Kaikilla lapsen luokkakavereilla on sisaruksia

Kuka nyt on siitä valittanut ja missä? Syntyvyys on nyt pientä ihan tilastojen mukaan ja siitä on valitettu, mutta eihän se vielä kouluikäisten perheissä näy.

Asutte varmaan jossain uudehkolla okt-alueella?

Täälläkin nimittäin 1-2-lapsiset perheet on harvinaisia (ja moniin näistä tdnk tulee vielä lapsia).

2000-luvulla rakenntuissa omakotitaloissa on miltei aina väh. 4 makuuhuonetta, kai ne sitten pitää täyttää....

Niin. On kyllä ihmeellistä, ettei Tilastokeskus perusta tietojaan suomalaisten perheiden koosta ap:n lapsen luokkakavereihin.

Missä osassa maata asutte? Ette todennäköisesti ainakaan pääkaupunkiseudulla, ellette sitten maahanmuuttajataajalla alueella? Osunko oikeaan, jos veikkaan, että asutte joko Pohjois-Pohjanmaalla tai Pohjanmaan rannikon raamattuvyöhykkeellä? Minusta on surullista, jos lapsella ei ole sisaruksia. En halua mitenkään maalata pirua seinälle, mutta kehotan miettimään, mitä sitten tapahtuu, jos perhe menettää sen ainokaisen esim. onnettomuudessa tai vaikean sairauden seurauksena. Tai entä sitten myöhemmin, kun vanhemmista aika jättää. En väitä, että suru olisi sen helpompi kantaa, jos on sisaruksia, mutta jollakin tasolla varmasti on helpompaa, jos on sisaruksia, joiden kanssa jakaa suru ja kaipaus. Ja muistelut. Ystävät voivat olla toki korvaamattomana tukena, mutta ei heidän kanssaan ole yhteisiä perheen muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Missä osassa maata asutte? Ette todennäköisesti ainakaan pääkaupunkiseudulla, ellette sitten maahanmuuttajataajalla alueella? Osunko oikeaan, jos veikkaan, että asutte joko Pohjois-Pohjanmaalla tai Pohjanmaan rannikon raamattuvyöhykkeellä? Minusta on surullista, jos lapsella ei ole sisaruksia. En halua mitenkään maalata pirua seinälle, mutta kehotan miettimään, mitä sitten tapahtuu, jos perhe menettää sen ainokaisen esim. onnettomuudessa tai vaikean sairauden seurauksena. Tai entä sitten myöhemmin, kun vanhemmista aika jättää. En väitä, että suru olisi sen helpompi kantaa, jos on sisaruksia, mutta jollakin tasolla varmasti on helpompaa, jos on sisaruksia, joiden kanssa jakaa suru ja kaipaus. Ja muistelut. Ystävät voivat olla toki korvaamattomana tukena, mutta ei heidän kanssaan ole yhteisiä perheen muistoja.

Emme asu pääkaupunkiseudulla mutta emme myöskään ns raamattuvyöhykkeellä. Oli miehen päätös että meille tulee vain yksi lapsi ja se johtui suuresti huonosta taloustilanteesta. Nyt olemme jo ikämme puolesta liian vanhoja lapsia tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä osassa maata asutte? Ette todennäköisesti ainakaan pääkaupunkiseudulla, ellette sitten maahanmuuttajataajalla alueella? Osunko oikeaan, jos veikkaan, että asutte joko Pohjois-Pohjanmaalla tai Pohjanmaan rannikon raamattuvyöhykkeellä? Minusta on surullista, jos lapsella ei ole sisaruksia. En halua mitenkään maalata pirua seinälle, mutta kehotan miettimään, mitä sitten tapahtuu, jos perhe menettää sen ainokaisen esim. onnettomuudessa tai vaikean sairauden seurauksena. Tai entä sitten myöhemmin, kun vanhemmista aika jättää. En väitä, että suru olisi sen helpompi kantaa, jos on sisaruksia, mutta jollakin tasolla varmasti on helpompaa, jos on sisaruksia, joiden kanssa jakaa suru ja kaipaus. Ja muistelut. Ystävät voivat olla toki korvaamattomana tukena, mutta ei heidän kanssaan ole yhteisiä perheen muistoja.

Emme asu pääkaupunkiseudulla mutta emme myöskään ns raamattuvyöhykkeellä. Oli miehen päätös että meille tulee vain yksi lapsi ja se johtui suuresti huonosta taloustilanteesta. Nyt olemme jo ikämme puolesta liian vanhoja lapsia tekemään.

Entä se adoptioon annettu?