Onko joku jatkanut avioliittoa lyömisen jälkeen?

Kun olin saanut tarpeeksi monta " viimeistä" iskua, ja kuunnellut tarpeeksi monet " ei enää koskaan" - lupaukset, otin eron.

Ystäväni uskoo edelleen kaikki lupaukset siitä, miten tämä oli taatusti viimeinen kerta, ja jatkaa avioliittoaan miehen kanssa, joka hakkaa oikeastaan joka riidan tullen. Ystäväni syyttää itseään siitä, että ei osaa olla suututtamasta miestään, mutta kun mies suuttuu siitäkin että nainen on jossain asiassa eri mieltä kuin hän. Mitä elämää se on, jos avioliitossa ei uskalla olla oma itsensä ja kertoa omista tuntemuksistaan? Mies on kovin katuvainen ja lupaa että ei koskaan enää lyö, mutta niin se nyrkki vaan viuhuu.

Kaksi käsiksikäymistä koin ja ensimmäisen jälkeen pitäsi jo tajuta lähteä. Mutta hyvä nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Vierailija:

Kaksi käsiksikäymistä koin ja ensimmäisen jälkeen pitäsi jo tajuta lähteä. Mutta hyvä nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Ero tosin tuli 4 yhteisen vuoden jälkeen, mutta lähti liikkeelle ihan muista syistä kuin väkivallasta. Eli se klassinen toinen nainen + valheet...



Satunnaisen lyömisen olisin kestänyt - tinttasinpa itsekin äijää joskus - mutta pettäminen ja valehtelu oli liikaa. Toki jos lyöminen olisi joskus saanut suurempia mittasuhteita, niin suhtautuisin eri lailla. Koskaan ei jäänyt kummempia jälkiäkään, vaikka toki paikat oli kipeinä. Ja mikä tahansa kertahan olisi voinut olla se viimeinen, sen tiedän.

tuu, en anna itselleni anteeksi että olen avioliittoamme jatkanut. Aiemmin suhtauduin asiaan, että " kerrasta poikki" . Jos lyö, niin lyö joskus uudestaankin. Nyt en enää tiedä mitä ajatella. En haluaisi heittää kaikkea hyvää menemään ja mielestäni ihmiset eroaa turhan kevein perustein. Kuitenkaan väkivalta ei missään muodossa ole kevyt syy ja mieheni on tehnyt todella todella suuren virheen.



Eli vastaukseni: en todellakaan tiedä!