Pienikokoinen 7-vuotias, mitä tehdä?

Siinäpä sulle miettimistä.

Osaako 7-vuotias muuten kiinnittää moiseen asiaan edes huomiota?

Poikien maailmassa koko ja fyysiset ominaisuudet ovat aika tärkeitä, kyllä lapsi huomaa pienuutensa ja voimien vähyyden ihan itse, tai sitten viimeistään toiset huomauttelevat. ap

tosin käyrällään on aina kulkenut, eli kasvua tulee tasaisesti. On hoikka, syöminen vaihtelevaa.



Ei kai sille lyhyydellekään oikein mitään voi kuin vain tukea itsetuntoa muuten, että voi sitä maasta pienempikin ponnistaa.



Tietysti jos sitten vaikka tutkitaan jotain kasvuhormonijuttuja ja löydetään sieltä hoidon tarve, niin se on sitten eri juttu.

Vierailija:

Osaako 7-vuotias muuten kiinnittää moiseen asiaan edes huomiota?

vaikka esim. Linnanmäellä tiettyihin laitteisiin pääsee yli 120cm - ja poikahan huomaa, kun kaikki reilua vuotta nuoremmat pääsevät, mutta hän ei " vaikka sentään aloittaa kohta koulun" .

Ja sama kun oli kouluun tutustuminen, oli hoksannut, ettei koko ryhmässä ollut toista yhtä pientä poikaa. Pituus taitaa olla n. 117cm.

Painoa nyt noin 19 kg, ja pituutta 118cm. Poika tuntuu kovin heiveröiseltä, koska pikkusisko 5v on reippaasti kookkaampi. En ole kuitenkaan kovin huolissani. Olin itse todella pieni ekaluokkalainen, ja ihan normaalikokoinen minusta tuli (170 cm).

sitä pystytään nykyaikaan hoitamaan paljon paremmin kuin vielä esim. meidän lapsuudessamme.

Viime kesänä taisi tulla vielä sanottua, että " kyllä sä sitten ensi kesänä pääset noihin" .



Meillä lyhyys ja heiveröisyys vaivaavat eniten pojan rakkaimmassa harrastuksessa, jalkapallossa. Näyttää hurjalta, kun poika yrittää pistää kampoihin jopa 20 senttiä itseään pidemmille pelaajille otteluissa.



Haluaisimme alkaa selvittää tätä asiaa jo nyt, eikä vasta joulun aikaan. Toisaalta emme halua tehdä siitä pojan mielessä isoa numeroa emmekä kouluterkkarin pitävän meitä hysteerisinä hössövanhempina. Mukava kuulla, että hoidot ovat kehittyneet. ap

Eivät taida ap:n tutut pelata kovinkaan korkealla tasolla tai sitten muuten vaan on yläpään kehitys jäänyt hiukan jälkeen. Koolla ei todellakaan ole kovinkaan suurta merkitystä jalkapallossa. Sekä maailmalta että Suomestä löytyy ihan päätasolta huippupelaajia, joita ei ole koolla pilattu. Ja nimenomaan laitapuolustajana pärjää helposti vähän lyhyempikin kaveri, esimerkiksi yksi maailman parhaista laitapakeista, Roberto Carlos on vain 168 cm!



Eli turha höpöttää etteikö pienempikin voisi pärjätä, etenkin junnuna monet pienikokoiset ovat huomattavasti taitavampia kuin isot ja kankeat. Eli ei muuta kuin kentälle vaan, koosta riippumatta.

Miettii pienen 4-vuotiaan äiti.

Kasvun hidastumista voi myös aiheuttaa keliakia. Keliakiassa ei edes aina ole muita oireita.

mutta jos on pysynyt omalla käyrällään niin tuskin on aihetta huoleen.



Meilläkin on kohtuu lyhyt poika,nyt 4v on 97cm ja 14,8kg.



Itse muistelin (ja katsoin) omia luokkakuvia ja bongasin siitä ne lyhyet pojat,löysin kolme jotka olivat erittäin lyhyitä ekasta luokasta alkaen,kaksi heistä venähti sitten yläasteelle meno kesänä niin,ettei heitä tunnistanut yläasteella ja ovat 175-180cm miehiä nykyisin,yksi on noin 170cm ja harrastaa aktiivisesti potkunyrkkeilyä ja näyttää todella hyvältä:)



Mun veli on nyt aikuisena 179cm ja venähti vasta 9lk,siihen asti kuvista katsoen oli reilun päätä lyhempi muita luokan poikia ja mun mies taas ei venähtänyt ikinä ;D on edelleen sen 168cm mutta ei ole ikinä karsinyt pituudestaan,eikä tuohon lyhyyteen ole syytä löytynyt,siskonsa on 176cm ja muu perheensä myös. Pojastamme saattaa tulla suunnilleen samanmittainen tai sitten mun veljen lailla venähtää myöhemmin,mutta mitä siitä??

ketään mun tuntemaa " lyhempää" ei ole ikinä kiusattu lyhyyden takia,jännä kyllä...



:)

Nyt jo on sattunut tilanteita, että hirvittää, kun todella isokokoiset lapset jyräävät poikaa. Hän tykkää pelata puolustajana ja on todella yrittävä ja peloton pelaaja, mutta ne kontaktit ovat oikeasti rajuja. Ja niistä on turha itkeä: jalkapallo on kontaktilaji.



Muutama jalkapalloa sarjatasolla pelaava tuttava on sanonut, että koko valitettavasti ratkaisee junnutasolla, kenestä tulee hyvä pelaaja. Isot pelaajat ovat nopeampia, vahvempia, ulottuvampia; pienet jäävät ennen pitkää jalkoihin ja häviävät eri osa-alueilla, vaikka harjoittelisivat kuinka. Näin se vaan kuulemma on. ap

Jos vanhemmat ovat pitkiä niin ei se aina tarkoita, että lapsetkin ovat. Ne geenit kun voi,vat periytyä kaukaakin suvusta.



Me taas olemme mieheni kanssa lyhyitä, ja silti lasten pituus on keskikäyrän yläpuolella. Lapsemme ovat poikia ja esikoinen nyt 6 vuotiaana on 10 cm pidempi kuin isänsä saman ikäisenä. Juuri vertailin neuvolakortteja.

Niin ja siis mieheni on lyhyt, vaikka hänen neljä veljeään ovat selvästi pidempiä. Pisin velikin melkein 20 senttiä pidempi.

eli 102 senttiä ja ikää 5 vuotta.

Tällä tahdillä ei ole 120 senttiä vielä ekaluokkalaisena.



Minua on lohduttanut, kun olen muistellut, että ei meidän koulussa ja luokallani pienet pojat (toki muistan keitä he olivat) mitään kiusattuja olleet. Hyvin pärjäsivät muiden menossa kuten minäkin... itse olin luokan lyhyin ekaluokasta ysiin saakka.



Tutun poika oli 116 senttiä ekaluokalle mennessä ja hyvin on mennyt.



Tsemppiä!



t poikansa pienuutta jo ennalta murehtinut... ja murehtimisen lopettanut

mutta meidän 3:lle menevä poika on vain 127 cm pitkä. En muista kuinka pieni oli koulun alkaessa, mutta pieni oli. Ja mulla jännitti, kun vielä muutettiin just ennen koulun alkua uudelle alueelle. Että jos kiusataan ym. Mutta ei ole ollut mitään kiusausta, ja tosi kivasti mennyt. Päinvastoin, poitsu on mm luokkansa puheenjohtaja.

Kaikki " kamppailulajit" saa tosiaan unohtaa. Ei ainakaan meidän pojalle sovi. Mutta onhan niitä muitakin... ja olemme itse tulleet siihen tulokseen, että reippaasti vaan poikaa karaisemaan. Pieni mikä pieni, elämä on kovaa, mutta siinä on pärjättävä niillä eväillä, mitkä on saanut (ihan samat kokemukset Lintsiltä). Meillä itkettiin yksi ilta harrastuksen loppumista. Se meni sitten sillä ohi. Vaikeampaa on ollut kaikkien herkkujen kieltäminen, kun muut lapset perheessä syö niitä esim. muroja. Juhlissakaan ei montaa herkkua poika saa juhlapöydästä ottaa. Onhan sitäkin itketty, mutta tällaiset kortit hänelle on annettu. Kaikkea ei voi saada.



Mutta mitä pitäisi teidän tehdä? Me valitimme kouluunmenotarkastuksessa asiaa ja saimme lähetteen verikokeisiin. Siellä tutkittiin mm. kasvuhormonit ja kilpirauhashormoonit. Ei ollut niissä ongelmia. Sitten paljastui, että pojalla on keliakia. Emme olleet ajatelleet, että se voisi vaikuttaa, ehkä ei, ehkä vaikutti, vaikea sanoa. Mutta tosiaan, jos lapsella on vatsa usein löysällä, niin tällainen voi olla syynä. Me emme olleet tuota huomanneet, koska lapsi käy itse vessassa. Se oli sitten siinä, poika edelleen ihan yhtä pieni tokaluokkalainen suhteessa muihin luokkalaisiinsa. Ehkä sitten murrosiässä ottaa muut kiinni... tai sitten ei. Seuraava lääkärintarkastus on 5:llä luokkaa koulussa.



Ole nyt kuitenkin rauhassa, asialle ei kuitenkaan voi mitään pikaisesti tehdä. Odottelet sinne joulun tietämille, kyselette lapsen vatsan vointia ja kakan löysyyttä, tarkkailette mitä hän jättää syömättä itse oma-aloitteisesti (voi olla välttelemilleen ruoka-aineille allerginen). Muista ettei lihottaa saa, näillä pienemmillä on suuri riski saada aikuisiällä herkemmin sydänsairauksia (tieteellisesti tutkittu juttu). Joten terveisiin ruokailutapoihin tottuminen on tärkeää pienestä pitäen. Jouluun on pitkä aika, mutta kyllä se sieltä tulee teidän aikanne.

Meilläkään ei ole ollut koulukiusaamista pienuuden vuoksi. Päinvastoin, kaikki haluaa juuri meidän pojan leikkikaveriksi, kun tietävät, ettei se paini ja voita. :) Turvallinen kaveri leikkeihin, joka ei käy yhtäkkiä kenenkään niskanpäälle.

Koskaan ei ole ketään lapsista kiusattu, päinvastoin kaikki ovat olleet omalla luokallaan erittäinkin suosittuja!



Kaikki myöskin ovat olleet luokkansa pienimpiä, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja monet pienikokoiset ovat muuten niin " pippurisia" etteivät ihan hevillä " jää toisten jalkoihin" :)



Tällä hetkellä vanhin pojista on 15v. ja pituutta on n. 160, painoa 35 kg ja tänä syksynä ekaluokalle lähtevä poika on 115,6 cm ja painaa 16 kg...eikäpä taida edes luokkansa pienin poika mikäli oikien kouluun tutustumispäivänä katselin:)



Turha siis huolestua että poikaasi kiusattaisiin kokonsa vuoksi! Tokihan on niin että jos jotain lasta kiusata haluataan niin siihen sopii sitten ihan mikä syy tahansa, vaikkapa se että lapsella on silmälasit tms...