Tunnen että elämässäni on jokin vialla.

Järjen mukaan elän ihan ok elämää. Opiskelen, olen ollut parisuhteessa jo muutaman vuoden, on kavereita, hyvät välit perheeseen, mukava pieni asunto... mutta jokin vain kaivaa.

Olen aina tuntenut että jokin on pielessä. Luulin lapsena ihan oikeasti että en ole oikea ihminen, ja että kuolen ennen kuin olen aikuinen. Teininä olin masentunut ja vainoharhainen, mutta ketään ei erityisemmin kiinnostanut joten kaikki meni teiniangstin piikkiin. Vuosien varrella olen normalisoitunut, mutta jokin vaivaa vieläkin. Elämäni ei tunnu minun elämältäni, tämä on liian mukavaa kuuluakseen minulle.