Siis 14-vuotiaalla saa olla poikaystävä yöseurana???

Jos löytää hyvän, niin mikäs siinä. Onhan se paljon turvallisempaa kuin raahata niitä kolmeseiskoja nettitreffeiltä kotiin..

Poikaystävä oli 18. Ja todellaki vietettii aikaa yötä päivää yhdessä. Ja olen ihan normaali ihminen nykyään. Eiköhän se ole lapsikohtainen juttu.

Seksiä harrastettiin vasta kun olin 15-vuotias. Poika oli vuotta vanhempi. Mitä kamalaa?

saatiin viettää öitä yhdessä, ei siinä minusta mitään ihmeellistä ole. Olen aina ollut ikäistäni kypsempi ja kaverit aina vanhempia kuin minä.

ja hän sai olla meillä yötä. ja vanhemmat todella pitivät huolta minusta, uskokaa tai älkää! Olen äidille kiitollinen siitä miten avoimesti suhtautui tuohon seurusteluun. Olin pojan kanssa yhdessä vuoden ja vähän ennen 15-v menetin neitsyyteni. Joten vaikka hän olikin meillä yötä jo paljon aiemmin niin ei se silti tarkoita että siellä heti on " pahimmat" mahdolliset menossa.



niinkuin joku sanoikin onhan se lapsi ja perhekohtaista. Minun kohdallani oli paras ratkaisu, en tiedä miten olisi käynyt jos poika ei olisi saanut meillä olla. olisinko alkanut ehkä kapinoimaan?

Nyt isoimmat lapset ihan kohta 16 ja 18. Kohta 18-vuotias on tänä vuonna (= lukion tokalla) saanut yöpyä poikaystävän luona. Kohta 16-vuotiasta en jätä vielä yksin kotiin. Hän on vielä mielestäni siihen liian nuori.



Jokainen tyylillään, meillä näin. Samat säännöt oli minun kotonani. Mistä johtuen minusta vanhemmat, jotka sallivat 14-vuotiaan jäädä yksin kotiin vanhemman / saman ikäisenkin poikaystävän kanssa, ovat nolo tunnustaa mutta totta, selkeästi erilaisia :). Naapurissamme asuu juuri tämän tyyppinen perhe: äiti käy tupakalla 18-vuotiaan tyttären kanssa, on käynyt jo pari vuotta. Tyttärellä on menossa 3. tai 4. vakava poikaystävä, kaikkien luona on yöpynyt jne. Teinit ovat saaneet olla keskenään (selkeästi siksi, että äidistä on mukava mennä mm. mökille ilman heitä) ja välillä meno on sitten ollut sen mukaista.



Ikinä en tätä ääneen muualla sanoisi :). Mutta näin.

Vasta julkaistu tutkimus (Irmeli Järventie) pohjoismaisten lasten hyvinvoinnista (eli siis pahoinvoinnista) osoittaa, että etenkin suomalaiset lapset ja varsinkin murrosikäiset tytöt kärsivät masennuksesta, sillä he aikuistuvat liian varhain ELI liian aikaiset seksisuhteet, päihteiden käyttö jne.



Aikuisten jutut EIVÄT kuulu 14-vuotiaalle lapselle. Aika omituista, että vanhemmat (tai ainakin äiti) sallivat poikaystävän yövierailut ja näin kannustavat lasta esittämään isompaa kuin onkaan. Vanhempien kuuluisi asettaa ne rajat...

Mut itse ajattelin kyllä tehdä toisella tavalla.

Usein on kyse siitä, että vanhemmat (tai yleensä yh-äiti) ovat vain tyytyväisiä, kun pääsevät itse rauhassa bilettämään, eikä tarvitse lasta vahtia, kun se on jo niiiin iso ja pärjääväinen.

soitti iltaisin poikaystäväni äidille ja muistutti häntä, että nukkuisimme poikakaverini kanssa eri huoneissa.

Ja sille, joka kirjoitti " aina olleensa ikäisiään kypsempi" , en oikein tiedä mitä sanoa. Miten olet arvioinut omaa kypsyyttäsi? Olet ihaillut isompiasi ja matkinut heitä? Ei kai se kypsyyttä osoita.

Jos on kovin rakastunut, on ihan hyväkin joutua välillä ikävöimään. Ei lasten pidä ruveta avoliittoon heti ensimmäisessä suhteessaan.

Saisi odotella 17 v ikää. Tämä on raja jonka lapsilleni aion antaa.



Itellä eka poikakaveri 20 v, ja hyvin olen ehtinyt miesten kanssa luurata.

En ainakaan tyyliin " ei poikaystäviä ennen 17 vuoden ikää" . Parhaimmillaan se voi johtaa " hei tämä on kiva tapa kapinoida äitiä vastaan" tilanteeseen.



Meillä on ikäraja mm. meikkaamiselle (yläasteella, kevyesti) ja hiustenvärjäämiselle (samoin yläasteella). Poika/tyttöystäville ei ole ikärajaa. Tosin omat lapseni eivät ole kovin nuorina seurustelleet. Oletan tuon johtuvan siitä, että ajatus poika/tyttöystävästä on " sisäistetty" " isompien" jutuksi, ts. asiaksi, joka on mukava ja kiva, mutta jota ei tarvitse 12-14-vuotiaana vielä olla.



Sama pätee esim. vaatteisiin: niiden suhteen ei ole tullut pahoja ylilyöntejä. Teoriassa kaikki on sallittu, käytännössä vetäisin varmasti rajan johonkin (joskus täällä palstalla joku kysyi esim. natsitunnuksista, ei menisi läpi), mutta eivät " minun kasvattamani" lapset ole moisia yrittäneetkään.



Mutta siis: jos haluat, että lapsen on " helppo" kapinoida poika/tyttöystävällä, niin kokeile " ikärajaa" . Jos haluat lapsellesi terveen suhtautumisen vastakkaiseen sukupuoleen ja seurusteluun, kannusta alusta asti tyttö ja poika _kavereita_ ja normaalia kanssakäymistä. Ei tule kanamaista kotkotusta pojista :), kun poika on normaali asia ja heitä on kavereinakin.



t. viiden lapsen äiti, kaksi murrosikäistä

Voin vaan sanoa, että minulla kun on 2 isompaa veljeä niin johan noita poikia meillä lappoi.. Nukkumaan saattoi viereen tulla jos vaikka mikä yö joku tutuista pojista!!



Ja joo.. parisänky oli ja tosiaankin olivat vaan kavereita!! Kuulostaa sairaalta, mutta oli sellainen ulkorakennus, jossa meitä saattoi kaveriporukassa 20 olla.. Ei siinä katottu oliko poika vai tyttö!! Nukuttiin kuka mihinkin mahtui!!



Ja joo.. Ensimmäisen kerran poikaystävä oli meillä yötä kun olin 14 vuotias.. Neitsyyden menetin kun olin 15 vuotias, samalle pojalle ja tää poika oli 3 vuotta vanhempi! Samana kesänä mentiin kihloihin ja nyt on yhtä pidetty jo lähes 11 vuotta.. Ainokaisen lapsemme synnytin kun olin 22 vuotias..



Ei tosiaankaan tullut mieleenkään, että yhdessä nukkuminen tarkottaisi seksiä!! Olen varma, että jokainen lapsistaan välittävä ja lapsensa tunteva vanhempi tietää kyllä onko lapsi niin vaikutteille altis, että menettää neitsyytensä kevytkenkäisesti.. Johan sen näkee siitä poikaystävästäkin!!



Me nukuttiin ensimmäiset kuukaudet yhdessä pitkät kalsaritkin jalassa kun niin nolotti, mutta sen toisen läheisyys tuntui vain niin hyvältä!! Juteltiin niitä ja näitä..



Eli olette ehkäpä tuolla ahdasmielisellä tyttö-poika erottelulla saaneet aikaan juurikin sen, että lapsenne eivät käsitä, että tyttö ja poika voivat nukkua yhdessä ilman seksiä.. Joten he alkavat järjestää aikaa nukkua yhdessä, eli harrastaa seksiä!!



Kyllä varmaankin jokainen vanhempi tuntee lapsensa parhaiten.. Mutta ei se sitä tarkoita jos teidän jessica leikkii barbeilla, että naapurin pirjo ei olisi kypsä seurustelemaan!



Pitää katsoa vain omaa lastaan ja kehitystasoa.. Ja todellakin toiset kehittyvät nopeammin, kuukautisetkaan eivät ala kaikilla vasta kun 18 vuotta täyttävät... ;)



Hurjalta kuulostaa, ettei 17 vuotiaatkaan saa olla poikaystävillään vielä yötä! Silloinhan minä olen jo asunut oman avokkini kanssa yhdessä vieraalla paikkakunnalla!!



Maailmat on näköjään erilaisia, saman valtion sisälläkin..

Vierailija:

Hurjalta kuulostaa, ettei 17 vuotiaatkaan saa olla poikaystävillään vielä yötä! Silloinhan minä olen jo asunut oman avokkini kanssa yhdessä vieraalla paikkakunnalla!!

Maailmat on näköjään erilaisia, saman valtion sisälläkin..

Niin ovat :). Jos olisit minun lapseni, et olisi asunut avopuolison kanssa vieraalla paikkakunnalla. Koska minusta 17-vuotiaan ei vielä tarvitse leikkiä kotia. Toki tiedän, että se sopii joillekin ihmisille, mutta omalleni toivoisin vähän pidempää nuoruutta.

Meilläkin on veljiä, lapsia on monta, kylässä lappaa molempien sukupuolien edustajia (vaan ei yökylässä montaa kerralla, koska on enemmän noita pienempiä lapsia), molemmilla isoilla lapsilla on kaveriporukassa sekä tyttöjä että poikia, joiden kanssa hengailevat jne. Mutta se ei tarkoita sitä, että 14-vuotias saisi olla poikaystävän luona kylässä. Läheisyyttä voi varmasti kokea muutenkin kuin yöpymällä :).

Minun ja miehen tausta on tässä erilainen: meillä äiti petasi vielä kihloissa ollessakin erilliset pedit, miehen veli puolestaan siirtyi vajaa 15-vuotiaana kutakuinkin asumaan tyttöystävänsä luo. Minusta 14-15-16-17-vuotias on turhan nuori muuttamaan pois kotoa, ehtii myöhemminkin. " Meillä päin" ns. " normaali" perheen lapset muuttivat n. 19-25-vuotiaina omilleen, eli lukion jälkeen. Yhden ainoan nuorempana muuttaneen tunsin ja hänellä oli kotona selkeästi ongelmia.

Aika erikoista jos ei sen vertaa luota että 16-vuotias osaisi olla yhden yön yksin. Todella :o

Mistä lapset oppii vastuuta kantamaan jos ei niille siihen anna mahdollisuutta.

Tottakai vanhemmat huolehtii rajoista..silti minä itse ajattelen niin että parempi että nuoret viettää aikaa meillä kotona kuin jossain muualla. Ja toisaalta haluan säilyttää lapsiini keskusteluyhteyden myös kun ovat murkkuja.

Monesti liian tiukalla kurilla vain ajaa lapset etäälle ja lapset alkaa kapinoimaan, eivät enää vietä aikaa kotona tai puhu asioistaan jne.



Mun mielestä seurustelu on pienempi paha kuin se että on pussikaljalla jossain puistossa ja örveltää ja nai ketä sattuu. Uskokaa pois niitäkin löytyy 14-vuotiaista. Seurustelu on kuitenkin tervehenkistä sen rinnalla.

Pohjoisessa on pakko muuttaa omilleen peruskoulun jälkeen..

Vierailija:

Monesti liian tiukalla kurilla vain ajaa lapset etäälle ja lapset alkaa kapinoimaan, eivät enää vietä aikaa kotona tai puhu asioistaan jne.

Meillä ovat kotonakin ja puhuvat asioistaan. Onpa kavereitakin meillä kotosalla tuon tuostakin.

Tiukka kurikin on suhteellinen asia :). En minä kotona asuessani kokenut olevani liian tiukassa kurissa, vaikka ei poikaystävien sallittukaan yöpyä. Ei se ollut kynnyskysymys. Miksi olisi ollut? Oli hyvinkin tavallista tuttavaperheissämme moinen käytäntö.

Meillä 16-vuotiaalla on vielä toistaiseksi vähän tiukemmat säännöt kuin sitten reilun vuoden päästä on. Ehtii sittenkin. Isosisaruksensa saa jo tulla ja mennä kuten tahtoo, ikää vajaa 18.

-21