Lue keskustelun säännöt.
18-21-vuotiaat omillaan asuvat ovat yksin ja onnettomia
Kommentit (16)
Hyväääää iltääääää (Pulttiboissista).................... Ikis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan ollut. 18 vuotiaana muutin pois kotoa (toki vain 130 km päähän eli äitin luo oli suhteellisen lyhyt matka). Olin iloinen sosiaalinen ja kaikkea sellaista.
Eikös ikikselle riitä yksi aloitus per aihe?
Vierailija kirjoitti:
Eikös ikikselle riitä yksi aloitus per aihe?
Ikikselle pitää asettaa provoilukiintiö yhteen ikäeroprovoon per päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se vain on. Haaveillaan äidin sylistä.
Ei tod. Olin hyvinkin onnellinen asuessani yksin 21-vuotiaana Pariisissa. Sulla on joku mt-ongelma kun postaat tänne vähän väliä näitä aloituksia. Onko sulla hoitokontaktia jossain?
"Eikös ikikselle riitä yksi aloitus per aihe?" - Unohtuiko sulta, ainakin muutama ellei kaksi kertaaa muutama nolla tuon ykkösen lopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla oli aika orpo olo, kun muutin opiskelupaikkakunnalle ja muuton jälkeen katselin ikkunasta vanhempien lähtöä. Alkuun oli vaikea tottua, mutta kyllä se ajan myötä helpotti. Nyt taas en voisi kuvitellakaan asuvani jälleen vanhempien kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yleistät, haloo aivoja saa käyttää.
Olen avoliitossa ollut 19-vuotiaasta asti, siinä välissä hetken asuin yksin. Oli ihanaa asua yksin!
En todellakaan kertaakaan ole alkoholistiäitini kanssa asumista kaivannut vaikka ystäviä olemmekin. Ei kaksi aikuista naista oikein toimi yhdessä asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan äitin kanssa oli kamalaa asua viimeinek vuosi ennen poismuuttoa.
Mun äiti oli alkoholisoitunut yksinhuoltaja. Oli onni päästä sieltä pois ja pärjäsin hyvin omillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin sylistä?
19-vuotiaana olin täysaikasesti töissä ja paremmin minä osaan esim. siisteydestä huolehtia kuin äitini. Talouden hallinta myös helppoa.
Kerrotko miksi muka olisin äitiä kaivannut? Ahistaisi jonkun muun kanssa asua..
Muutin 19-vuotiaana yksin Lontooseen. Hauskinta aikaa elämästäni, eipä paljon ollut äitiä ikävä. Jos on ollut hyvä ja turvallinen koti, sen ikäisenä on jo kaikki eväät kasassa pärjätä omillaan eikä tarvitse pillittää vanhempien perään.
Sulla on varmasti joku tyhjän kodin syndrooma?