Jatkuva mölinä ottaa päähän.

Mistä voisi moinen johtua, mikä auttaisi?

Tuntuu et toi 6v muksu aina puhuu huutaen ja joka helevetin kerta siitä saa olla sanomassa! Ja kaikki muuki tapahtuu niin vitun äänekkäästi, et tärykalvot haloo ja päätä särkee. Eikä ole mitään oppinu 3 vuodessa....

Mä hain apua ja se kannatti...

Lapsi 3- vuotias. Johtuu siitä että se on lapsi, terve semmonen.



Jos lapsi ei saa " mölistä" niin sää oot liian tiukkapiponen ja sun tarttee antaa helvetisti enempi ilmaa päähäsi! Oikeesti: lapsi ei saa laulaa, nauraa tai pitää ääntä?? Itse olisin huolissani jos lapsi ei mölisis!



Tohon auttaa oma rentoutuminen vanhemmuuteen: lapset nyt mölisee. Älä rajota lastasi liikaa. Kai sää muistat silti enempi kehua ja tsempata kuin rajoittaa ja kieltää?



Hermot ei saa mennä tollasesta asiasta. Sulla jotain muita ongelmia ITSELLÄSI? Sää riistät lapseltasi nyt oikeuden olla itsensä lapsena. Miltä susta tuntuu jos sua joku rajottaa? Vai onko se opittu taito? Sua kielletty pitämästä " mölinää" ?

Ite oon ihan pinna tiukalla ja kaikki ylimääränen hösellys tekee pahan olon... Kannattaako se lääkitseminen, vai yrittääkö vaan jaksaa pärjätä?

Meidän muksu on aina ollut kovaääninen poika, pauketta ja vauhtia riittää. Sitä vauhtia pitää myös osata hillitä ja lopettaa kun käsketään.

Ap pyysi apua, eikä sitä että te alatte sitä täällä haukkua ja arvostella.

Voi että mua riepoo. Kuinka ymmärtää onko muilla samanlaista. KUINKA??????

Toki tarttee osata lopettaa kun kielletään. Mutta pitää myös miettiä onko rytmi perseellään ja lapsi vaikka liian uninen? Nukahtaako monelta? Syökö hyvin, terveellisesti ja riittävän usein päivässä? Syökö paljon makeeta ja pikaruokaa? Liikkuuko päivittäin?



Mutta äänet kuuluu lapsille, jos ne häiritsee niin vika on silloin aikuisessa -tietty jos lapsi tekee kiusaa, mutta luulen että tässä ajettiin takaa tavallista olemista.. Huopatossulla lapsen oltava?



5

Tuossa saattaa olla totuuden jyvänen tai isompikin itu. On kyllä hermot aika kireällä nimenomaan tämän yhden sankarin kanssa, hän on luonteeltaan samanlainen kuin minä itsekin ja usein kolahtaa yhteen.



Lapsista lähtee ääntä, se on ihan totta ja toki terveen lapsen merkki, mutta joku rajahan tässäkin pitää olla, täytyyhän minulla olla oikeus omassa kodissani jutella rauhassa toisen aikuisen/muiden lasten kanssa ilman että tämä yksi huutaa koko ajan päälle? Tai mahdollisuus istua hetki rauhassa niin että kuulen omat ajatukseni ilman lelujen pauketta tai täysillä pauhaavaa telkkaria?



Laulamaan kannustan häntä aina, kun laulu vaan pysyy lauluna eikä mene järkyttäväksi karjumiseksi tai määkimiseksi. Nauraakin saa, siihen oikein lietsotaan lapsia toisinaan, mutta sellainen tekonauru ja ivaröhinä ei ole kivaa.

Musta on tosi outoa jos aikuinen alkaa häiriintyyn mölinästä. Se ei ole kiusaa. Jos nauru häiritsee tai laulu niin kyllä vika on kuulijassa!



Olis kiva kuulla mitä aapee ajattelee kontrolloimisestaan. Mun kokemus on että lapset mölisee, ja että niiden kuuluukin mölistä.



5

ajattelee oman tilanteensa kautta. Varmasti teidän kaikkien lapset pitää meteliä, eihän noita lapsukaisia täysin äänettömiksi saa. Mutta MEILLÄ kyse on siis voimakkaasta mölinästä ja metelöinnistä, joka jatkuu aamusta iltaan. ap

anna joku esimerkki, niin mietin miten suhtaudun sellaisessa tilanteessa? ap.

Mutta mikä nyt kuuluu lapsen tekemisiin. Varsinkin kaikki semmonen joka näkyy ulospäin? Miten lapsi käyttäytyy, onko sulle ongelma vaikka se että lapsi sotkee vaatteensa ulkona? Mitä muut ajattelee susta kasvattajana?



Meillä on kaksi alle 3- vuotiasta lasta ja meteli jatkuu aamusta iltaan. Väsyneenä alkaa rissaamaan asiat nopeammin kuin nukkuneena. Nyt teen tässä hallaa kun valvon enkä nuku. Lapset herää kuudelta.. Jää unet vähiin. Mutta koitan suhtautua väsyneempänä rennommin, vähemmän kotiaskareita ja mietin millä saa negatiivisen palautteen pienemmälle. " Matti turpa kiinni" on ehkä tehokasta, mutta viisasta? Kai nyt lapsikin loukkaantuu.. Miksi ei keksisi lapselle jotain mielekästä puuhaa ja sanoisi vaan" Mennään askarteleen mummolle kortti" ? Lapsi varmaan innostuu, unohtaa mölyt (ehkä pariksi sekunniksi) eikä ota nokkiinsa sanoistasi. Koska vaikka lapsi ei ehkä ala itkemään siinä, niin ajatteleeko niitä itsekseen? Mieti taas vaikka omaa lapsuutta, mulla se auttaa. Samalla voi koittaa miettiä vaikka miksi vanhemmat teki asioita niinkuin teki, jos toistat heidän virheitä niin mieti miksi jatkat..



5

Noiden omien toimintatapojen ja oman lapsuuden suhde on kyllä tarkistelun arvoinen juttu monessa muussakin asiassa.