Mistä syystä olet katkaissut välit äitiisi / isääsi / muuhun läheiseesi?

-

Kaksi tykkää, mutta kukaan ei kommentoi?

Olen esittänyt toivomuksen vanhoillislestadiolaiselle suvulleni, etteivät enää ottaisi minuun yhteyttä, koska koen että en jaksa mitään lahkolaisuutta yhtään enää. Ovat kunnioittaneet toivettani. En siis ole riidoissa.

Olen vihdoin päässyt elämässäni tasapainoon. Elämäni paras päätös. Kannatti ehdottomasti!

Äitiini. Alkoholismin takia.

Tai no. En vain pidä enään yhteyttä, enkä yleensä vastaakkaan, jos sattuu harvoin soittamaan.

Lapsille olen kertonut oikean syyn ja jos haluaisivat nähdä mummia, niin saisivat kyllä, mikäli tämä vaan olisi selvinpäin.

Toistaiseksi eivät ole pyytäneet nähdä.

Tunnen samaan aikaan sekä syyllisyyttä, että helpotusta, kun ei olla tekemisissä.

Siskoon laitoin välit poikki pun pani mieheni kanssa. Erosin ja otin uuden ukon. Sama toistui.

Äitiini. Alkoholismin takia.

Tai no. En vain pidä enään yhteyttä, enkä yleensä vastaakkaan, jos sattuu harvoin soittamaan.

Lapsille olen kertonut oikean syyn ja jos haluaisivat nähdä mummia, niin saisivat kyllä, mikäli tämä vaan olisi selvinpäin.

Toistaiseksi eivät ole pyytäneet nähdä.

Tunnen samaan aikaan sekä syyllisyyttä, että helpotusta, kun ei olla tekemisissä.

Alkoholismi.

Katkaisin siskooni välit. Hän oli jatkuvasti pyytämässä apua vaikka mihin mutta ei ollut itse valmis ikinä auttamaan tarpeen tullen. Lisäksi hän arvosteli elämääni, kotiani, miestäni, sitä miten kasvatan lapsiani. Kertoi aina etten voi tehdä niin tai näin ja tiesi aina kaiken. Hän saattoi soittaa minulle ja kertoa miten häntä kehuttiin töissä, mutta ei kysynyt minun kuulumisia vaan lopetti puhelun kun sai kerrottua kehujen syyt.

Ei hän ikinä ollut oikeasti kiinnostunut elämästäni. Hän puhui minulle ilkeästi, kaverinikin siitä kerran sanoivat että miksi sallin sen, että minulle puhutaan niin rumasti. He sanoivat, että muutun ihan eri ihmiseksi siskoni ollessa paikalla tai edes puhelimessa.

Olen ollut tyytyväinen. Toisinaan kaipaan siskoa, mutta enemmän kaipaan ajatusta siskosta enkä niinkään sitä itse siskoa, joka minulla on.

Alkuun perheeni yritti pyytää, että sopisimme asiat, mutta nyt uskovat etten halua olla siskoni kanssa tekemisissä koska minulla on paha olo hänen seurassaan. Yhteiset ystävämme ovat jättäytyneet ulkopuolelle tilanteestamme eivätkä juurikaan puhu siskostani jos minä olen paikalla ja toisin päin.

Näin on parempi.

Toinen veljeni. Tehnyt loputtomasti hulluuksia. No eipä toisetkaan sisarukset häntä tapaa. Niin mukavaa...

Siskoon joka varastaa, valehtelee eristi ja ei kunnioittanut yksityisyyttä luki kirjeet päiväkirjat haukkui vartaloani.... Ja aikuisena samaa . Ei vain enää jaksa uskoa muutokseen.

Narsistiseen äitiini, jonka kanssa eläminen oli aina eräänlaista kaupankäyntiä ja valtataistelua. Riitelimme paljon ja jokainen yhteydenotto oli uuvuttava, voimia vievä ja velvoittava. Mittani tuli täyteen, kun sain oman lapsen (ja ymmärsin, mitä on oikea äidinrakkaus) ja katkaisin välit. Veljeni on jäänyt tavallaan väliimme, joten hän ei pidä minuun yhteyttä niin kauan kuin en pidä äitiimme yhteyttä. Vapaus äidin lia'asta on kuitenkin suurempi onni kuin satunnainen yhteydenpito veljeen.

Lapseni ei vielä käsitä, että häneltä puuttuu yksi mummi ja hän on hyvin läheinen toisen mumminsa kanssa, joten koen sen riittävän tällä hetkellä. En tiedä tulevasta.

Vierailija kirjoitti:

Siskoon laitoin välit poikki pun pani mieheni kanssa. Erosin ja otin uuden ukon. Sama toistui.

Loistosisko. 

Kiinnostaisi tietää, mikä tarve on viedä oman sisaruksensa puoliso.

4: Minkä tason alkoholismista on kyse? Oma äitini ottaa myös liikaa ja joillain yhteisillä retkilläkin olisi saatava ottaa "se yksi". Toisaalta on ihan "siisti" ihminen, käy töissä jne.

Entä onko kukaan laittanut välejä poikki, jos ei jaksa toisen marttyyriasennetta, sitä kun kaikkien pitäisi ymmärtää häntä, mutta hänen ei tarvitse ymmärtää muita. Tai jos on itsemurhapuheita ja -vihjailuja, mutta ei oikeasti tekisi niin, vaan se on ennemmin huomionhakua yms.? Hoitoonhan tällainen henkilö kai pitäisi saada, mutta milläs väkisin viet... Koska ongelma on muilla/minulla: en juo itse, olen liian herkkähipiäinen, hän ei oikeasti tarkoita mitään...

Ap

Eivät suostuneet ostamaan mulle piriä, joten päätin sitten katkaista välit kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitiini. Alkoholismin takia.

Tai no. En vain pidä enään yhteyttä, enkä yleensä vastaakkaan, jos sattuu harvoin soittamaan.

Lapsille olen kertonut oikean syyn ja jos haluaisivat nähdä mummia, niin saisivat kyllä, mikäli tämä vaan olisi selvinpäin.

Toistaiseksi eivät ole pyytäneet nähdä.

Tunnen samaan aikaan sekä syyllisyyttä, että helpotusta, kun ei olla tekemisissä.

Tein myös samoin. Jos äitini oli selvä, niin olin yhteydessä, mutta viimeisenä elinvuotenaan ei selvää päivää enää ollut. Kuoli viinaan 6 vuotta sitten. Haudalla käyn säännöllisesti ja muistelen sitä selvää äitiä, joka minulla oli ennen alkoholismia.

Veljeni. Käyttää jotain mitälie aineita ja liikkuu hyvin epämääräisessä porukassa.

Oli aina vain rahaa vailla. Joskus majapaikkaa tarvi, kun ei muuta ollut. Lopulta oli tyhjentänyt minun ja miehen lompakot meillä ollessaan... jotain tavaraa oli aiemmin kadonnut, mutta en tyhmänä ollut halunnut uskoa, että veli varastaisi meiltä... en jaksanut sitä enää. Hirveä syyllisyys painoi pitkään, kun aina vain kieltäydyin olemasta tekemisissä tai auttamasta (eli mahdollistamasta sitä narkkausta)... Vieläkin joskus tekee pahaa ja suru on kova.

8: tuo on juuri kuin omat mietteeni! Toisaalta kaipaan, mutta taidan kaivata enemmän jotain, jota ehkä ei ole koskaan ollut kunnolla olemassakaan, tai no ehkä jossain määrin joskus oli, mutta ei enää. :-(

En nyt varsinaisesti ole välejä katkaissut, mutta veljen kanssa on erittäin viileät ja etäiset välit, koska veljeni on huumenarkomaani. Hän kuppaa vanhempiani armotta ja varsinkin äitiäni, joka yhä jaksaa elätellä toivoa veljen selviämisestä. Veli on myös hyvä puhumaan ympäri, ja tähän halpaan äiti menee kerta toisensa jälkeen, kun nyyhkytarinan kanssa pyydetään rahaa, ettei ole varaa ruokaan tai puhelimeen. Vaikka tietää, mihin rahat menevät. Minä ja isäni olemme jo sanoutuneet touhusta irti, äiti sortuu aina uudestaan. Vanhemmat ymmärtävät, etten halua olla juurikaan tekemisissä veljen kanssa eivätkä edes yritä sen tapaista ehdotellakaan. Käyn terapiassa pitkäaikaisen masennuksen takia, ja olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että jo teini-iässä alkanut masennus (olen nyt kolmikympinen) on suurelta osin veljeni ja hänen murrosiässä aloittamansa päihteidenkäytön aiheuttamaa. Veljen kanssa tekemisissä oleminen on jo vuosia ahdistanut suuresti, esimerkiksi joulun tai äitienpäivän vietto hänen kanssaan on vaatinut aina suuren henkisen valmistautumisprosessin. Terapian myötä olen ymmärtänyt, ettei minun ole pakko pitää veljestäni tai olla hänen kanssaan tekemisissä. Sukulaisetkin voi valita. Oivallus on tuonut suuren helpotuksen ja vapauden tunteen asian suhteen, nykyään voin jopa ajatella veljeäni ahdistumatta ja keskustella hänen kanssaan, sillä tunteeni häntä kohtaan ovat kuolleet. Hän on vain joku, jonka tunsin joskus, biologinen sukulainen, mutta perheeseeni hän ei kuulu enkä rakasta häntä. Mieheni tosin on sitä mieltä, että sukulaiset ovat aina sukulaisia, ja heitä ei jätetä, oli tilanne mikä hyvänsä. Hän ei tosin ole tuominnut päätöstäni tai painostanut minua mihinkään, mutta jos hän olisi minun tilanteessani, tekisi hän toisin.

Minulla on oma perhe, lapsi on vasta taapero, mutta olen jo pohtinut, mitä tulen kertomaan hänelle enostaan. Jos eno on enää edes hengissä siinä vaiheessa. Luultavasti aion olla avoin ja kertoa lapsen ikätasolle sopivasti veljen ongelmista ja elämästä. Ja myöhemmin käyttää häntä ehdottomasti esimerkkinä huume-elämän vaaroista.

Olen katkaissut välit isääni lapsuudessa tapahtuneen, pitkäaikaisen seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Koen, että mulla alkoi ihan uusi elämä, kun toivotin sen paskiaisen pysyvästi niin kauas minusta kuin pippuri kasvaa. Lähipiiri ymmärtää oikein hyvin, etten halua olla missään tekemisissä isäni kanssa, eivätkä he itsekään ole.

Lapseni ei ole koskaan nähnyt isääni eikä tule koskaan näkemäänkään, jos vain minä voin sen estää. En pelkää, että lapsi haluaisi tavata isäni, mutta se pelottaa, että joudun hänelle kertomaan joskus totuuden asiasta. En aio valehdella hänelle ja olen jo ikätason mukaisesti kertonut, että isäni ei ole yhtään kiva tyyppi ja siksi emme tätä tapaa. En tietenkään haluaisi näin raskasta asiaa lapselle koskaan kertoa, mutta totuus täytyy varmaan paljastaa viimeistään silloin, kun lapsi on teini-ikäinen, koska muuten hän vain miettisi asiaa yksin omassa päässään.

En enää ole tekemisissä isosiskoni kanssa. En enää halunnut kuulla ja tuntea hänen vähättelyään. Olen naimisissä ja kahden lapsen äiti, hän perheetön. Hänen mielestään olen aina lukenut huonoja kirjoja, lehtiä ja kuunnellut huonoa musiikkia. Hänen tekemisensä ovat ihmeellisiä, mutta ei hän koskaan ole ollut minusta kiinnostunut. Saattoi soittaa päivittäin ja pälättää työstään tai lehden jakajan kohtaamisesta, mutta minun kuulumiseni ei kiinnostanut pätkääkään. Puheluiden jälkeen oli ikävä olo. Jouduin aina miettimään tarkkaan, mistä hänelle puhuin, koska hän näytti hyvin selvästi, jos ei kiinnosta. Eikä yleensä kiinnostanutkaan muu kuin lapseni.

Lopulta päätin, että nyt riittää. Nähdään juhlissa tms. ja ollaan kuin vieraat ihmiset, puhutaan niitä näitä. Lapset saavat tätiään nähdä niin paljon kuin haluavat. Käyvät silloin tällöin elokuvissa tms.