Miksi lapsi repii itseään tukasta suuttuessaan? :,(
Onko kellään muulla tällaista? Kun lapsi suuttuu, turhautuu tai muuten vain kiukustuu, hän alkaa repiä omia hiuksiaan.
Tyttö on 4 vuotias, ja aika temperamenttinen luonne. tukan repimistä oli joskus pienempänä satunnaisesti, myutta viime viikoina yhä enenmmän, näkyy jo tukassakin, että on ohentunut selvästi.
Äitinä tuntuu erityisen pahalta, että lapsi satuttaa tällä tavalla itseään.
En tiedä onko tämä enää normaalia 4- vuotiaan käytöstä, vai onko lapsessani jotain vialla?
Kommentit (14)
ja alkanut sitä purkamaan itseensä.
On lapsistamme nuorin ja olen todella hämmästynyt tästä käytöksestä.
Lapsi on todella temperamenttinen muutenkin, mutta todella hyväntuulinen ja oikea päiväsäde. Vihastuessaan tulta ja tuppuraa.
Miten autoitte lastanne kanavoimaan kiukkunsa muualle?t ap
taas poika, puoltoistavuotias, hakkaa päätä lattiaan tai muuhun kovaan kohtaan kun kielletään jostain, ja on kyllä todella ankeeta katsottavaa.. Lisää vinkkejä miten äästä tästä tavasta eroon!
On kans melkoinen tempperamentti-poika.
Meidän lapset kyllä lyövät ennemminkin muita tai purkaavat kiukkuaan tavaroihin.
Lapselle tulee kertoa, että on oikein tuntea vihaa/kiukkua, mutta sitä ei saa purkaa itseensä/toisiin lyömällä tms vaan esim. huutaa kiukku pihalle, polkea jalkaa, tulla syliin, mikä nyt kullekin paras tapa on. En tiedä auttoiko tuo vai aika, mutta tyttö (3v) ei enää itseää lyö/revi. Meilläkin tyttö todella temperamenttinen. Kiihtyy nollasta sataan alta sekunnin....
Ihana kuulla, että yritätte hakea apua ongelmiinne. Psykologi ei kehtaa suoraan sanoa, että teillä on probleemia. On luultavasti muitakin ongelmia ja kannattaa enemmänkin konsultoida psykologia. Tuen avulla tilanteita voi korjata.
Silloin lapsi jää yksin vihansa kanssa ja kohdistaa sen itseensä, kun ei vielä muuta osaa...
Meillä kyllä se piti paikkansa :´(
Antaa hänelle käteen vaikka kengän tai pehmolelun, raivo purkautuu siihen. Toivottavasti tuo pätee myös vanhempana.
On todennut että kaikki ok. Enää ei tarvitse nähdä. Lapsellamme tosiaan oli vuorovaikutusongelmia. Löi todella herkästi toisia lapsia, päiväkodin mukaan ilman syytä. Ei ottanut katsekontaktia juteltaessa (emme kyllä tätä itse huomanneet) eli omassa maailmassa (=viihtyi yksin, ei ' kuullut' ts. ei halunnut aina kuulla, kun hänelle puhuttiin). Silloin tosin oli kyse 2v. tytöstä. Itse emme olleet asiasta niin huolissamme. Arvata saattaa miten huonoksi vanhemmaksi itsensä tunnisti kun asia meni psykologille asti. Joka tosin heti ensi tapaamisella sanoi että ' normaali' lapsi, joka on todella herkkä ja älykäs.
Vierailija:
Ihana kuulla, että yritätte hakea apua ongelmiinne. Psykologi ei kehtaa suoraan sanoa, että teillä on probleemia. On luultavasti muitakin ongelmia ja kannattaa enemmänkin konsultoida psykologia. Tuen avulla tilanteita voi korjata.
ei ole kyllä poikaa koskaan jätetty yksin kiukkuamaan (se1,5v.) vaan oltu siinä lähellä, mutta on sellanen yksinään puuhailija muuten eli kuljeksii itsekseen ulkona, on hieman omissa maailmoissaan toisinaan oleva, siis luonteeltaan. Tulee kyllä syliinki ja jutustelee ihan mieleellään. Pitääpä kokeilla tuota läsnäoloa lisää siinä kiukunpuuskan aikana, josko alkais tepsiä! :)
lapsi löytää/lasta autetaan löytämään sanat tunteilleen. antamaan nimi tunteelleen ja kertomaan mille tuntuu
Vierailija:
Onko kellään muulla tällaista? Kun lapsi suuttuu, turhautuu tai muuten vain kiukustuu, hän alkaa repiä omia hiuksiaan.
Tyttö on 4 vuotias, ja aika temperamenttinen luonne. tukan repimistä oli joskus pienempänä satunnaisesti, myutta viime viikoina yhä enenmmän, näkyy jo tukassakin, että on ohentunut selvästi.
Äitinä tuntuu erityisen pahalta, että lapsi satuttaa tällä tavalla itseään.
En tiedä onko tämä enää normaalia 4- vuotiaan käytöstä, vai onko lapsessani jotain vialla?
on alkanut lyömään itseään ja läpsimään omaa naamaansa jos torutaan ja sanotaan ei saa tms.