ja ongelmakouluille. Mihin tämä johtaa?
Kommentit (7)
Itse asiassa kaikkien tutkimusten mukaan on niin, että ilmiöoppiminen ja tekemällä tai kokemalla oppiminen parantaa oppimistuloksia SEKÄ niillä perinteisesti lahjakkailla ETTÄ tavallisilla JA niillä perinteisesti ongelmallisemmilla lapsilla. Siis kaikilla. Toki kirjastapulpetissaistumisoppimiseen verrattuna ehkä eniten niillä perinteisesti ongelmallisemmilla lapsilla.
Ilmiö- tai kokemusoppiminen ei ole sama asia kuin steinerpedagokiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen steiner-tyylinen oppiminen sopii vain motivoituneille ja/tai lahjakkaille lapsille. Sitten on ne loput 50% jotka vaativat patistelua, ohjausta ja valvontaa oppiakseen yhtään mitään.
Juurikin näin. Luokissa on paljon oppilaita, joille jo ihan perusasiat kuten koulutarvikkeiden esille ottaminen ja opettajan kuunteleminen puolen minuutin ajan ovat haastavia. Moni ei ymmärrä yleisiä ohjeita, vaan ohjeet pitää pilkkoa heille pieniin osiin ja toistaa paljon. Nämä ilmiöt sun muut tulevat olemaan lähes mahdottomia toteutettaa kouluissa, joissa on erityisoppilaita ja puutteellisen suomen kielen taidon omaavia oppilaita.
Nämä uudet hörhötykset on nimenomaan testattu hyvissä kouluissa. Ne pitäisi sen sijaan testata ja kehittää haastavissa kouluissa, ja siltä pohjalta voisivat hyvät koulut kehittää toimintaa ylöspäin.
Ehkä se on koodisana mutiaisvapaalle koululle. Jostain mystisestä syystä sellaisissa ovat oppimistulokset parempia.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kaikkien tutkimusten mukaan on niin, että ilmiöoppiminen ja tekemällä tai kokemalla oppiminen parantaa oppimistuloksia SEKÄ niillä perinteisesti lahjakkailla ETTÄ tavallisilla JA niillä perinteisesti ongelmallisemmilla lapsilla. Siis kaikilla. Toki kirjastapulpetissaistumisoppimiseen verrattuna ehkä eniten niillä perinteisesti ongelmallisemmilla lapsilla.
Ilmiö- tai kokemusoppiminen ei ole sama asia kuin steinerpedagokiikka.
Joo, jos noita on sopivasti muun opiskelun lomassa. Ongelmana on se että sitä yritetään tuputtaa joka tunnille ja jokaiseen koulupäivään jolloin oppilaat väsyvät jatkuvaan "aktivointiin". Itse opetin norssissa jossa tätä kokeiltiin ihan joka aineessa ja muutamassa viikossa oppilaat olivat aivan turhautuneita ja suorastaan anoivat että voitaisko pitää ihan vain tavallisia tunteja välillä.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kaikkien tutkimusten mukaan on niin, että ilmiöoppiminen ja tekemällä tai kokemalla oppiminen parantaa oppimistuloksia SEKÄ niillä perinteisesti lahjakkailla ETTÄ tavallisilla JA niillä perinteisesti ongelmallisemmilla lapsilla. Siis kaikilla. Toki kirjastapulpetissaistumisoppimiseen verrattuna ehkä eniten niillä perinteisesti ongelmallisemmilla lapsilla.
Ilmiö- tai kokemusoppiminen ei ole sama asia kuin steinerpedagokiikka.
No, toivotaan parasta. Itse vaan pelkään että häirikkötapauksilta karkaa mopo totaalisesti käsistä jos selkeä rakenne ja toimintaohjeet poistetaan ja passiivisemmat lapset eivät osallistu ollenkaan ilmiöoppimiseen. Pulpetissa ovat sentään laiskasti kopioineet taululta vihkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kaikkien tutkimusten mukaan on niin, että ilmiöoppiminen ja tekemällä tai kokemalla oppiminen parantaa oppimistuloksia SEKÄ niillä perinteisesti lahjakkailla ETTÄ tavallisilla JA niillä perinteisesti ongelmallisemmilla lapsilla. Siis kaikilla. Toki kirjastapulpetissaistumisoppimiseen verrattuna ehkä eniten niillä perinteisesti ongelmallisemmilla lapsilla.
Ilmiö- tai kokemusoppiminen ei ole sama asia kuin steinerpedagokiikka.
Kuinkas tehokkaasti ilmiöoppimisella saadaan kielitaidottomista, aivan erilaisesta kulttuurista tulevista lapsista luku- ja kirjoitustaitoisia, ammattiopintoihin pystyviä nuoria?
Tuollainen steiner-tyylinen oppiminen sopii vain motivoituneille ja/tai lahjakkaille lapsille. Sitten on ne loput 50% jotka vaativat patistelua, ohjausta ja valvontaa oppiakseen yhtään mitään.