Lue keskustelun säännöt.
Tekisi mieli luovuttaa... kait olenkin jonkinlainen kuori... :(
perheenäitiii
15.11.2016 |
Tuntuu, että kun olen vastuuta kantava, muiden murheita kuunteleva jne. mielestäni normaalikäytöksinen, niin kaikenlaiset epäempaattiset moniongelmaiset hyväksikäyttäjät hakeutuu seuraani ja kaatavat kaikki ongelmansa kannettavikseni ja lisäksi vaativat palveluksia yms. Esim. työkavereita ei noin vaan voi vältellä ja heistä mun seuraan hakeutuvat juuri nämä ilkeät hyväksikäyttäjät. Jonkin verran voi vältellä ja kieltäytyä, muttei loputtomiin.
Eipä siinä, mutta kun mun omia murheita ei jaksa kuunnella kukaan. Ei mies, ei ystävät, ei oikein kukaan. Mulla on kuitenkin kaksi murrosikäistä lasta haasteineen ja mies, joka pakenee kaikkea vastuuta omiin nautintoihinsa ja myös sysää yhteiset taakkamme mun kannettavaksi.
Jos avaudun asioistani läheisilleni, saan osakseni vähättelyä ja asiani sivuutetaan nopeasti.
Musta on tullut "kuori", joka on ystävällinen, tukee ja auttaa, kuuntelee ja hoitaa velvollisuutensa. Sisällä olen yksinäinen, kaipaisin myös kuuntelijaa ja tukijaa. :(
Kommentit (3)
Niin... varmaan yleistä kunnollisilla keski-ikäisillä perheenäideillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin omasta kynästäni. Viikonloppuna itkin ja mietin yksinäisyyttäni ja läheisteni tuomitsevaa ja arvostelevaa käytöstä. Toivoisin vaan tukea. Mietin itkiessäni, että itken itsesääliäni, mutta onko se niinkään? Mitä voi toisilta odotaa, olenko kohtuuton, jos toivon tukea ja ymmärrystä?
Aah ihanaa että täällä joku joka ymmärtää miltä tuo tuntuu! Paitsi olin liian pitkään muiden kavereille sylkikuppi aloin pikku hiljalleen kieltäytymään ottamasta parisuhdeongelmia vastaan kun itsellä meni jonkun aikaa hyvin ja olin hyvä kuuntelija empaattinen silloin ja nyt minut on kaverit hylänneet kun en ole halunut ottaa isoa lastia omille harteilleni minusta sanottiin olin itsekäs ja kaksnaamanen... Lopulta kyynnistyin vihaan mitä pidin sisässäni minuu ei kuunneltu tai itse en apuu ottanut vastaan sain lopulta taas kuulla että olen itsekäs ja luulen tietäväni kaiken (näin mun vanhemmat ja isovanhemmat sanoivat) sitten nykyään en kuuntele muita katkeruudesta, vihasta ja itsekkyydestä vissiin... No nyt tällä hetkellä tunnen olevani yksinäisempi ja kylmempi mitä en aikasemmin en ole ikinä ollut... Mun poikaystävällä on masennus ja kuunnellut kuin rankkaa toisella ollut ja mennyt elämässä eteenpäin hakenut apua ja yrittänyt saada minuukin tekemään jotain omille asioille tietää sen että olin ennen kiltimpi ja nykyään välipidätön kylmä akka... Haluan kovasti saada itseni kuntoon kun meidän parisuhde ei ollut molemmin puolin rento kun meillä kummallakin on omia murheita ja jumituimme omiin ongelmiin mistä sitten tuli molempien ongelma
Vaikka nyt olen välinpitämätön omasta tahdosta kun en jaksanut kuunnella ja uuvuttaa itseäni silti muistan vaikka oli hyväksikäyttäjiä jotka saivat mitä halusivat, mutta silloin olin onnellisempi ja empaattisin josta pidin itsestäni kun nykyään en pysty kuuntelemaan yhtään poikaystävän murheita mutta nyt poikaystävä on kuunnellut mun valituksia, raivokohtsuksia ja vihaa mitä tuon esille nyt toinen on uupunut...
Mä haluan poikaystävällä on jatkossa rauhallisempi ja itselläkin hyvempi mieli että hakisin apua