Yksinhuoltajilla on parempi tukiverkko! Läl-läl-lää.

mutta en silti lällättele.

Itse olen silti mieluummin onnellisesti naimisissa ja tarjoan lapselle sekä isän että äidin joka päivä arkielämässä läsnä. Mutta kiva kuulla, että yh:tkin pärjää nykyään ihan kivasti.

yll menee ihan muualle

Mulla oli tosi hauskaa teidän lasten kanssa! Silloin lapsettomana teininä, kun vielä jaksoi peuhata ja ideoida puuhaa kerran viikossa... Kukahan mun lapsia nyt leikittäis, vai pitäiskö harkita eroa? Ei vaiskaan, olohuonetoiminta on kyllä ihan paikallaan.

Miksei juhlapyhiä vietetä isovanhempien ja suvun kesken??

yll. fi. :D:D

käy illalla yksin nukkumaan ja kaipaat miestä ja hellyyttä ja hiukan vastuunjakoa. Tai joulun, jonka vietät ilman perhettä, matkustat ehkä vanhempiesi luokse mutta yksin lasten kanssa!

En ikinä vaihtais osaani tuollaiseen luuseritilanteeseen, EN SIIS IKINÄ!

Jos mä olisin kirjoittanut otsikkoon, että tervetuloa olohuonetoimintaan - kukaan ei olisi lukenut tätä! Kutsutaan vaikka sitä lällättämistä PR-kikaksi. Sorry, jos ärsytti.



Mielenkiintoisia pointteja sinänsä. Lapsen isä jätti minut. Jos elämä antaa sitruunoita, siitä pitää tehdä mehua. Mun elämä on tälläistä, enkä aio katkeroitua. Enkä itke itseäni uneen, koska mun elämässä asiat ei ole ehkä niin kuin olisin halunnut. Mitään uusiomiehiä en lapseni eteen aio epätoivoissani raahata, joten nyt mennään näin. Tekevälle sattuu ja elämälle ei saa vakuutusta.



Kiva ehdotus, että miksen vietä juhlapyhiä suvun kanssa. Ensinnäkin suku on hyvin pieni. Ja siks toisekseen mun mielestä vappu isin ja äidin kanssa kuullostaa kohtuullisen tylsältä verrattuna nykyiseen elämääni. Joulua toki vietetään suvun kesken, mutta vaput, juhannukset ja muut kissanristiäiset menee hauskemmin kun lapsella on kavereita.



Ja tottamooses mä haluaisin ydinperheen, kaksi lasta ja omakotitalon, mutta nyt tuli tälläistä. Paskaako siitä itseensä ottamaan?



Puolet avioliitoista päättyy eroon, joten turha ottaa kaikkea niin varmana!



-ap

Kasva aikuiseksi ja hyväksy tosiasiat!

Minä en oppinut edes kahdesti kantapään kautta. Nyt kahden lapsen yh ja varmasti tälläkin palstalla käy moni tuleva yh, jotka eivät kykene vielä ymmärtämään näitä asioita....

Mä en usko, että kukaan voi olla todella aidosti ja oikeasti onnellinen toisen ihmisen kanssa. Sitähän on toisen ihmisen armoilla täysin. Jos toinen katoaa viikonlopuksi ryyppyreissulle tai pettää, ihminenhän on niin onneton kuin olla ja voi. Tai mies laukoo omalle suvulle tyhmyyksiä tai unohtaa ostaa illalliselle sitä tärkeintä ainesta ja jättää sukat lattialle, kylläpä ahdistaa ja pännii. Pahinta kaikista kukaan ei voi koskaan todella ymmärtää toista, vaikka sitä kuinka toivoisi. Ja se seksikin alkaa vuoden kuluttua maistua pakkopullalle.



Enkä ole koskaan todella tavannut miestä, joka oikeasti ei ole uusavuton ja tumpula. Jos nainen ei pidä taloutta yllä, maksata laskuja, pidä huolta kodista ja lapsista, koko korttipakka kaatuu viikossa. Jos joku tietää miehen, jota ei tarvitse paapoa ja patistaa - lähettäkää tänne heti.



Sen takia minäkin olen mieluummin yksin lasten kanssa.

Sinun mielestäsi yh:na oleminen on " luuseritilanne" ???

Onko mielessäsi koskaan käynyt,että kaikki yh:t eivät ole tieten tahtoen siinä osassa...on heitäkin,jotka olisivat mielellään ydinperheellisiä/uusperheellisiä..mutta syystä tai toisesta niin ei ole.

Joten hiukan asenteenmuutosta voisi harkita.

Mukavaa kesää sinullekin,ja toivottavasti saat pitää ydinperheesi kasassa sinusta riippumattomista asioista huolimatta.

Silti sitä vaan yritän kovasti taaskin...

Puolet avioliitoista päätyy eroon.... avoliitoista vielä useampi



Se on miten tätä elämää katsoo ja

Turha nuolaista ennenkuin tipahtaa ;-)

Olisi kiva tietää se...