Masennuksesta toipunut, mikä sinua auttoi?

Kärsin aikanaan vaikeasta masennuksesta kaikkine siihen liittyvine lieveilmiöineen (itsetuhoisuus ja psykoottiset oireet).

Lopulta aivan pohjalla jotain lopulta murtui. Yhtenä aamuna heräsin sängystäni tavallisen väsyneenä ja aloin jälleen pyörittää päässäni niitä tavallisia pikimustia pikku mantrojani. Sitten vain jotain meni rikki. Puhkaisin jonkinlaisen henkisen "äänivallin". Päässäni tuli aivan hiljaista. En jaksanut pyöritellä edes niitä masentuneita ajatuksiani koska koin nekin ala-arvoisiksi ja turhiksi ja vihasin niitäkin. Yritin sinnikkäästi vihata itseäni, mutta en kyennyt tuntemaan mitään. Makasin sängyssä ja tuijotin kattoon. Sitä on vaikea kuvailla. Olin täysin tyhjä. Olin niin lopussa etten jaksanut enää olla edes masentunut. 

Päätin, että tästä eteenpäin olen kone, joka ei tunne mitään muuta kuin halun tyydyttää kaikki ruumiilliset nautintonsa mitä elämässä löytyy. Ruoka, päihteet ja seksi. En aikoisi kieltäytyä mistään enkä kenenkään kanssa. Vetäisin kaikkea kunnes kuolema korjaa.

Seuraavat pari vuotta menivätkin sitten todella lujaa päihteiden ja irtosuhteiden parissa. Olin täysin peloton koska tosiasiassa odotin päättymättömien juhlieni lopulta päättyvän kuolemaan tavalla tai toisella. Kuitenkin... siinä samalla tutustuin kaikenlaisiin ihmisiin. Liikuin paljon. Matkustelin Kauko-Idässä. Eikä viikatemies suostunut vierailulle. Yhtenä päivänä, yhtenä hetkenä sain itseni kiinni siitä, että olin pienen pätkän aidosti onnellinen. Tietenkin se meni ohi heti kun huomasin sen, mutta myöhemmin se tuli takaisin. Ja sitten pikkuhiljaa muutkin tunteet.

Nykyisin olen jo melkein ihminen.

Ansaitset vastauksia. Tilanteesi kuulostaa raskaalta. Rukoilen puolestasi. Toivoa on. Pidä kaikesta hyvästä kiinni.

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia ja snri-lääkitys.

Vaikka tämä kuulostaakin kliseiseltä tai jopa mahdottomalta, toisen kerran kun masennuin, olo muuttui paremmaksi, kun aloin listata joka päivän päätteeksi YHDEN hyvän jutun, josta olin sinä päivänä saanut nauttia. Vaikeimpinakin päivinä oli PAKKO keksiä ainakin yksi vastaus, tyyliin "lintsasin koulusta kun en päässyt ylös sängystä, mutta sainpahan ainakin nukkua" tai "on ihan kamala keli, mutta lapsilla on varmaan mukavaa kun saa heitellä lumipalloja huomenna". Niiden ei tarvinnut mitenkään liittyä itseeni, ne oli tarkoitettu maailmankuvan valaisemiseen. Jatkoin tätä kokonaisen vuoden, ja lopulta sain ylös yli 10 asiaa per päivä. Word-dokumentista tuli melkein 50 sivua pitkä.

Kun sitten sairastuin kolmannen kerran uudestaan, hain apua, sain sairaslomaa yliopistosta, sain lääkityksen, ja laadin itselleni päivärytmin. Olen aina ollut laiskottelijatyyppiä, mutta masennuksen pahimmissa vaiheissa en saanut edes käytyä kaupassa kuin kerran parissa viikossa. Päätin alkaa käydä ulkona asunnosta päivittäin, oli kyseessä sitten pyykkäys tai kävely, tai vaikka ikkunaostoksilla käyminen ja sorsien ruokkiminen. Nyt olen hyvässä jamassa, vaikka teknisesti ottaen ilman lääkkeitä painuisin varmasti taas masennuksen alhoihin. Olisi tarkoitus aloittaa terapiassa käyminen, kun saan aikaiseksi. Viimeiset puoli vuotta olen kuitenkin voinut niin hyvin, etten ole vielä nähnyt sitä tarpeelliseksi.

En ole täysin toipunut, mutta minulla on auttanut 20 minuuttia tehokasta kirkasvaloa (10 000 lux 80 cm etäisyydellä) aamuisin, tämän jälkeen juoksulenkille lähtö kahvin voimalla sekä kylmäsuihku lenkin jälkeen, riittävästi sosiaalista kanssa käymistä sekä mielekästä tekemistä päiviin. Viime aikoina olen myös käynyt paikoissa, joissa minulle tapahtui traumaattisia asioita ja kohdannut ihmisiä niiltä ajoilta, ja huomannut että mitään pahaa ei tapahdukaan.

Masennuin läheisen kuoleman jälkeen. Yksi päivä sitten päätin että tälle on tultava loppu, en jaksa enää maata kuukausi kaupalla kotona itkien. Pakotin itseni ulos, aloitin urheiluharrastuksen, uudistin ulkonäköäni, tein kaikkia asioita mitkä tekevät onnelliseksi.

Parantumiseen meni pitkään,mutta kun katson taaksepäin niin olen kulkenut kovan matkan ja selvinnyt siitä.

Tottakai usein ahdisti ja masensi,mutta pitää vain yrittää pitää oma pää selvänä ja miettiä hyviä asioita mitä elämässä on.

Myös puhuminen läheisten kanssa auttoi pääsemään masennuksesta yli.

Kun keräsin itseni ympärille positiivisia ja onnellisia ihmisiä niin oma mielikin pysyy hyvänä :-)

Lopetin masennuslääkkeet. Aloin ottamaan melatoniinia. univaikeuksiin. Liikun ja ulkoilen. Olen työkyvyttömyyseläkkeelle, joten ei ole paineita. En ole parisuhteessa joten ei siitäkään paineita. Enkä viitsi menneissä rypeä.