Mistä tietää että on aika jäädä saikullle burnoutin takia?

Siitä kun töihin ei enää pääse.

Siitä kun ajatuskin töihinmenosta nostaa syödyt kaurapuurot ylös. Siitä kun ensitöikseen ajattelee potkaisevansa pomoa kulkusille. Siitä kun ei enää nuku ja itkee ja nauraa ilman holttia ja järkevä ajatus on muisto vain.

Sitten kun töissä lopettaa valittamisen ja ottaa kaikki työt vastaan, ettei kukaan huomaa että olet aivan rikki.

Kun toivot että liukastuisit tai jäisit auton alle ettei tarviisi mennä töihin. Kun vedät koko ajan hirveitä raivareita tai itkukohtauksia töissä ja vapaalla koska henkisesti et kestä enää yhtään.

Mielellään tietysti jo ennen tuota vaihetta.

Kun et enää tietokoneella tehtävässä työssä töissä avaa koko konetta ja istut vain. Pätee muihin töihin varmaan kunkin työssä tarvittavan koneen osalta.

Muistahan sitten että burnout ei välttämättä ole sellaista työkyvyttömyyttä, josta maksetaan palkkaa.

Kyllä siitä joku huomauttaa lopulta, voi tulla vaan pidempi saikku.

Kun et muista, mitä (töitä tai muuten) teit eilen tai perjantaina.

Kun huomaat, että onkin oikeastaan nälkä. Ihmettelet asiaa. Sitten tajuat, ettet ole syönyt yhtään mitään 7 tuntiin.

Kun et muista, milloin olit viikonloppuna vapaalla tai milloin pidit viimeksi lomaa.

Kun yksinkertaiset, mitättömät asiat alkavat itkettää: telkkarin margariinimainos, punaiset valot risteyksessä, tai että unohdit kaupasta leivän tai tiputit hanskat lattialle hyllyltä, kun olit laittamassa niitä käsiisi.

--kokemusta on. Toimi jo tuossa vaiheessa, kun edes epäilet sitä! Kun oikeasti tajuat, että burnout sinulla tai läheisellä on mahdollisesti lähellä, alkaa olla viimeiset hetket toimia.

Mun tekisi välillä mieli huutaa siellä, paiskoa tavaroita, hakata vessan seiniä, karjua työkaverille että turpa kiinni. Raavin käsivarsiani jos oikein itkettää. Muiden seura ahdistaa. Mutta en kehtaisi leimautua siellä mt-potilaaksi, vaikka kait ne ajattelee minusta niin muutenkin..

Vierailija kirjoitti:

Muistahan sitten että burnout ei välttämättä ole sellaista työkyvyttömyyttä, josta maksetaan palkkaa.

Tämä oli hyvä huomautus. Burnoutista palkallisen sairausloman saaminen edellyttää, että tapaus tutkitaan ja todetaan TYÖPERÄISEKSI. Ja pelkkä vitutus ei sitten ole syy sairauslomaan eikä myöskään se, että pomo tekee sitä mitä hänen pitää eli pomottaa. Työuupumuksen toteaminen on pitkä prosessi ja siitä syntyy myös työnantajalle kuntouttamisvelvoite eli ei todellakaan ole mikään pikkujuttu. Useimmiten käykin niin, että burnoutin sijaan lääkärit kirjoittavat sairauslomaa fyysisten oireiden perusteella (esim. unettomuus, rytmihäiriöt) sillä ne takaavat palkanmaksun sairausloman ajalta. Tällöin tietenkin se perusongelma jää hoitamatta.

Vierailija kirjoitti:

Mun tekisi välillä mieli huutaa siellä, paiskoa tavaroita, hakata vessan seiniä, karjua työkaverille että turpa kiinni. Raavin käsivarsiani jos oikein itkettää. Muiden seura ahdistaa. Mutta en kehtaisi leimautua siellä mt-potilaaksi, vaikka kait ne ajattelee minusta niin muutenkin..

ja tämä johtuu vain työstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tekisi välillä mieli huutaa siellä, paiskoa tavaroita, hakata vessan seiniä, karjua työkaverille että turpa kiinni. Raavin käsivarsiani jos oikein itkettää. Muiden seura ahdistaa. Mutta en kehtaisi leimautua siellä mt-potilaaksi, vaikka kait ne ajattelee minusta niin muutenkin..

ja tämä johtuu vain työstä?

Ei täysin. Ehkä 90 prosenttisesti.

Tiedän yhden henkilön, jolle tämä olisi ajankohtaista, eli työkaverini. Tiuskii asiakkaille, on inhottava, purkaa sitä loppuunpalamistaan muihin. Tosin hän on jo valmiiksi väärässä työssä, eli siinä mentiin vikaan.

Mitään en kyllä mene sanomaan hänelle enkä esimiehelle. Sinänsä ikävä juttu monelle, koska työ on vastuullinen, eikä tällä tyypillä ole enää kaikki muumit laaksossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistahan sitten että burnout ei välttämättä ole sellaista työkyvyttömyyttä, josta maksetaan palkkaa.

Tämä oli hyvä huomautus. Burnoutista palkallisen sairausloman saaminen edellyttää, että tapaus tutkitaan ja todetaan TYÖPERÄISEKSI. Ja pelkkä vitutus ei sitten ole syy sairauslomaan eikä myöskään se, että pomo tekee sitä mitä hänen pitää eli pomottaa. Työuupumuksen toteaminen on pitkä prosessi ja siitä syntyy myös työnantajalle kuntouttamisvelvoite eli ei todellakaan ole mikään pikkujuttu. Useimmiten käykin niin, että burnoutin sijaan lääkärit kirjoittavat sairauslomaa fyysisten oireiden perusteella (esim. unettomuus, rytmihäiriöt) sillä ne takaavat palkanmaksun sairausloman ajalta. Tällöin tietenkin se perusongelma jää hoitamatta.

Usein kyllä työterveyslääkäri passittaa myös työpsykologille, itsekin kävin kaksi vai kolme kertaa juttelemassa.

Kun hymyilet töissä ja vastaat kaikkeen myöntävästi, erityisesti lisätöihin. Kotiin mennessä katsot auton ikkunasta ulos tyhjyyteen mietiskellen työasioita. Kotiin päästyäsi purskahdat itkuun, jos sulla on siihen aikaa. Jos ei, niin simahdat suoraan sängylle täydessä tällingissä ja heräät aamulla lähtökunnossa uuteen työpäivään. Toistat tätä vähintään viisi kertaa viikossa, kunnes mahdolliset vapaapäivät käytät laskujen maksamiseen ja kodin siivoamiseen. Yhtenä päivänä et enää nousekkaan sängystä heti kellon soitua, vaan jäät makaamaan ja miettimään miten voisit satuttaa itseäsi, ettei töihin tarvitse mennä. Viisi minuuttia sitä mietittyäsi kuitenkin tajuat, että nyt täytyy nousta, että ehdit töihin. Menet töihin ja toistat samaa kaavaa uudelleen, kunnes päässä naksahtaa ja itkuhuudat jollekkin puhelimessa miten bebasta sun elämä on ja tää henkilö pakottaa sut saikulle.

Te mielisairaat mammat olette luusereidenkin pohjasakkaa.

Minä jäin silloin, kun olin ennen työpäivää valvonut yön nukkumatta lainkaan. Joo, olisin voinut aiemminkin havahtua, että ei kaikki ollut ihan hyvin.

Ihme rutisijoita olette. Saikkua, saikkua ja taas saikkua että voitte maata kotona kun muut joutuvat tekemään teidän duunit.

Ajatus kotoa lähtemisestä saa oksentamaan. Kun lopulta menin lääkäriin piti hypätä bussista pois kaksi kertaa oksentamaan matkalla.