Mies alistaa, nöyryyttää ja sotki raha-asiat

Mieheni on minua 15v vanhempi (43v) kahden tytön isä. Yhdessä olemme olleet kohta 5 vuotta, ja paljon on tapahtunut.
Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen asuimme jo yhdessä, ja ihana maailmanmies joka halusi kohdella minua hyvin muuttui alistavaksi, mustasukkaiseksi ja häijyksi. Olin nuori ja tyhmä, nimelleni otettiin porealtaat ja elektroniikkaa yms autoja. Mies lakkasi maksamasta vuokraa, vaikka tekee pitkiä työpäiviä. En tiennyt silloin, että hänellä luottotiedot menneet ja että edelliseen asuntoonsa oli 7500€ vuokrat rästissä. Paniikissa yritin veloista selvitä pikavipeillä ja maksaa niitä vuokrarästejä mitä hänen osaltaan tuli koko ajan useampia tonneja, menetin siis luottotietoni. Olen kevytyrittäjä, joten en tienaa juuri mitään häneen nähden. Asunto on nimissäni (vuokraa en kykene yksin maksamaan), pienempää en ole saanut koska ei luottotietoja kun olen yrittänyt eroa tehdä.
Lapset ovat kohta 10 ja 13-vuotiaat,meillä hienot välit. Tosin mies vaatii minua tekemään lasten kanssa kaiken; ruokin, viihdytän, autan läksyissä, vaatetan. Joudun vahtimaan tyttöjä että itse pääsee ryyppäämään. Kotityöt kuuluvat vain minulle koska tienaan huonommin, tarkoittaa siis että itse elää kuin porsas eikä edes roskiaan saa roskiin kun nekin jätetään lattialle mun ilokseni.
Pahinta on käytös ja puhetyyli. Haukkuu mua lasten edessä ja ilman lapsia, olen epäsiisti, sekopää, hullu, vaikea...seksillä kiristää, nukkuu suihkussa jatkuvasti (vesivahinko mistä en SAS ilmoittaa koska olen niin tyhmä etten tajua että se kuivuu muka itsekseen), uhkailee erolla monta kertaa viikossa...lyönyt ei ole, tönii kyllä ja kerran potkaissut. Kielenkäyttö mua kohtaan karmeaa, mihinkään en kelpaa mutta silti väittää että olen rakas. Mulla ei saa olla menoa, tai jos oon vaikka iloinen niin käsketään lopettaa. Jos oon hiljainen ja surullinen niin kiukuttelen. Koirani on milloin mitäkin, yleensä perseestä.
Raskaaksi tulin vuonna 2014, abortti oli tehtävä koska kohdussani oli kasvain mikä nyt onnellisesti pois päiväjärjestyksestä. Silti saan välillä kuulla miten paska äiti olisin ollut yms sanoinkuvaamattomia asioita.
Kun vielä luulin saavani asunnon itselleni, olin jättämässä häntä (pari v sitten). Sit kyllä itki ja lupasi muuttua, olikin huikeat 5viikkoa ihana kunnes tapahtui taas. Hänestä oli tehty lastensuojeluilmoitus kun on niin välinpitämätön yms huutaa kurkku suorana tosin lähinnä mulle, eikös tämäkin ollut mun vika. Lasten äiti tietää mitä meillä tapahtuu,viimeksi eilen kun pienempi tyttö mua yritti puolustaa mies sanoi lapselle että minä muka vihaan heitä enkä halua luoksemme. Lasten äiti kiltti mutta avuton, siellä heidän kodissa isäpuoli se joka hajottaa ja hallitsee.
Olen yrittänyt pitää puoleni ja keskustella, useimmiten sanoo vaan miten rasittava olen kun pyydän hellyyttä ja hoitamaan asiallisesti oman osuutensa vuokrasta. Joskus harvoin pelästyy kun olen häipynyt yöllä itkien ulos. Saan paniikkikohtauksia, minulla on bulimia. Henkisesti aika loppu, haluaisin että asiat hyvin mutta toinen ei näe omia inhottavuuksiaan. Sata varma olen ettei petä, se onkin varmaan ainoa asia mikä positiivista pitkällä juoksulla. Mulla ei oikein mahdollisuutta lähteä kun asuntoa en saa (olen yrittänyt) ja tähän mulla ei varaa jäädä yksin. Olen nyt 29-vuotias. Miesseuraa olisi tarjolla mutta ei kiinnostusta vähääkään, miksi kihlatun pitää olla noin inhottava?