Erilaiset perheet 10.11.2016

Mikä sairaus sillä naisella oli/on?

Alku meni ohi. Miksi Anu antoi pojan sijoitukseen?

On se kyllä kun pitää lapsen kanssa käydä kaupassakin ihan yksin.

Ihana kuulla itsekin sijaisäitinä kuinka hyvin Anu suhtautuu sijoitukseen ja sijaisperheeseen, vaikka tokikin bioäidit ja isät voivat suhtautua myös hyvin eri tavoin.

Olisko tässä esimerkki pyyteettömästä äidinrakkaudesta? Minusta on.

Lapsi voi sijoituksessa paljon paremmin kun vanhempi hyväksyy sijoituksen, suhtautuu lämpimästi perheeseen ja toimii yhteistyössä. Anu todella ajattelee lapsen parasta <3

Sairaus ei ollut selvinnyt, ei oikein ollut masennusta jonkun testin mukaan.

Mulle jäi jotenkin ikävä olo ettei lapsi lopulta päässyt/halunnut tulla häihin. Sijaisperheessä lemmikillä joku tilanne päällä, näin perusteltiin. Lapsi varmasti kokee sijaisperheen oikeaksi perheeksi,siksi lemmikin tilanne oli tärkeämpi kuin häät. Bio-äiti varmasti on henkilö kenen luona käy, välit tuttavallisemmat. Jotenkin jäykän asialliset, tunneilmaisut sanoina ihan ok, mutta kasvoilta ei näy siihen liittyvää ilmettä. Ei lapsella eikä äidillä. Äidin käsien liikkeissä oli jotain pakkoliikettä ajoittain. Samanlaista nähnyt myös autistisilla ihmisillä.

Tää oli kyllä ajatuksia herättävä jakso...tuli vaan mieleen, että olisko sen pojan kuitenkin ollut parempi olla ihan kokonaan sijaisperheessä...sekoittaako se äidin näkeminen silloin tällöin vaan mieltä...ehkä jotain autisminkirjon juttua pojallakin?

Fiksua antaa lapsi pois, jos tajuaa itse, että ei pysty tästä huolehtimaan! Itseä ihmetti vain hieman lapsen häistä pois jäänti...

mitä uusi mies tekee työkseen?

Tästä jaksosta jäi lämmin olo. Kaunis jakso. Minuakin harmitti, ettei poika päässyt häihin. 

Saiko Anu paikkakunnalta töitä, muuttivat Tampereelle yhteiseen kotiin.

Sijaisperheen äiti ei oikein antanut puheenvuoroa Anulle puhelimessa. Voin kuvitella, kuinka on "tehokas täti". Anu on rakastava äiti. Ja ihan hyvä tyyppi Harrikin ja pojalle kiva ystävä. Leppoisaa grillausta pihalla. Poikakin vaikutti ihan iloiselta/onnelliselta.

Minä arvelisin, synnytyksen jälkeinen masennus on alttiuden ja olosuhteiden vuoksi tullut tavanomaista rajumpana. Elämä ei ole aina reilua niillekään, jotka yrittävät parhaansa.

Anu on silloin ymmärtänyt lapsensa ja oman parhaansa. Anun kunnon parantuessa ovat tapaamiset pidentyneet.

Tietynlainen ilmeettömyys ja nykimisoireet voivat liittyä autisminpiirteisiin tai voimakkaiden psyykenlääkkeiden sivuoireisiin.

Anu oli selkeästi löytänyt oman tapansa olla äiti. Rakkaus ja kunnioitus näkyi pojan ja äidin välillä. Ihana rakkaus näkyi myös suhteessa Harriin.

Minulle jäi häähommasta sellainen mieli, että kyse oli kotieläimestä esim. lehmästä. Jos vaikka sijaisperheellä on maatila, jossa sattuu ja tapahtuu.

Iso perhe ja paljon hulinaa. 8-vuotiaan voi olla kivakin matkustaa välillä toisen äidin ja tämän miehen luo samaan jakamatonta huomiota. Onneksi voi rakastaa useampaa. Aikuiset ovat selvästi toimineet oikein hänen ympärillään. Sijaiskodissa on tuettu pojan ja äidin suhdetta ja samoin Anu on ymmärtänyt tukea pojan olemista sijaisperheessä ikävästä huolimatta.

Tulipa pitkä pohdinta. Kaunis, lämmin ja rohkea jakso. Kiitos!

P.s. Katsoin kuukkelilla ja löysin Harri Järven kotisivut. Taitaa olla Tampereen teknillisestä yliopistosta

Poika oli niin ihanan reipas, kiltti ja sanavalmis. Ja näkyi, että, elämä oli mallillaan. Nyt. Mutta silti tuli suru, miksi näin piti mennä. Masennusta ei kuitenkaan koskaan kai todettu. Eikö ollut isovanhempia, muita sukulaisia, sosiaalityöntekijöitä, jotka olisivat auttaneet arjen sujumisessa oman äidin kanssa. Sijoitus on kuitenkin todella kallista ja kuten tässä näki, myös hyvinkin lopullista. Alunperin tässäkin kai kyse oli väliaikaisesta ratkaisusta, mutta nyt yhteiskunta maksaa 16 vuoden aikana jättisumman. Kun kuitenkin se arki olisi helpottanut lapsen kasvettua. Esim. kun olisi alkanut päiväkoti. Miksi alussa ei esim. tarjottu ratkaisuksi päiväkotia? Jäi sellainen kuva, että äiti oli tunnollinen suorittaja, joka vain uupui siihen, että piti olla äiti niin täysillä koko ajan. Ja pitääkin. Mutta saa sitä myös pyytää ulkopuolista apua, jotta joskus on omaa aikaakin.

Ei jäänyt sijaisperheestä hyvä kuva, ei sitten yhtään. Erittäin asiatonta, että puhutaan päälle ja jätetään tuomasta lapsi äitinsä häihin! Voi järkytys, mikä mielipaha tuli jaksoa katsoessa äidin, äidin miehen ja pojan puolesta 😢

Joku kehityshäiriö äidillä - hitaanoloinen ja pakkoliikkeitä.

Miksi kukaan mies ottaa tuollaisen taakakseen. Poikakin.

Itse näin tämän ohjelman vasta nyt ensimmäistä kertaa ja jäin miettimään noita sijoituksia. Ovatko tosiaan noin helposti ns. ikuisia?

Tässäkin äidin tilanne oli jo parantunut niistä kriittisimmistä vuosista. Toki äiti oli ilmeetön ja vähän hitaanlainen, mutta kävi töissä ja piti yllä parisuhdetta ja kotia. Miksi äiti ei halunnut lastansa takaisin? Tietysti lapselle olisi epäreilua, jos elämä (koulu, kaverit, vanhemmat ja koti) nyt muuttuisi, mutta ihmettelen ettei biologinen äiti edes halunnut poikaa useammin kylään?

Eli onko sijoitukseen antaminen käytännössä (ei vain tässä tapauksessa vaan yleisestikin) koko loppuelämän ratkaisu - vaikka olisikin ensin muka tarkoitettu väliaikaiseksi?

Mitä jakson häihin tulee, niin uskoisin ettei lapsi edes halunnut sinne osallistua! Vaikka biologinen äiti niin sanoikin, mutta uskon että poika oli oikeasti eri mieltä asiasta. Juhlat olisi ollut täynnä hänelle täysin tuntemattomia ja merkityksettömiä ihmisiä, eikä äiti olisi ehtinyt koko ajan olla hänen kanssaan/tukenaan vieraiden keskellä. Itseasiassa äitihän ei edes tajunnut pojan puuttuvan, ennen kuin joku vieras tästä mainitsi. Lapsella olisi ollut siellä tylsää ja olisi tuntenut itsensä hyvin ulkopuoliseksi, koska jopa tämä Harri oli hänelle entuudestaan hyvin vieras! Ihan oli oikea ratkaisu sijaisperheeltä. Säästivät lapsen näiltä tuntemuksilta.

Joku ihmetteli tässä keskustelussa äidin tukiverkoston puuttumista. Samaa ihmettelen minäkin. Missä oli lapsen isä? Isän vanhemmat? Äidin vanhemmat? Voiko todella olla niin huono tilanne, ettei tukiverkostoa ole ollenkaan??

Ja jotenkin outoa masentua aidosta elämästä, siitä että koulun loputtua kaikki koulukaverit lähtevät omille teilleen, pariutuvat, etsivät töitä, keskittyvät omaan elämäänsä. Niinhän siinä aina käy. Ei voi olettaa löytävänsä töitä koulukavereiden kanssa samasta työpaikasta tai välttämättä edes samasta kaupungista. Tai että koulukaverikin perustaisi perheen juuri samaan aikaan, kuin itsekin. Eri elämäntilanteissa nyt vaan ollaan eri aikaan.

Ei teillä kellään tullut mieleen, että kameroiden läsnäolo olisi saattanut aiheuttaa jonkinlaista jähmeyttä. Ei ole helppo olla luonteva, oli sitten lapsi tai aikuinen, jos kamera surraa koko ajan korvanjuuressa ja tunkee välillä melkein suuhun.

Te pohdiskelette kaikenlaisia syitä lapsen sijoittamiseen. Taustalla voi olla myös sellaisia syitä, joita ei asianosaisten suojelemiseksi voi esittää ohjelmassa.

Hämmästelette myös turvaverkoston puutetta. Kaikilla ei vain ole syystä tai toisesta turvaverkostoa. Voi olla, etteivät vanhemmat ole enää elossa, asuvat kaukana tai sitten yhteydet heihin ovat katkenneet kokonaan. Ehkä läheisiä sukulaisiakaan ei ole.

Lapsella on ollut ainakin siittämishetkellä isä, mutta entä sen jälkeen. On naisia, jotka hankkiutuvat raskaaksi tietoisesti yksin eli on jopa mahdollista, ettei pojan isä edes tiedä pojan olemassaoloa. Tästä on jo niin kauan, kun olen nähnyt ohjelman, joten en muista, sanottiinko asiasta jotain.

Minä toivon vain, että pojasta olisi jo tullut äidin ja isäpuolen perheeseen tasavertainen jäsen. Kokemuksesta tiedän, että lapsi tuntee usein olevansa ulkopuolinen uusperheessä.