Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei puhu
17.11.2016 |
Ollaan nelikymppinen pari,yhdessä ollaan oltu pian vuosi.
Suhteita kummallakin on takana,ettei tässä ihan kokemattomiakaan olla.
Mutta mies ei puhu tunteistaan..eikä oikein muustakaan. No työasioista puhuu.
Näyttää kyllä hieman tunteitaan mm silittelemällä.
Ei sano tykkäävänsä,saatikka rakastavansa. Ei kehu koskaan ulkonäköä yms.
Kommentit (14)
No ihan hyvin menee. Olen antanut miehelle aikaa kun on vähän ujo.
Kerran tästä olemme jo puhuneet,tai siis minä puhuin. Mutta ei muutosta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on puhumaton mies. Mutta kyllä se puhuu lopulta kun sitä riittävästi ahdistaa tai suututtaa. Jostain syystä vaikenee kunnes jotenkin keittää pahasti yli tunnepuolella, ja sitten tulee puhepurkaus. Ei hyvä.
Eipä tuo mies taida tuosta muuttua. Eikai tässä auta kun erota.
Vituttaa sekin.
Puhuuko se siis muusta kuin työasioista? Eli miten yhteinen aikanne menee? Hiljaisuudessa vai keskustellen jostain vaikka harrastuksista, päivän tapahtumista, haaveista tms? Vai niin että sinä vaan puhut ja hän on aina hiljaa?
Onko se hiljainen muidenkin seurassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivän tapahtumista puhutaan,tai tuijotetaan telkkaria hiljaisuudessa.
Automatkatkin kuluu hiljaisuudessa josen minä pidä puhetta yllä.
Minulle ei ole mitään käsitystä hänen haaveistaan,eikä esim mitä hän suhteeltamme toivoo...
On aika hiljainen koko mies muutenkin. Kavereita kyllä on että ehkä muiden miesten seurassa sitten puheliaaampi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivän tapahtumista puhutaan,tai tuijotetaan telkkaria hiljaisuudessa.
Automatkatkin kuluu hiljaisuudessa josen minä pidä puhetta yllä.
Minulle ei ole mitään käsitystä hänen haaveistaan,eikä esim mitä hän suhteeltamme toivoo...
Varmasti aika hämmentävää sinulle. Mutta tuollaisia ihmisiä on. Joko he eivät osaa puhua (ovat ujoja tms) tai sitten he eivät ymmärrä puhumisen eli ajatusten jakamisen merkitystä (ovat enemmän tekijämiehiä) tai sitten he salaavat jotain tai sitten he eivät itsekään tunne itseään ja haaveitaan eivätkä siksi puhu niistä (ovat eksyksissä elämässään tai ei ole kosketusta tunteisiin) tai sitten he ovat masentuneita, se voi ilmetä vaisuutena ja vetäytymisenä ja sellaisena että ei ole energiaa miettiä ja puhua.
Pystytkö tulkitsemaan sen ilmeitä ja eleitä? Ilahtuuko kun tapaatte? Nauraako sinun jutuille? Hymyileekö kun menet sen kainaloon?
Miesystäväni (kuusikymppinen) on samanlainen. Yli kahden vuoden seurustelun jälkeenkään hän ei puhu rakastamisesta eikä edes tykkäämisestä. Mutta hän menee vaikka solmulle vuokseni, on valmis ajamaan avukseni vaikka keskellä yötä (asutaan eri kaupungeissa), pitää hyvänä, hemmotteleekin, joskus (harvoin) sanoo että näytän nätiltä.
Olemme keskustelleet asiasta ja hän on sanonut, ettei hän ole ihminen jolle olisi luontevaa puhua tunteista. Oli saanut samasta asiasta palautetta avioliitossaan. Suurin tunteenosoitus häneltä on ollut, kun hän erään riidan yhteydessä sai sanottua, että tuntuisi hirveältä jos emme enää olisi yhdessä.
Tottakai kaipaisin suhteeseemme myös enemmän sanallista romantiikkaa, mutta en missään nimessä olisi valmis luopumaan hänestä vain siksi, ettei jäyhän pohjalaismiehen suusta kuulu rakkauslurituksia. Olen yrittänyt opetella hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, koska muuksi hän tuskin muuttuu ja pakottamalla puristettu puhe ei ole minkään arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivän tapahtumista puhutaan,tai tuijotetaan telkkaria hiljaisuudessa.
Automatkatkin kuluu hiljaisuudessa josen minä pidä puhetta yllä.
Minulle ei ole mitään käsitystä hänen haaveistaan,eikä esim mitä hän suhteeltamme toivoo...
Jos kysyt suoraan että mitä haluat tehdä tulevaisuudessa tai mistä jutuista haaveilet, niin mitä hän vastaa?
Vierailija kirjoitti:
Miesystäväni (kuusikymppinen) on samanlainen. Yli kahden vuoden seurustelun jälkeenkään hän ei puhu rakastamisesta eikä edes tykkäämisestä. Mutta hän menee vaikka solmulle vuokseni, on valmis ajamaan avukseni vaikka keskellä yötä (asutaan eri kaupungeissa), pitää hyvänä, hemmotteleekin, joskus (harvoin) sanoo että näytän nätiltä.
Olemme keskustelleet asiasta ja hän on sanonut, ettei hän ole ihminen jolle olisi luontevaa puhua tunteista. Oli saanut samasta asiasta palautetta avioliitossaan. Suurin tunteenosoitus häneltä on ollut, kun hän erään riidan yhteydessä sai sanottua, että tuntuisi hirveältä jos emme enää olisi yhdessä.
Tottakai kaipaisin suhteeseemme myös enemmän sanallista romantiikkaa, mutta en missään nimessä olisi valmis luopumaan hänestä vain siksi, ettei jäyhän pohjalaismiehen suusta kuulu rakkauslurituksia. Olen yrittänyt opetella hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on, koska muuksi hän tuskin muuttuu ja pakottamalla puristettu puhe ei ole minkään arvoista.
Täydennän vielä, että minun tapauksessani mies kyllä puhuu muuten paljon, enemmän kuin minä. Tykkää rupatella ja pohtia asioita ääneen eli sikäli ollaan eri tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen ilmeistä ja eleistä että hän minusta pitää.
Ja tiedän että hän aina saapuu apuun jos minä tarvitsen apua. On luotettava.
Myös hän on pohjalainen mies 😂
Jos häneltä olen asioita udellut,kyllä hän vastaa minulle...huokailun ja miettimisen jälkeen.
No kysyppä mieheltä suoraan mitä hän ylipäätään elämästä haluaa. Haluaako naimisiin, haluaako lapsia, haluaako asua yhdessä naisen kanssa. Jos hän noita haluaa noin yleensä ja tykkää sinusta, niin varmaan hän niitä sinun kanssasikin sitten tulee haluamaan.
Mutta olennaisempaa on, että mitä sinä haluat. Haluatko liiton, jossa mies on luonteeltaan hiljainen ja joudut arvuuttelemaan hänen ajatuksiaan?
No vaikeaahan tuollaisen kanssa on. Miten teillä muuten menee?