18-20-vuotias toiselta asteelta valmistuva
on liian nuori tekemään päätöksiä opiskelu/uravalintojen suhteen, jotka vaikuttavat loppuelämään. On väärin ja kohtuutonta, että noin nuoret joutuvat tekemään niin isoja valintoja. Ei tuossa vaiheessa opiskelupaikkaa valita järjellä vaan nuoruuden huumassa. Jälkeenpäin sitten huomataan virhe. Aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti, joten vasta 24-25-vuotias kykenee valitsemaan moraalisesti kestävämmän urapolun.
Kommentit (11)
Jassoo. Mitä niiden sinun mielestäsi pitäisi tehdä siihen asti?
Minun 20-vuotias on ammatissa ja töissä. Toki toivon että hänellä on mahdollisuus halutessaan opiskella lisää tai vaihtaa alaa, niin kuin tähän asti on pystynyt tekemään.
Ja pyh. Kyllä valtaosalla varmaan on jonkinlainen käsitys asiasta, monilla hyvin vahvakin. Mutta ehdottomasti pitäisi silti olla väylä kouluttautua helposti uudestaan. Virhearviointeja sattuu ja alanvaihto voi tulla tarpeelliseksi lukemattomista eri syistä.
Aina sitä voi kouluttautua lisää ja/tai vaihtaa alaa jos siltä tuntuu. Ei siinä samassa ammatissa enää nykyään olla koko työuraa ja on ihan OK tehdä jotain muutakin.
Tähän asti (20-30 vuotta) on ollut sellainen mahdollisuus, mutta onko enää jatkossa yhteiskunnan maksamana?
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Olin itse ihan hukassa oleva "teini" ainakin 22-23-vuotiaaksi. Haahuilin yliopistolla eri sivuaineiden kursseilla tietämättä lainkaan, mitä halusin. Päädyin kuitenkin lopulta työhön, jossa viihdyn - onneksi, koska ei sitä alaa ikävä kyllä nykyään ihan noin vain vaihdeta. Uuteen tutkintoon ei saa enää tukia, ja ensikertalaisia suositaan pääsykokeissa. Lisäksi kolmekymppisenä ei välttämättä moni enää uskalla hypätä opiskelijan tulotasolle, varsinkin jos on jo lapsia.
Taitaa jollakulla "Ikiksellä" tai Vaarasella tai muulla vaarallisellla olla yli 25 vuotta siitä, kun aivot viimeksi kehittyivät. - Useimmilla meistä aivot kehittyävt koko maalllisen taivalluksemme ajan. Ellei ulkona olisi jo kovin pimeää ja myhä kehottaisin Ap.ta menemään ulos, jos vaikka raias ilma raikastaisi aivotoimintaa ja saisi sinne kirkkaampia ja luottavaisempia ajatuksia.
Mutta onneksi myöhemmin voi opiskella uutta alaa. Itse lähdin suorittamaan uutta tutkintoa kolmekymppisenä.
Pitäskö ihmisten vaan loisia kunnes täyttää 25 ja sitten vasta opiskella ammatti? Ei yhteiskunta ihan niin toimisi...
Vierailija kirjoitti:
Mutta onneksi myöhemmin voi opiskella uutta alaa. Itse lähdin suorittamaan uutta tutkintoa kolmekymppisenä.
Pitäskö ihmisten vaan loisia kunnes täyttää 25 ja sitten vasta opiskella ammatti? Ei yhteiskunta ihan niin toimisi...
Kyllä parikymppisenäkin voi löytää sen oman alansa.
18-20 vuotias yleensä tietää suunnilleen mitä uraltaan haluaa. Toisen asteen koulutuksen valitseminen on haastavaa, koska ainakaan itse en 15 vuotiaana todellakaan tiennyt millaista on työelämä valitsemallani alalla.
[Mutta onneksi myöhemmin voi opiskella uutta alaa. Itse lähdin suorittamaan uutta tutkintoa kolmekymppisenä." "- Pitäskö ihmisten vaan loisia kunnes täyttää 25 ja sitten vasta opiskella ammatti? Ei yhteiskunta ihan niin toimisi..." - - "Kyllä parikymppisenäkin voi löytää sen oman alansa." - Totta helvetissä -anteeksi voi löytää, mutta vaikka itse olisikin löytänyt, minkä ikäisenä hyvänsä, niin elämä voi heittää märän rätin kasvoja. - Sitä olet voinut opiskella vaikka viestintää yliopistolla useammankin vuoden, mutta valmistuttuasi huomaat, että oman alan töitä ei yksinkertaisesti löydy. - Haet sitten paikkaan X -töihin ja yllätykseksi se imaisee sinut mukaasi ja haluat myöhemmin laajentaa osaamistasi ja opiskella sitä lisää. Mutta yhtä hyvin olet voinut saada päähäsi "jo" ensimmäisne omalta tuntuvan alan jo hyvin, hyvin nuorena. muistan esimerkiksi ystäväni, joka 7-vuotiaana julisti meille, että hänestä tulee hävittäjä lentäjä. Arvaa, mitä hän tekee tänäpäivänä. -opiskeltuaan ensin yliopistolla päätyi opiskelemaan lentämistä. Mutta tuskin hän lentokapteenin hommien jälkeen pysyvästi eläkkeelle jää.
Jaa.