Pienikokoinen 7-vuotias, mitä tehdä?

Aivan totta, että toiset lapset voivat kokea isokokoisen, ronskin lapsen jopa pelottavana. Meidän poika ei taatusti pelota ketään...



Mutta kyllä on surku, jos jalkapallo pitää tämän vuoksi jättää. Se on ehdottomasti ollut kaikista kiinnostuksen kohteista intohimoisin ja pitkäikäisin. No, toisaalta maailmassa on paljon, paljon pahempiakin murheita. Se omalle kohdalle sattuva vain tuntuu kaikkein isoimmalta. ap

Vierailija:

Koskaan ei ole ketään lapsista kiusattu, päinvastoin kaikki ovat olleet omalla luokallaan erittäinkin suosittuja!

Kaikki myöskin ovat olleet luokkansa pienimpiä, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja monet pienikokoiset ovat muuten niin " pippurisia" etteivät ihan hevillä " jää toisten jalkoihin" :)

Tällä hetkellä vanhin pojista on 15v. ja pituutta on n. 160, painoa 35 kg ja tänä syksynä ekaluokalle lähtevä poika on 115,6 cm ja painaa 16 kg...eikäpä taida edes luokkansa pienin poika mikäli oikien kouluun tutustumispäivänä katselin:)

Turha siis huolestua että poikaasi kiusattaisiin kokonsa vuoksi! Tokihan on niin että jos jotain lasta kiusata haluataan niin siihen sopii sitten ihan mikä syy tahansa, vaikkapa se että lapsella on silmälasit tms...

Ei kai se pienuus jalkapallon harrastamista mitenkään haittaa? Miksi asiasta pitää tehdä ongelma.

4 v, 13kg ja 97 cm

Ei kaikkien tarvitse olla pitkiä.

voin sen verran sanoa, että lapsia harvemmin kiusataan pienen tai ison koon takia. kouluissa muuten luokissa oikeasti paljon eri kokoisia lapsia ja eri värisiä. Se joka kiusaa, kiusaa mistä vain, ja kiusaajahan on se joka väärin tekee. Parasta evästä lapselle on se, että on hyväksytty sellaisena kuin on ja kotona puhutaan, ettei ketään kiusata koulussa minkään ulkoisen tai muunkaan seikan vuoksi. Sosiaaliset taidot kaverisuhteissa tärkeimpiä kuin ulkonäkö., Vanhemmille myös neuvoksi, älkääpä koskaan lastenne kavereita edes leikkimielellä arvostele, jos vaikka sattuu olemaan rotevampi tai pienikokoinen. Tälläistäkin kun kuulee joskus, ja tätäkin palstaa lukeneena esim. toisten lasten lihavuus tuntuu olevan muille isokin ongelma, eli ulkopuoliset tekee siitä lapselle ison ongelman, jopa te palstailevat äidit.

kolme poikaa jotka kaikki olivat 130-135 cm, nyt 2 on noin 175 cm ja yksi heistä noin 160-165 cm.

Koulunaloittaja.

Koska kasvaa kutakuinkin käyrillään, on paras hyväksyä se, että pitkäkin äiti voi saada lyhyen lapsen :o)

Minäkin ihmettelen, miksi jalkapallo pitää lopettaa pituuden takia?

Mutta ei pojan vanhemmatkaan isoja ole; isä reilusti minua lyhempi (minä olen 160cm) ja äiti n. 140cm. Äiti poltti ja joi raskausaikana ja sehän vaikuttaa ainakin syntymäpainoon, en tiedä sitten isompana.



Nyt tuo poika on 18, ja oisko pituutta joku 150-160cm.

n. 117cm pitkä, ensi viikolla kontrolli neuvolassa. Täyttää 7 tosin vasta joulukuussa, joten ehtii siihen vielä kasvaa. Mutta pienenä oli keskikäyrän yläpuolella, siksi seurataan. Allergioita oli pienenä ruualle, nyt siitepölyille ja lievä astma. Lastenlääkäri ei ole huolissaan th vaan.



Eskarissa poika on tullut tosi hyvin toimeen, paljon kavereita. Eikä ollut edes pienin, 2 oli lyhempää. En usko että pituus vaikuttaa kiusaamiseen, muuten on tosi nätti poika ;-)

mutta naapurin teini-ikäinen tyttö on pienikokoinen ja hänen ennustepituus on 160cm. En nyt muista mistä hän kärsi...oliko kilpirauhasen vajaatoiminta tai jokin sinne päin. Lääkitystä ei kuulemma enää voi aloittaa, koska tyttö on 15v. Aiemmin asialle olisi ehkä voinut tehdä jotain.

Kannattaisiko varmuuden vuoksi käydä esim. yksityislääkärillä?

15-vuotiaana sillä ei ehkä ole vaikutusta pituuskasvuun enää.

Valitettavasti joudun sinulle kertomaan että pituuskasvulle ei mitään ainakaan meillä ole ollut tehtävissä. Ja koulussa on kiusattu pituuden takia ihan ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Ainoa neuvo minkä voin antaa on et koita vahvistaa lastasi henkisesti, silloin kun tulee kotiin ja kertoo et haukkuvat koulussa kääpiöksi. Muuta ei paljon voi tehdä.

tutkittiin kun syö huonosti mutta tulokset olivat hyvät. Tytöllä ei mitään vikaa mikä aiheuttaisi pienuuden ja ruokahaluttomuuden. Lääkäri vain totesi että toiset ovat tuollaisia luonnostaan. Oli kouluun tutustumisessa porukan pienin ja hoikin ja tietysti se hiukan hirvittää miten pärjää päätä pidempien kavereiden kanssa vaan kun on hyvin pärjännyt tähänkin asti niin en usko koon muodostuvan esteeksi esim. kavereiden saannille.



Anoppi sitten kertoi myöhemmin että myös tytön isä on ollut todella pieni koko kouluiän ja kasvoi vasta armeijaiässä. Pelasi muuten ihan aikuiseksi asti jääkiekkoa vaikka pienuudesta oli välillä hiukkasen haittaa. Eli kannattaa myös miettiä onko suvussa niin että lapset peruskouluiässä pieniä ja kasvaneet vasta myöhemmin.



Meidän toinen lapsi on myös pienikokoinen poika ja kun tietää taustat en ole hänen kasvustaan huolissaan vaikka siskostaan poiketen syökin kuin hevonen. Poika harrastaa jalkapalloa joka on hänelle kovasti mieleen ja en ole nähnyt mitään syytä miksi ei sitä voisi harrastaa. Tuossa pelissä kun ei sillä koolla ole niin ratkaisevaa merkitystä jos on nopea ja hyvä pallon käsittelijä kuten meidän poika on.



Kolmas lapsemme taas on isokokoinen ja vaikka on kaksi vuotta veljeään nuorempi ovat jo saman kokoisia. Eli vanhemmat lapset tulleet kasvun suhteen isäänsä ja nuorin minuun.