"Onks mussa jotain vikaa vai?"

*korttia, ei tekosyytä

AP

Mikä siinä on kortti, jos tuntee itseään syytettävän? Huom. tuntee? Luuletko sinä, että jos mä tunnen niin, asia on niin kuin mä tunnen?

Jos ei, niin miksi et oikaise, sano, ettet suinkaan syytä? Koita helpottaa kumppanisi syyllisyydentunteita, jos ne ovat perättömiä? Koita hänen kanssaan yhdessä poistaa niitä?

Vierailija kirjoitti:

*korttia, ei tekosyytä

AP

Edesmennyt anoppini vihasi minua ensihetkestä lähtien. Haukui huoraksi ja vähätteli kaikkea mitä tein. Olin järkyttynyt koska yritin aina olla kohtelias ja ystävällinen hänelle. Mikään ei kelvannut hänelle. Ei hän myöskään vanhimmasta pojastaan, miehestäni, pitänyt. Hylkäsi tämän oman äitinsä hoidettavaksi vauvana kun oma elämä tuli ensin. Edes saamamme 4 lasta eivät pehmentäneet häntä. ei koskaan tarjoutunut avuksi tai halunnut itse lapsia käymään luokseen. Anoppini 9 v nuorempi poika sai kaiken huomioon ja asui äitinsä luona 35 vuotiaaksi. Lopuksi anoppi sairastui syöpään ja silloin apumme kyllä kelpaisi hänelle. Loppullinen ns yllätys oli että anoppi oli etukäteen myynyt asuntonsa pilkkahintaan ja luovuttanut kaiken mieheni veljelle ilman edes lakiosuutta. Mutta siitä viis. Onneksi ei tarvitse enää olla anopin ja miehen veljen kanssa enää koskaan tekemisessä. Trauma jäi.